torstai 9. joulukuuta 2010

Tähtihedelmästä kasvikokoelman tähdeksi

Huonekasviharrastuksen virittyä olen kiertänyt markettien hedelmätiskit entistä suuremmalla innolla: hedelmistähän saa kaupan päälle trooppisten kasvien siemeniä! Kokeiltua on jo tullut aika joukkoa: tamarilloa, pitahayaa, kiwanoa, mangoa, satsumaa... tästä porukasta ehdoton suosikkini on kuitenkin karambola.

Aikuinen karambolapuu, Wikipedia.

Karambola (Averrhoa carambola) on kotiseuduillaan pienehkö puu tai pensas, joka voi kasvaa 5-12 metriä korkeaksi. Se on alun perin kotoisin joltakin trooppisen Aasian saarista, mutta kukaan ei tunnu olevan aivan varma miltä. Nykyään sitä kasvatetaan laajalti trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla sekä hyöty- että koristekasviksi. Hämmästyksekseni huomasin, että karambola kuuluu käenkaalikasveihin (Oxalidaceae) eli on läheistä sukua meikäläiselle ketunleivälle ja huonekasveinakin kasvatetuille Oxalis-suvun "onnenapiloille". Kasveja ei totisesti ole karvoihin katsominen. Eikä lehtiinkään.

Karambolan kukkia, Wikipedia.
Joka tapauksessa karambolalla on sirot, pehmeät, parilehdykkäiset lehdet, jotka aikuisella kasvilla voivat olla puolimetrisiäkin. Lehdet painuvat suppuun öiksi, ja tuntokasvi mimosan tapaan myös kosketuksesta ja ravistelusta. Etenkin nuoret lehdet ovat liikkuvaisia. Karambola tekee sieviä, tuoksuvia, vaaleanpunaisia kukkia. Hedelmät ovat poikkileikkaukseltaan tähdenmuotoisia, keltaisia tai vihertäviä. Maku tuntuu jakavan mielipiteitä: minusta ne ovat herkullisia. Yli kymmenen euron kilohinta vain tekee näistä jokseenkin harvinaista herkkua. Siemeniä saadakseni raaskin sentään ostaa yhden.
Hedelmä ja sen erikoinen poikkileikkaus, Wikipedia.


Karambolani tasan puoli vuotta sitten.
Huonekasvina karambola on sikäli ihastuttava, että sillä ei ole pitkää, epämääräisen näköistä taimivaihetta: ainakin omat alkuni kasvoivat muutamassa viikossa sieviksi pikkupuiksi. Ne olivat alusta alkaen kelvollisia paraatipaikalle ja silmänilo muillekin kuin kasvi-intoilijoille. Siemenet itävät helposti. Jos ne liottaa ja kuorii ennen istutusta, itämisessä saattaa mennä vain muutama päivä. Jos ne sysää multaan sellaisenaan (kuten minä tein) arvioitu itämisaika on muutamia viikkoja.

Monen huonekasviharrastajan mielestä karambolan huonoin puoli lienee se, että se on toivoton juoppo. Nopean keskustelupalstojen selailun perusteella kuivuminen onkin näiden kauniiden kasvien yleisin kuolinsyy. Kasvi kyllä varoittaa kuivahtamisesta hyvissä ajoin nuupahtamalla: kuivan kasvin lehdet ovat päivälläkin supussa ja riippuvat kohti lattiaa. Tästä vaiheesta se toipuu kyllä täysin, mutta pidempään jatkuva kuivuus käy kohtalokkaaksi. Toisaalta karambola ei pidä myöskään vedessä lillumisesta. Jatkuva kosteus olisi sille todennäköisesti paras vaihtoehto. Helpoiten tähän päästään ison ruukun avulla. Tutkimuskäytössä (karambolalla tutkitaan raskasmetallien, kuten kadmiumin, vaikutuksia kasveihin) vesiviljely on yleinen menetelmä, joten se on todennäköisesti mahdollista myös kotioloissa.

Kasvualustan pitäisi olla läpäisevä ja hapan. Turpeensekainen multa tai erilaiset mullan ja hiekan tai perliitin seokset toiminevat. Kalkkipitoisessa alustassa karambola ei viihdy. Oma karambolani kasvaa nyt turvepohjaisessa puutarhamullassa ja näyttää viihtyvän hyvin.

Useimmissa kasvatusohjeissa neuvotaan lannoittamaan karambolaa usein, mutta miedolla liuoksella. Omaani olen lannoittanut silloin kun olen sattunut muistamaan, eli en ainakaan liian usein. Se on saanut Substralin huonekasviravinnetta ja nyt talvella merileväuutetta, sekä vedenvaihtopäivinä akvaariovettä.

Karambolani nyt.
Valonsaanti voi tulla karambolan kohdalla ongelmaksi. Se pitää runsaasta valosta, muttei siedä aivan suoraa auringonpaahdetta. Länsi- tai itäikkuna voisi sopia, tai paikka sisempänä huoneessa eikä aivan ikkunalla. Talvella valon vähäisyys on ongelma, kuten kaikilla trooppisilla kasveilla. Karambola ei kuitenkaan tunnu olevan yhtä herkkä pudottelemaan lehtiä valonpuutteessa kuin vaikkapa tamarillo. Oma karambolani on saanut valaistun paikan vanhojen akvaariovalaisinten alta. Ilmeisesti tämä heikohko lisävalaistus riittää, sillä se tuntuu puskevan lehtiä samaan tahtiin kuin kesälläkin.

Kuten muillekin trooppisille kasveille, myös karambolalle talvinen kuiva sisäilma on sietokyvyn rajoilla. Se voi esimerkiksi altistaa kasvia punkeille. Ahkera suihkuttelu, karambolan sijoittaminen tiiviiseen ryhmään muiden kasvien kanssa tai vesiastian laittaminen ruukun alle voivat auttaa. Tilaisuuden tullen ruukun sijoittaminen akvaarion tai ilmankostuttimen yläpuolelle on mitä mainioin ratkaisu. Oma karambolani on kyllä näyttänyt pärjäävän varsin hyvin suihkuttelun varassa.

Karambolan pitäisi muuten kestää myös aika viileää ilmaa, jopa pientä hallaa, joten kesäisin sen pitäisi pärjätä ulkona. Totuttaa kannattaa tietenkin varovasti tasaisessa huoneenlämmössä vietetyn viileän vuodenajan jälkeen.

Harmi kyllä karambola vaatii hedelmiä tuottaakseen ristipölytyksen. Huonekasvista ei siis saa satoa, ellei kasveja ole useampia ja ahkera hoitaja kulje siveltimen kanssa niitä pölyttämässä. En tiedä, onko karambolaa helppo saada huoneoloissa kukkimaankaan: en löytänyt asiasta mainintaa. Viherkasvinakin karambola on kyllä tavattoman kaunis, joten se tuskin vaatii oikeutuksekseen enää hyödyllisyyttä.

Kaikkien löytämieni lähteiden mukaan karambolan pitäisi olla hyvin hidaskasvuinen, mutta kukaan ei ole selvästikään kertonut sitä omalle yksilölleni. Se kasvaa ruukkukasviksi melkoista tahtia, ja näyttää uhkaavasti pullistuvan jo ulos ruukusta, johon sen kesällä istutin. Ehkäpä se hidastaa tahtia, kun ehtii isommaksi.

Joka tapauksessa karambola on mitä hurmaavin kasvatti, jos huonekasvien kasvatus alusta saakka kiinnostaa vähänkään. Idätys on helppoa ja kasvi on kestävä ja kaunis. Tätä ei voi kuin suositella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...