Siirry pääsisältöön

Kauniit, kauheat puusaniaiset

Palmusaniaiseni sellaisena kuin sen ostin.
Rehevästä, vaaleanvihreästä palmusaniaisesta tuli suosikkikasvini heti, kun ensimmäisen kerran näin sen Viherlandian myyntitiskillä. Kasvissa on ihastuttavaa tropiikin tuntua. Harmi kyllä laji tuntuu olevan tavallista hankalampi saada viihtymään huoneoloissa.

Palmusaniaiselle mainitaan löytämissäni lähteissä tieteelliseksi nimeksi Blechnum gibbum. En osaa sanoa, onko nimi oikea: sukuun kuuluu yli 200 lajia ympäri maailmaa. Enimmäkseen ne ovat trooppisia, mutta esiintyypä yksi laji - kampasaniainen (B. spicant) Euroopan rannikoilla aina Pohjois-Norjassa saakka. Satunnaisesti tätä palmusaniaisen serkkua löytyy Suomestakin, vaikka sen alkuperäiset populaatiot Ahvenanmaalla onkin hävitetty.

Palmusaniainen on joka tapauksessa trooppinen laji. Jos lajintunnistus on kohdallaan, se on kotoisin Tyynenmeren saarilta. Uusi-Kaledonia ja Fidži kuuluvat kasvin alkuperäiseen elinalueeseen, ja lisäksi se on villiintynyt koristekasvi esimerkiksi Havaijilla. Kotonaan se on viidakoissa meri-ilmastossa.

Oikeastaan palmusaniainen on pieni puusaniainen, sillä vuosien mittaan se kasvattaa lyhyen rungon. Englantia puhuvissa maissa sen myyntinimenä onkin usein "miniature tree fern". Vaikka se onkin puusaniaiseksi pieni, voi runko venyä puolitoistametriseksikin. Hyvin viihtyvän palmusaniaisen lehdet voivat olla lähes metrin mittaisia. Vanhemmiten palmusaniainen alkaa siis vaatia melkoisesti tilaa.

Kuten luonnossa, kotioloissakin palmusaniainen kaipaa lämpöä ja kosteutta. Varsinkin talvisin se kärsii, kun huoneilmassa sekä kosteus että lämpötila laskevat kriittisiin lukemiin. Parhaiten se pärjääkin esimerkiksi terraariossa, orkideakaapissa, akvaarion päällä tai muussa lämpimässä, mutta kosteassa paikassa. Kasvualusta pidetään jatkuvasti kosteana ja ilmankosteuden olisi hyvä olla vähintään 50 %. Lisäksi sitä kannattaa suihkutella usein. Lämpimillä kesäsäillä palmusaniainen pärjännee ulkonakin, kunhan se ei joudu suoraan auringonpaahteeseen. Kasvihuone olisi varmasti ihanteellinen paikka.

Oma palmusaniaiseni pärjäili kesällä ja alkusyksyllä kohtuullisesti olohuoneen runsaassa hajavalossa. Se ei juuri kasvanut, mutta lehtiä ei kuollutkaan. Suihkuttelen saniaiset, orkideat ja bromeliat päivittäin, joten kosteuttakin kasvi sai reilusti. Sen sijaan vetoa se saattoi takanreunalla saada enemmän kuin olisi ollut kohtuullista.

Ongelmia tuli, kun muutin elo-syyskuun taitteessa. Muuttopäivänä ulkolämpötila oli 11 astetta, suojasin kasvit lakanalla eikä muuttomatka varmasti ainakaan 20 minuuttia pidempään kestänyt. Siitä huolimatta palmusaniainen ilmeisesti paleltui. Oitis muuton jälkeen se rusketti kaikkien lehtiensä kärjet, ja alkoi hitaasti kuivattaa ja pudotella lehtiään. Edes ahkera suihkuttelu ja valoisa paikka eivät saaneet sitä kasvattamaan uusia lehtiä

Palmusaniainen tänään.
Olin jo varma, että kaunis saniaiseni kuolee, mutta viimeisenä keinona istutin sen kasviterraarioon. Terraariossa ilmankosteus on 80-100 % tienoilla ja lämpötilakin lampun ansiosta muutaman asteen huoneenlämmön yläpuolella. Johan alkoi palmusaniaisella kasvu! Se suorastaan räjähti, ja on vain kuukaudessa korvannut tusinan verran menettämiään lehtiä entistä suuremmilla. Itse asiassa sen kaikki lehdet ovat viimeisen kuukauden aikana kasvatettuja, sillä olen leikannut loputkin puoliksi ruskettuneet vanhat pois. Nyt olen huolissani lähinnä siitä, että sen lehdet ulottuvat pian lasista lasiin ja se peittää valon kaikilta muilta kasveilta.

Kasvualustaksi palmusaniaiselle suositellaan läpäisevää, mutta kuitenkin kosteutta pitävää alustaa. Kalkkia se ei siedä, joten sellaiset materiaalit kuin turve, orkideamulta, rahkasammal ja hiekka ovat sopivia yhdessä mullan kanssa. Oma palmusaniaiseni kasvoi aluksi puutarhamullan ja lannoittamattoman turpeen seoksessa, ja taisipa joukossa vähän orkideamultaakin olla. Terraariossa alustana on lähinnä turvetta ja alunperin akvaarion pohjamateriaaliksi tarkoitettua karkeaa harjusoraa. Kumpaakaan vaihtoehtoa se ei ole näyttänyt moittivan.

Happaman maan kasvina palmusaniainen myös arvostaa pehmeää ja hapanta kasteluvettä, kuten useimmat muutkin trooppiset huonekasvit. Suomalainen vesijohtovesi on niille kohtuullisen hyvää verrattuna vaikkapa keskieurooppalaiseen, muttei silti ihanteellista. Jos mahdollista, palmusaniaisen kasteluun kannattaa käyttää sadevettä, akvaariovettä tai järvivettä. Myös vanhan kansan niksit, kuten kahvin, teen tai sitruunamehun lisääminen kasteluveteen, toimivat.

Dicksonia antarctica Tukholman perhostalossa.
Kaiken kaikkiaan palmusaniainen on melko herkän oloinen kasvi, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen upeine lehtineen. Viihtyessään se on nopeakasvuinen ja melkoinen katseenvangitsija. Puusaniaisista se on helpoimmasta päästä: esimerkiksi toisinaan huonekasvina kasvatetut Cyathea-suvun puusaniaiset vaativat niin korkeaa ilmankosteutta, että niitä on lähes mahdoton pitää elossa muualla kuin tropiikissa tai terraarion suojissa. Dicksonia-sukuisetkaan eivät aivan helppoja hoidokkeja ole. Kosteuden lisäksi ne vaativat viileän talvehtimispaikan.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.