Siirry pääsisältöön

Hertta & Pörhö

Edellinen flamingokukkakirjoitteluni innoitti minua suuresti näiden kasvien monimuotoisuuden osalta, ja niinpä viime aikoina viidakkoni on täydentynyt kahdella uudella flamingokukkayksilöllä. Toistaiseksi molemmat tulokkaat ovat edustaneet samaa Anthurium andreanum -lajia kuin vanhempikin yksilöni, mutta seuraavaksi haaveissa olisi hankkia esimerkiksi Anthurium scherzerianum -hybridejä, eli pikkuflamingokukkaa sekä mahdollisesti myös muita jännittäviä Anthurium-suvun edustajia.

Asiaan. Tässä on kehnossa talvivalaistuksessa edustavin kuva, minkä sain omasta flamingokukkakokoelmastani otettua. Huomatkaa, että vanhin kasvini on noin kaksi kertaa isompi, kuin uudet tulokaat. Eli sitten kun nekin alkavat kasvaa korkeutta ja leveyttä, niin elämästä saattaa tulla tilan suhteen taas astetta haastellisempaa.

Vasemmalta oikealle: takarivissä André, eturivissä Pörhö ja Hertta.
Ihastuin näihin kasveihin tosiaan aika tavalla, ja uusin tulokas valloitti minut niin täydellisesti, että annoin sille jo kaupassa nimeksi Pörhö, jonka jälkeen minun tietenkin oli pakko nimetä myös muut lajin edustajat. Ettei niille vain tulisi paha mieli..! Esittelen uudet tulokkaat saapumisjärjestyksessä ja Hertan kohdalla tähän liittyy jännittävä tarina.


Hertta (Anthurium andreanum sp. "Otazu")


















Hertta  saapui minulle täydellisenä yllätyslahjana, kun poikaystäväni oli kesken erään erittäin stressaavan ja pettymyksiä ja murheitä täynnä olevan viikon käynyt eräänä päivänä piilottamassa kasvin viidakkokokolemani uumeniin. En löytänyt sitä illalla kotiin palattuani moneen tuntiin muiden kasvien joukosta, mutta hämmästys ja ilo oli valtava, kun sen viimein löysin!

Hertta on A.anreanum-hybridejä ja sen kauppanimenä kulkee Otazu. Sen kukat, kuten kuvistakin näkee, ovat syvän ruskeanpunaiset kukat jotka ovat aivan sydämenmuotosia. Kukan vanhetessa sen väri tummenee, kunnes on lopulta melkein mustanruskea. Kukan muodon (ja mikä muutenkaan olisi parempi nimi näin suloisesti omistukseeni saapuneelle kasville) perusteella kasvin nimeksi tuli Hertta. 




Pörhö (Anthurium andreanum sp. "Altimo")

Pörhö on kokoelman uusin tulokas, ja melkein täydellinen heräteostos. Olin siis kerran aiemmin nähnyt kyseistä A.andrenum -hybridiä muutama viikko sitten Helsingissä, mutta silloin en raaskinut sitä ostaa mukaani. Lisäksi elävän trooppisen kasvin raahaaminen ympäri Suomea on hieman riskialtista, joten sillä kertaa kasvi jäi kauppaan. Kuluneella viikolla kävimme kuitenkin Viidakkokirjeen toimituksen ja ulkopuolisena vahvistuksena toimineen siskoni voimin Viherlandiassa, jossa vastaan tuli jälleen tämä sama hybridi. En siinä tohkeissani tajunnut katsoa kaupan hintalapusta kyseisen hybridin kauppanimeä, eikä sitä lukenutkaan sitten ruukun kyljessä enää. Mutta jos saan sen selville, niin kerron teillekin. Ja mikäli joku lukijoista tunnistaa kyseisen hybridin ja tietää sen kauppanimen, niin olisi oikein mukavaa, mikäli kertoisit siitä kommenteissa, kiitos! (Edit. Lajike selvisikin toimituksen toisen osapuolen avustuksella kätevästi. Eläköön Internet!)

Koska olin vaikutuksille alttiissa paikassa ja seurassa, vakuutuin siitä, että kyseessä saattaa olla jokin kausituote, jota en enää koskaan myöhemmin onnituisi löytämään, ja niinpä Pörhö saapui mukaani kotiin. Pörhön nimi on niin ilmeinen, kun katsoo näitä mukavan pulleita ja pörhöisiä kukintoja. Mielestäni ne näyttävät niin jännittäviltä. Hauskaa niissä on vielä se, että kukan juuri avautuessa kukinto näyttää melko lailla samanlaiselta keltaiselta kapealta puikelolta kuin vanhalla Andréllakin, mutta munhan suojuslehti on rullautunut kokonaan auki, on kukintokin ruvennut pörhistymään ja muuttumaan punaiseksi. 


Niin Hertta kuin Pörhökin ovat vielä kaupan ruukuissaan, koska ovat saapuneet minulle vasta reilun viikon sisään molemmat, mutta jatkossa ne saavat omat saviruukkunsa ja hoitelen niitä kutakuinkin samaan tapaan kuin Andréakin, ovathan ne kaikki samaa lajia. Hoito-ohjeita ja lisää flamingokukkaintoilua voi kurkata aiemmasta postauksestani.

Kommentit

  1. Voi, minulla olisi vielä vaan niitä ylimääräisiä taimia...

    VastaaPoista
  2. Kyllä, tilasin siemeniä ulkomailta, Anthurium coriaceum muistaakseni iti ihan hyvin.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa jännittävältä. Itse en olekaan lähtenyt vielä laajamittaisemmin siementilauksia kokeilemaan. Mistä tilasit noita, ja voitko suositella sitä (tai jotain muuta hyvää) tilauspaikkaa?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.