tiistai 15. kesäkuuta 2010

Kasvi ajalta ennen dinosauruksia

Toteutin pitkäaikaisen haaveen, ja sain äskettäin kasvatikseni neidonhiuspuun (Ginkgo biloba). Neidonhiuspuu on sekä kaunis kasvi, että historialtaan erityistapaus, todellinen muinaismuisto. Kutsun asunnossani majailevaa vanhojen, kukkakasveihin kuulumattomien asukkaiden kokoelmaa Jurassic Parkiksi. Neidonhiuspuu on tämän muinaisaikojen puutarhan olennainen osa yhdessä saniaisten, käpypalmun, havupuiden ja mähkien kanssa. Oma yksilöni näkyy oheisessa kuvassa.

Klikkaa alta lukeaksesi lisää.


Neidonhiuspuu on isoksi kasvava lauhkean vyöhykkeen puu, joka varistaa lehtensä talveksi. Se voi elää yli tuhatvuotiaaksi. Kiinalaisten munkkien tiedetään kasvattaneen puuta Kiinassa jo pitkään, ennen kuin eurooppalaiset sen tieteellisesti kuvasivat. Kasvin alkuperää ei kuitenkaan tarkkaan tunneta, sillä yhtään varmasti luonnonvaraista populaatiota ei ole löydetty, Kiinasta eikä muualta.

Saattaakin olla, että neidonhiuspuu on jo vuosituhansia ollut olemassa vain viljelykasvina. Lähinnä sitä on kasvatettu kauneutensa vuoksi: kasvin siementen pehmeät, hedelmää muistuttavat ulkokuoret haisevat härskiltä voilta eivätkä luultavasti maistu sen paremmalta (vielä keskenkasvuisia siemeniä, kuva Wikipediasta). Siemeniä tosin käytetään eräissä kiinalaisissa ruokalajeissa. Neidonhiuspuu on myös suosittu luontaistuote, jonka kerrotaan parantavan erilaisia vaivoja, mutta lääketieteellistä näyttöä sen tehosta on heikommin.

Nykyään neidonhiuspuun kasvatus ei ole kiinalaisten munkkien yksinoikeus, vaan ne ovat suosittuja koristepuita ja huonekasveja lauhkealla vyöhykkeellä ympäri maailmaa. Niiden on havaittu kestävän hyvin saasteita, vaihtelevaa ilmastoa ja jopa radioaktiivista säteilyä. Lähimmät suuret neidonhiuspuut voi nähdä Tukholmassa, missä niitä kasvaa esimerkiksi Skansenin alueella. Myös Suomen etelärannikolla tämä puu voi selvitä talven yli, mutta jää yleensä pensasmaiseksi. Täällä Jyväskylän korkeudella se on luokiteltava huonekasviksi.

Jäänne muinaisilta ajoilta

Neidonhiuspuu ei ole kukkakasvi, vaikka se äkkiseltään muistuttaakin tavallisia lehtipuita. Se kuuluu ikivanhaan paljassiemenisten kasvien ryhmään, eikä ole läheistä sukua millekään muulle nykyään elävälle kasville. Sen lähimpiä sukulaisia, kaukaisia serkkuja, lienevät käpypalmut ja seuraavaksi lähimpiä havupuut. Koko heimonsa, lahkonsa ja jopa luokkansa ainoana lajina neidonhiuspuu on todella ainutlaatuinen. Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi nisäkkäät on luokka - tämä antanee hieman karkeaa osviittaa siihen, kuinka erilainen neidonhiuspuu todella on.

Neidonhiuspuut ovat kuitenkin hyvin edustettuina fossiiliaineistossa. Selvästi neidonhiuspuita muistuttavia kasveja tunnetaan jo permikautisista kerrostumista 270 miljoonan vuoden takaa, ja varsinainen neidonhiuspuun suku Ginkgo esiintyy ensimmäisen kerran varhaisjurakaudella, lähes kaksisataa miljoonaa vuotta sitten. Tästä eteenpäin neidonhiuspuut ovat pysyneet käytännössä muuttumattomina. Ne kehittyivät maailmassa ennen ensimmäisenkään kukkakasvin syntyä. Havupuiden, saniaisten ja käpypalmujen tavoin ne alkoivat kukkakasvien levittäytyessä liitukauden aikana hitaasti menettää asemiaan, kunnes jäljelle on jäänyt enää yksi laji, joka on kenties ainokaisena sinnitellyt jo kymmeniä miljoonia vuosia. Kuvassa on fossiilinen Ginkgo biloban lehti eoseenikaudelta, noin 50 miljoonan vuoden takaa (kuva: Wikipedia).

Neidonhiuspuu huonekasvina

Huonekasvina neidonhiuspuun kerrotaan olevan kestävä ja sopeutuva, kuten puistopuunakin. Sen hennot, ohuet lehdet juoruavat, että kasvi tarvitsee melko paljon vettä, eikä viihdy aivan suorassa auringonpaahteessa. Kuten esi-isät jo satoja miljoonia vuosia, nykyisetkin neidonhiuspuut ovat jokivarsien lievästi häirittyjen ekosysteemien asukkaita. Ruukussa ne arvostavat kosteutta sekä läpäisevää ja happamahkoa kasvualustaa. Turpeen sekoittaminen multaan lienee hyvä ratkaisu.

Kesäisin neidonhiuspuu viihtyy mainiosti myös ulkona, pihalla tai parvekkeella. Eihän Suomessa loppujen lopuksi kaukana olla sen ympärivuotisestakaan kasvualueesta. Talvet ovatkin hankalampia. Neidonhiuspuu pudottaa kauniit lehtensä, ja kaipaa kylmää talvea. Ulkona on kuitenkin liian kylmä. Pitäisi siis löytää paikka, joka on ulkopakkasia lämpimämpi, mutta jossa lämpötila ei silti talven aikana nouse yli 15 asteen. Vaikkapa lämmitetyt autotallit, kellarit, kylmäkomerot ja viileäkaapit ovat sopivia paikkoja. Kasvia ei kuitenkaan saa kokonaan unohtaa talveksi, koska se kaipaa silloinkin kastelua. Huhtikuun tienoilla neidonhiuspuu herää uudelleen eloon.

Omaa neidonhiuspuutani pidän päivät etelänpuoleisella parvekkeella, missä käpypalmun lehdet suojaavat sitä voimakkaimmalta auringonpaisteelta. Öiksi olen kuitenkin toistaiseksi ottanut sen sisälle, koska en tiedä, kuinka kylmään se on tottunut. Pian voisin kyllä jättää sen pysyvästi parvekkeelle, ja pelastaa syksyllä ennen pakkasia. Talvisijoitus on vielä auki, mutta tämän kasvin kanssa ei oteta riskejä: aivan varmasti löydän sille jostain riittävän viileän talvipaikan.

Huonekasvina neidonhiuspuu on hyvin hidaskasvuinen, joten sen kasvamisesta kymmenien metrien korkuiseksi puuksi ei juuri tarvitse huolehtia. Vastaavasti se on myös pitkäikäinen hoidokki: ainakin hoitajansa näkökulmasta käytännössä kuolematon. Neidonhiuspuu on myös melko suosittu bonsaikasvatuksessa.

Kaipasitpa kaunista pikkupuuta sitten parvekkeelle, ikkunalle, bonsaiksi tai - jos asut etelärannikolla - puutarhaan, neidonhiuspuuta ei voi kuin suositella. Kauneus yhdistettynä näin uskomattomaan kehityshistoriaan ei voi kuin kiehtoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...