Siirry pääsisältöön

Mysteerikukka sai nimen

Silloin, kun huonekasvin ostaa ilman tarkkaa nimeä, voi tunnistaminen tuottaa sekä päänsärkyä että suurta löytämisen riemua. Tarkka nimi kasville on tietenkin mielenkiintoista tietää, mutta lisäksi se on olennainen oikeiden hoito-ohjeiden selvittämiseksi. Välillä lajintunnistus voi vaatia melkoista salapoliisintyötä, kuten tämän kasvikokoelmani tuoreimman tulokkaan kohdalla.


Tämä se ei ainakaan ole (Wikipediasta)
Kasvierä oli tullut Jyväskylässä sijaitsevaan Mestarin Kukkaan ruostekukan (Crocosmia) nimellä. Hetken mielijohteesta ja Lilyan yllytyksestä ostin yhden mukaani, vaikken ollut koskaan moisesta kasvista kuullutkaan. Tarkempi tutustuminen kotona osoitti, että ruostekukat ovat eteläafrikkalaisia kurjenmiekkakasveihin kuuluvia, puna- ja oranssikukkaisia kasveja. Yhdennäköisyyttä olohuoneessani kököttävään yksilöön oli korkeintaan nupulla olevissa kukissa, ja niissäkin lähinnä vähintään kymmenen metrin päästä katsottuna.

Lähellä, muttei ihan. (Wikipedia)
Hylkäsin siis ruostekukat, ja koska kasvi näytti yleisvaikutelmaltaan kovasti ananaskasvilta, aloin tutkia niitä. Löysin hyvin samankaltaisia kukkia ja lehtien muotoja Vriesea-suvusta eli tuuttiananaksista, joten aloin selailla niitä. Laitoin kuvan kasvista myös huonekasvit.net-foorumille, josta myös ehdoteltiin jotakin Vriesean suuntaista.

Jotain oli kuitenkin pielessä. Kahlattuani tuntikausia läpi suvun lajien, hybridien ja muunnosten käsittämätöntä määrää en tuntunut edelleenkään olevan yhtään lähempänä oikeaa määritystä. Vriesea carinata pääsi lähimmäksi, mutta senkin kukinnot olivat selvästi erilaiset.

Poiketessani eilen uudelleen kaupassa, josta kasvin ostin, myyjä vinkkasi jonkun asiakkaan sanoneen, että mysteerikasvi kuuluisikin Tillandsia-sukuun. Uudella innolla kävimme Lilyan kanssa internetin ihmemaailman kimppuun, ja pian se osuikin kohdalle: Tillandsia dyeriana. Varmuuden vuoksi kahlasimme läpi lähes kaikki tillandsioiden Phytarrhiza-alasuvun lajit ja aika joukon muitakin tillandsioita, jotta mikään lähes identtinen lähisukulainen ei jäisi huomaamatta.

Seuraavaksi täytyikin ottaa kasvista selvää. Tillandsia dyeriana on englanninkieliseltä nimeltään osuvasti False Vriesea, valetuuttiananas. Eipä ihme, että yritin etsiä sitä väärästä suvusta. Se on kotoisin Ecuadorin rannikoiden mangrovemetsissä, missä se ilmeisesti kasvaa mangrovepuiden epifyyttinä. Valitettavasti sitä tiedetään esiintyvän vain kahdella pienellä alueella, ja koska suurin osa maan mangrovemetsistä on hävitetty katkarapukasvattamoiden tieltä, laji on kriittisesti uhanalainen.

Luonnossa T. dyeriana saattaa olla jo tuhoon tuomittu, joten voitaisiin sanoa, että huonekasviharrastus on pelastanut sen. Kasvejahan on varmasti miljoonia kasvatuslaitoksilla, kauppiailla ja harrastajilla ympäri maailman, vaikkei se bromelioiden mittakaavassa mikään suursuosikki olekaan. Jos se suojeluyrityksistä huolimatta kuolee sukupuuttoon luonnollisessa elinympäristössään, kenties se voidaan parempien aikojen tullen istuttaa luontoon uudelleen.

Lukuunottamatta tätä surullista tarinaa tiedon saanti tästä kasvista osoittautui yllättävän vaikeaksi. Törmäsin vain yksittäisiin mainintoihin: kasvi kannattaa kuulemma istuttaa ruukkuun, vaikka se luonnossa onkin epifyytti. Sen pitäisi kaivata paljon kosteutta, ja koska se on luonnossa hyvin tarkasti tiettyyn elinympäristöön erikoistunut, se saattaa olla vaativa ja herkkä, mutta kukaan ei tunnu oikein tietävän, onko se sitä oikeasti vai ei.

No, nythän se selviää. Laitoin uuden tillandsiani loisteputkivalojen alle alokaasian, Sarracenian ja muiden kosteudesta pitävien kasvien seuraksi. Suihkuttelen sitä päivittäin, kastelen lehtisuppiloon kuten bromelioita on tapana ja varmemmaksi vakuudeksi laitoin sen ruukun lasimaljaan, jonka pohjalle laitoin kevytsoraa ja vettä ilmankosteutta lisäämään. Oikeastaan voisin vielä hemmotella kasvin pilalle hakemalla sangollisen lunta sulamaan kasteluvedeksi. Onhan sukupuuton partaalla horjuva kaunotar sen ansainnut.

Se minua kyllä hieman huolestuttaa, mahtaako T. dyeriana vaatia kasvuympäristöönsä suolaa? Meren lähellähän se kuitenkin kasvaa, mutta missään ei täsmennetä, kuinka lähellä merta tarkalleen.

Kommentit

  1. Tää oli kyllä niin siisti salapoliisi-ilta, että pitää varmaan lähteä lähiaikoina ostamaan varta vasten selvitystyötä varten sokkona huonekasveja! :-D

    VastaaPoista
  2. :D Siellä taas meidän varsinaiset Linnén Sherlockit vauhdissa! Hyvin kyllä onnistuitte löytämään oikean kasvin, onnittelut!

    Ja ethän vaan Maija käynyt siellä kukkakaupassa hamstraamassa lisää kasveja? Eikö me juuri sovittu, että homma karkasi käsistä viimeksikin ja heti kun silmä välttää, siellä olet taas? *huokaus*

    VastaaPoista
  3. Tunnustan häpeilemättä yllyttäneeni Maijaa ostospuuhiin.. Ja minkä nyt semmoinen pieni tyttö voi tämmöisen kolossin uhkaillessa vieressä?!?!

    VastaaPoista
  4. Yhden vain ostin, ja senkin vain, koska alkuperäinen saman lajin yksilö oli kuoleman kielissä. :)

    Linnén Sherlock kuulostaa kyllä ihan poikkeuksellisen viehättävältä arvonimeltä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.