Siirry pääsisältöön

Kultaimarre & keltamähkä

Tehtiin tässä taannoin erään ystäväni syntymäpäiväviikonloppuna tyttöjen retki Viherlandiaan, ja kuten arvata saattaa, mukaan tarttui yhtä ja toista. Minulle kotiin lähti kultaimarre (Phlebodium aureum) ja keltamähkä (Selaginella apoda), vaikka tilaa ei kyllä olisi ollut enää vuosiin yhdellekään uudelle kasville.


Klikkaa alta lukeaksesi lisää.

Kultaimarre, kuten nimensäkin kertoo jo, on sanikkaisiin kuuluva itiökasvi ja se on sukua Suomessa kasvavalle kallioimarteelle (Polypodium vulgare). Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä, ja tämän kasvin kohdalla tulee väistämättä mieleen, että se on kovin rakastettu englanninkielisissä maissa. Nimiä sillä tuntuu riittävän joka sormelle: Bear's Paw Fern, Cabbage Palm Fern, Golden Polypody, Golden Serpent Fern... Kultaimarre on Amerikan mantereen trooppisten ja subtrooppisten alueiden epifyyttikasvi ja se on sukunsa ainoa edustaja Pohjois-Amerikassa. Kultaimarretta viljellään koristekasviksi ja sitä voi tiettävästi kasvattaa myös puutarhakasvina, kunhan lämpötila ei putoa alle viiden celsiusasteen. Oma kultaimarteeni muutti asumaan luonani pieneen saviruukkuun, jossa koitan pitää sitä melko tasaisen kosteana, en kuitenkaan jatkuvasti märkänä. Ruukku on keskellä pöytääni valoisassa, mutta ei suorassa auringonpaisteessa, muutaman metrin päässä valoisasta etelänpuolisesta ikkunastani. Kasvualaustana on turpeen ja orkideamullan seosta. Hyvin on näyttänyt ainakin toistaiseksi viihtyvän.

                       Kultaimarteen jännittävän näköistä juurakkoa.
                                           
Keltamähkä taas kuuluu liekomaisiin kasveihin ja edellisessäkin postauksessa mainittujen muinaisten kasvien joukkoon. Se on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista ja koillis-Meksikosta. Keltamähkä on soiden asukki ja viihtyykin tasaisen kosteassa, ajoittain jopa märässä kasvualustassa. Ainakin omani on viihtynyt kultaimarteen vieressä vanhaan mukiin aseteltuna. Keltamähkäni asustaa vielä ainakin toistaiseksi siinä ruukussa, jossa sen ostin. Kunhan ruukun vaihto tulee ajankohtaiseksi, niin alustaksi tullee turvetta.



Toivottavasti molemmat uudet hoidokkini tulevat elelemään pitkän ja antoisan elämän kanssani.

Kommentit

  1. Keltamähkä putosi eilen onnettomuudekseen lattialle! Taitaa olla aika entinen kasvi.. :-(

    VastaaPoista
  2. Oisko keltamähkän hoito-ohjeita

    VastaaPoista
  3. Hei,
    meistä kumpikaan ei sitten lopulta oikein menestynyt keltamähkän hoidossa. Minulla mähkä oli kasviterraariossa, jossa muut kasvit ilmeisesti varjostivat sen likimain hengettömäksi ennen kuin tajusin karsia viidakon sen päältä.

    Joka tapauksessa mähkien perusvaatimus on kosteus. Reilu kastelu, keltamähkän tapauksessa mahdollisesti suorastaan märäksi asti, ja korkea ilmankosteus. Kasvin voi istuttaa maljaan, terraarioon tai muuhun kosteutta säilövään astiaan, tai vaihtoehtoisesti suihkuttaa säännöllisesti. Lilyan keltamähkä kasvoi mukavasti suihkuttelun varassakin lattialle putoamiseensa saakka.

    Valon suhteen mähkän ei pitäisi olla kovin niuho, mutta aivan pimeää se ei kestä, kuten tulin omani kohdalla todistaneeksi. Lannoitteiden suhteen kannattaa olla säästeliäs, kuten suokasveilla yleensäkin. Koska kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, voi viileämpi talvikausi tehdä sille hyvää, mutta itse en ole talvehtimista kokeillut, joten tarkempia neuvoja en sen suhteen osaa antaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.