Kateutta ja ihastusta tropiikissa

Flamingokukka kasvaa vuorillakin.

Vietin tammikuun alkupuoliskon harvinaisella ulkomaanmatkalla, Negombon alueella Sri Lankassa. Matkalla yleisimpiin hupeihin kuului tunnistaa kadunvarsilta, pihoilta ja puutarhoista tuttuja huonekasveja. Oli mielenkiintoista katsoa, kuinka aivan samat kasvit näyttävät olevan muotia srilankalaisten puutarhoissa kuin suomalaisten olohuoneissa: kultaköynnös, orkideat, laikkuvehkat, palmut... Oli kiehtovaa, kuinka paljon rehevämpiä ne olivat tropiikin auringon alla. Nyt tarkoitukseni on jakaa srilankalaisten puutarhurien ilot teidänkin kanssanne.

Sri Lankan lounaisosat ovat trooppista sademetsäaluetta. Vaikka varsinaista sademetsää ei yhtenäiseksi kaupungiksi paisuneella rannikolla enää juuri ole, rehottaa jokainen rakentamaton laikku täynnä kaikenkirjavaa trooppista kasvillisuutta. Kaiken tämän vihreyden keskellä oli oikeastaan aika yllättävää, kuinka ihastuneita puutarhanhoitoon srilankalaiset olivat. Luulisi, että kasveja on tarpeeksi ilmankin.

Pieniä puutarhaliikkeitä ja markkinoilla taimia myyviä kojuja oli yllättävän paljon. Tämä nimenomainen koju löytyi Negombon keskustasta kalamarkkinoiden laitamilta. Valikoimasta onnistuin tunnistamaan kirjovehkan, kultaköynnöksen, kirjolehtiä (Caladium), lyijykukan (Plumbago), paria eri traakkipuuta ja useita eri palmuja. Täältä olisi varmasti saanut hienoja taimia edullisesti. Harmi, ettei eläviä kasveja ihan noin vain kanneta Suomeen.

Flamingokukkia, raunioisia ja hirvensarvisaniaisia viikunapuun alla. Vasemmassa laidassa näkyy yksi narulle ripustettu orkidea.

Puutarhoja oli laidasta laitaan: toisinaan aaltopellistä ja paljaista savitiilistä rakennetun slummihökkelin edustalla oli muutama ruukku pullollaan kukkivia flamingokukkia tai reheviä saniaisia, jotka näyttivät olevan täysin väärässä paikassa. Jos pihaa oli yhtään enemmän, siellä kasvoi papaijaa, banaania ja muita hyötykasveja, joiden väliin oli hämmentävällä innolla tungettu myös koristekasveja. Rikkaampien ihmisten asuinalueilla taas saattoi nähdä sievien omakotitalojen ympärillä suuria, hoidettuja nurmikoita, joita näytti koristavan tavallista suuremman kukkakaupan koko valikoima. Useampaan otteeseen näin kahden puun väliin viritettyjä nauhoja, joille oli ripustettu kasvamaan orkideoita. Erityisessä suosiossa näytti olevan tämä vaaleanpunainen orkidea, jonka lajia tai edes sukua en uskalla heikolla harrastuneisuudellani arvata. Tietääkö joku teistä lukijoista?

Minulle uusi tuttavuus olivat monin paikoin hotellien ja ravintoloiden pihoja koristaneet komeat kairapalmut (Pandanus). Näillä kasveilla (joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä palmujen kanssa) on lukuisista paksuista juurista koostuva tyvi, haarautuva runko ja tupsuina kasvavat pitkät, sahalaitaiset lehdet. Ne tuottavat erikoisennäköísiä oransseja hedelmiä, jotka eräillä lajeilla ovat ihmisravinnoksikin kelpaavia. Sri Lankan kairapalmujen hedelmät tosin näyttivät maistuvan lähinnä kaikkialla touhuaville palmuoraville.

Verililjapuu ja ihmepensas puutarhassa.

Muitakin tuttuja puita ja pensaita näkyi. Japaninkäpypalmut olivat koristekasveina kohtuullisen harvinaisia, mutta niitäkin oli siellä täällä. Sen sijaan kaikenkirjavia viikunoita oli kaikkialla katujen varsilla, puistoissa ja puutarhoissa. Siroliuska-araliaa ja sulka-araliaa kasvatettiin ruukuissa. Väriläiskiä vihreyden keskelle loivat hohtavanpunaiset verililjapuut ja punaisen, keltaisen ja vihreän kirjavat ihmepensaat, joiden valikoimassa näyttivät olevan jopa aivan samat lajikkeet kuin meillä täällä.

Erillisen maininnan ansaitsee temppelikukka, Plumeria. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten saatat tuntea kasvin myös nimellä temppelipuu tai frangipani. Temppelikukkaa kasvatetaan toisinaan Suomessakin huonekasvina, vaikkei se kukkakauppojen vakiovalikoimaan kuulukaan. Sen siemeniä kuitenkin on tarjolla monissa alan nettikaupoissa. Temppelikukkaa kasvatetaan nimensä mukaisesti buddhalaistemppelien liepeillä, mutta muuallakin rakennetuilla alueilla sitä näkyi. Puulla on vähän paljaan oloinen, harmaa runko, jossa lehtiä ainakin näin kuivalla kaudella oli lähinnä aivan oksien kärjissä. Oikeastaan se toi voimakkaasti mieleen Taru Sormusten Herrasta -kirjoissa esiintyvän Minas Tirithin Valkoisen puun. Kukat olivat kuitenkin ihastuttavan valkoiset, kuin voihin tai punajuurimehuun kastetut ja makeantuoksuiset.

Laikkuvehka hotellin takapihalta. Alta pilkistävät kellertävämmät lehdet kuulunevat kirjovehkalle.

Ehkä kaikkein eniten minua kuitenkin riemastutti erilaisten vehkakasvien paljous. Kaikkialla näkyvän punakukkaisen flamingokukan lisäksi yleisiä ruukkujen ja kukkapenkkien koristuksia olivat laikkuvehkat (Aglaonema) ja kirjovehkat (Dieffenbachia). Välistä jopa lajike oli tuttu: bongasin ainakin Aglaonema "Silver Queenin" ja kalpeanvaalean kirjovehkan, joka saattaisi olla Dieffenbachia maculata "Camille".

Kultaköynnös ja erilaiset Philodendron- tai Monstera-sukuja mieleen tuovat köynnösvehkat kiipeilivät monin paikoin ylös palmujen runkoja ja seiniä. Kultaköynnös on totisesti kunnioitettava kasvi, kun sen näkee oikeasti hyvinvoivana! Vaikka Sri Lankalla näkemäni kultaköynnökset olivat kirjavalehtistä jalostusmuotoa, joka ei kasva yhtä suureksi ja liuskoittuneeksi kuin luonnonmuoto, olivat lehdet silti helposti puolimetrisiä ja kasvi peitti puiden runkoja paksuina mattoina.

Huonekasvinakin kultaköynnöksen saa kasvattamaan melko suuria lehtiä, jos sille tarjoaa reilusti vettä, korkean ilmankosteuden ja hyvän telineen, jota pitkin kiivetä ilmajuuriensa avulla. Oma akvaariossa vesiviljelyssä rehottava kultaköynnöksenikin kasvattaa parhaimmillaan parikymmensenttisiä lehtiä, mutta surkea rääpäle se näihin tropiikin asukkeihin verrattuna on.

Kauneimpia tapaamiani vehkoja olivat erilaiset kirjolehdet (Caladium), joista löytyi kaikenkirjavia vaaleanpunaisia, purppuranpunaisia ja valkeita kuvioita syvänvihreällä pohjalla. En muista koskaan nähneeni niitä kaupan Suomessa. Olenkohan ollut vain väärässä paikassa väärään aikaan? Heti ostaisin, jos suinkin löytäisin. Tämä kuvan kaunistus oli yleinen koristekasvi. Aivan samanlaista en mistään löytänyt, mutta veikkaisin tämänkin sijoittuvan tuonne kirjolehtien sukuun.

Heliconia.

Näitä puutarhoja katsellessa alkoi ajatus tropiikissa asumisesta todella houkuttaa. Sen lisäksi, että ilmasto olisi ihmisystävällinen ja eksoottiset hedelmät tuoreita ja hyviä, voisi puutarhassaan vaivatta kasvattaa mitä erikoisimpia trooppisia komistuksia, jotka Suomessa vaativat melkoisesti vaivannäköä pysyäkseen edes jotenkuten hengissä. Ja akvaariokalojakin voisi pitää suuremmitta hankaluuksitta, kun tismalleen oikeanlaatuista vettä saisi suoraan joista ja järvistä.

No, olihan se mukavaa palata omankin kasvikokoelmani pariin. Ilokseni fiksumpi puoliskoni, jonka vastahakoisille harteille jätin vastuun koko kasvi- ja eläinkokoelmasta, oli pärjännyt hyvin eikä vaikuttanut liiaksi rasittuneenkaan. Yllättäen tapasin ludisian lisäksi myös Sarracenian ja alokaasian täydessä kukassa. Samiakäpypalmun taas olin unohtanut kertoa olevan kuollut, joten se oli saanut vettä kuin olisi elossa - ja ilmeisesti se oli ottanut vinkistä vaarin, sillä jo kerran umpijäähän ehtinyt kasvi kasvattaa nyt reippaasti uusia lehtiä!

P.S.
Kuvat suurenevat klikkaamalla, ja ovat kaikki omiani.