Tässä on kehnossa talvivalaistuksessa edustavin kuva, minkä sain omasta flamingokukkakokoelmastani otettua. Huomatkaa, että vanhin kasvini on noin kaksi kertaa isompi, kuin uudet tulokaat. Eli sitten kun nekin alkavat kasvaa korkeutta ja leveyttä, niin elämästä saattaa tulla tilan suhteen taas astetta haastellisempaa.

Ihastuin näihin kasveihin tosiaan aika tavalla, ja uusin tulokas valloitti minut niin täydellisesti, että annoin sille jo kaupassa nimeksi Pörhö, jonka jälkeen minun tietenkin oli pakko nimetä myös muut lajin edustajat.

Ettei niille vain tulisi paha mieli..! Esittelen uudet tulokkaat saapumisjärjestyksessä ja Hertan kohdalla tähän liittyy jännittävä tarina.

Hertta  saapui minulle täydellisenä yllätyslahjana, kun poikaystäväni oli kesken erään erittäin stressaavan ja pettymyksiä ja murheitä täynnä olevan viikon käynyt eräänä päivänä piilottamassa kasvin viidakkokokolemani uumeniin. En löytänyt sitä illalla kotiin palattuani moneen tuntiin muiden kasvien joukosta, mutta hämmästys ja ilo oli valtava, kun sen viimein löysin!

Hertta on A.anreanum-hybridejä ja sen kauppanimenä kulkee Otazu. Sen kukat, kuten kuvistakin näkee, ovat syvän ruskeanpunaiset kukat jotka ovat aivan sydämenmuotosia. Kukan vanhetessa sen väri tummenee, kunnes on lopulta melkein mustanruskea. Kukan muodon (ja mikä muutenkaan olisi parempi nimi näin suloisesti omistukseeni saapuneelle kasville) perusteella kasvin nimeksi tuli Hertta.

Pörhö on kokoelman uusin tulokas, ja melkein täydellinen heräteostos. Olin siis kerran aiemmin nähnyt kyseistä A.andrenum -hybridiä muutama viikko sitten Helsingissä, mutta silloin en raaskinut sitä ostaa mukaani. Lisäksi elävän trooppisen kasvin raahaaminen ympäri Suomea on hieman riskialtista, joten sillä kertaa kasvi jäi kauppaan.

Kuluneella viikolla kävimme kuitenkin Viidakkokirjeen toimituksen ja ulkopuolisena vahvistuksena toimineen siskoni voimin Viherlandiassa, jossa vastaan tuli jälleen tämä sama hybridi. En siinä tohkeissani tajunnut katsoa kaupan hintalapusta kyseisen hybridin kauppanimeä, eikä sitä lukenutkaan sitten ruukun kyljessä enää. Mutta jos saan sen selville, niin kerron teillekin. Ja mikäli joku lukijoista tunnistaa kyseisen hybridin ja tietää sen kauppanimen, niin olisi oikein mukavaa, mikäli kertoisit siitä kommenteissa, kiitos! (Edit. Lajike selvisikin toimituksen toisen osapuolen avustuksella kätevästi. Eläköön Internet!)

Koska olin vaikutuksille alttiissa paikassa ja seurassa, vakuutuin siitä, että kyseessä saattaa olla jokin kausituote, jota en enää koskaan myöhemmin onnituisi löytämään, ja niinpä Pörhö saapui mukaani kotiin.

Pörhön nimi on niin ilmeinen, kun katsoo näitä mukavan pulleita ja pörhöisiä kukintoja. Mielestäni ne näyttävät niin jännittäviltä. Hauskaa niissä on vielä se, että kukan juuri avautuessa kukinto näyttää melko lailla samanlaiselta keltaiselta kapealta puikelolta kuin vanhalla Andréllakin, mutta munhan suojuslehti on rullautunut kokonaan auki, on kukintokin ruvennut pörhistymään ja muuttumaan punaiseksi.

Niin Hertta kuin Pörhökin ovat vielä kaupan ruukuissaan, koska ovat saapuneet minulle vasta reilun viikon sisään molemmat, mutta jatkossa ne saavat omat saviruukkunsa ja hoitelen niitä kutakuinkin samaan tapaan kuin Andréakin, ovathan ne kaikki samaa lajia. Hoito-ohjeita ja lisää flamingokukkaintoilua voi kurkata aiemmasta postauksestani.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *