Siirry pääsisältöön

Afrikan kuningatar

Harvinaisen keltakukkaisen Mandela's Gold-lajikkeen kukinto Neuchâtelin
kasvitieteellisessä puutarhassa Sveitsissä.
Katharine Hepburn loisti Rose Sayerina viisikymmentäluvun klassikkoelokuvassa, kuningattarelta nimensä saanut kolibrikukka (Strelitzia reginae) taas kasvimaailman kiintotähtenä. Tämä valloittava  kasvikuningatar on kotoisin Etelä-Afrikasta ja sen näyttävää, kestävää kukintoa myydään leikkokukkana ympäri maailmaa. Harvempi kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että kasvia voi kasvattaa kotioloissakin eleganttina huonekasvina jos vain tilaa riittää. 


Korkkiruuvijuuret.
Kolibrikukka on saanut tieteellisen suku- nimensä, Strelitzia, 1700- ja 1800 -lukujen vaihteessa eläneen Iso-Britannian kuningattaren Charlotte Mecklenburg-Strelitzin mukaan. Luonnonvaraisena tämä yksisirkkaisiin kuuluva kasvi kasvaa Afrikan eteläkärjen joenvarsien ja rannikkokaistaleiden muun kasvillisuuden seassa. Kirstenboschin kasvitieteellisessä puutarhassa on kolibrikukasta jalostettu myös keltakukkainen lajike, joka on saanut entisen Etelä-Afrikan presidentin mukaan  nimekseen Mandela's Gold. 

Kasvin näyttäviä kukkia pölyttävät linnut,  jotka istahtavat vaakatasossa olevalle jäykälle suojuslehdelle juomaan mettä kukasta. Tällöin kukan siitepölyä tarttuu niiden jalkoihin ja matkaa linnun mukana seuraavaan kukkaan. Kasvin erikoisuuksiin kuuluu myös korkkiruuvikiharoina kasvavat mehevät ja paksut juuret, jotka mitä ilmeisimmin toimivat vesivarastona kuivempien aikojen koittaessa. Kolibrikukka onkin sangen vaatimaton vedensaantinsa suhteen ja sietää niin ajoittaista kuivumista kuin runsaampiakin kastelukertoja. Kasvi ei myöskään ole niin nuuka valontarpeensa kanssa ja pärjää niin puolivarjossa kuin aurinkoisessakin kasvupaikassa, joten ei ihmekään että se on suosittu kasvi puutarhaistutuksissa lämpimillä ja lauhkeilla vyöhykkeillä. Puutarhakasvina se onkin levinnyt laajoille alueille aina Amerikasta Australiaan saakka ja esimerkiksi Los Angelesissa se on niin yleinen, että siitä on tullut kaupungin nimikkokukka. Eurooppaan ensimmäiset kolibrikukat saapuivat vuonna 1773, jolloin niitä kasvatettiin kuninkaallisissa kasvihuoneissa Kew Gardensissa Lontoossa. Kew Gardensin kasvikokoelmaan kuuluu muuten noin 44 000 eri kasvia ja sitä pidetään maailman laajimpana. Puutarha on myös Unescon maailmanperintökohde. Tiedänpähän ainakin, mikä on eräs ykköskohteistani, mikäli joskus pääsen Lontooseen!


Kasvi koko komeudessaan.
Huonekasvina kolibrikukka on, kuten todettua, melko monenlaisiin olosuhteisiin soveltuva, mutta yksi ehdoton vaatimus sillä on. Kasvi tarvitsee itselleen paljon tilaa, sillä se voi kasvaa hyvinkin lähemmäs kaksimetriseksi jopa ruukussa kasvatettuna. Oma kasvini on tällä hetkellä noin puolitoistametrinen, joten toivottavasti se ei tuosta enää ihan hirvittävän paljon suuremmaksi kasvaisi. Se on kasvanut
valoisalla ikkunapaikalla nyt melkein puolitoista vuotta samassa ruukussa. Loppusyksyn ja talven aikana se tosin alkoi tarmokkaasti nostaa itseään ylös ruukustaan, joten vaihdoin sen eilen entistä ruukkua huomattavasti isompaan kasvuastiaan. Kasvi tosiaan pystyy nostamaan itsensä liian pieneksi käyvästä ruukusta juuriensa avulla, ja huhutaanpa sen myös rikkoneen liian pieneksi käyneitä saviruukkuja. Melkoiset juuret kasvilla! Tärkeää onkin huolehtia siitä, että kolibrikukka saa tarpeeksi syvän ruukun missä kasvattaa juuristoaan. Leveyttähän kasvi ei tyvestään niin paljoa kasva, vaan lehtiruodit nousevat vastaparisena ruusukkeena mullan pinnasta. Uudeksi kasvualustakseen kolibrikukkani sai entiseen tapaan turvepohjaista kukkamultaa joka nyt perusteellisen istutuskastelun jälkeen se saanee hieman kuivahtaa ja asettua loppuviikon. 

Kolibrikukat kukkivat vasta useamman vuoden vanhoina, mutta kukinto kestääkin sitten todella kauan. Joidenkin lähteiden mukaan huonekasvina pidettäville kolibrikukille olisi järjestettävä hieman viileämpi talvehtimiskausi, jotta ne kukkisivat, mutta saa nyt nähdä, miten tuon kokoista kasvia onnistuu kätevästi talvettamaan. Ehkä olen jo saanut isomman kodin siinä vaiheessa, kun tämä muutama vuosi sitten Viherlandiasta ostettu taimi on viimein kukkimisiässä.
Kolibrikukka Bermudan kasvitieteellisessä puutarhassa (kuva Wikipedia).
P.S. Muistakaahan osallistua Ystävänpäiväkilpailuun, osallistumisaikaa on vielä viikko jäljellä. Itse voisin ehkä hyvinkin kallistua kolibrikukan kannalle sopivana ystävänpäivälahjana, ainakin leikkokukan muodossa, mikäli ystäväni ei sattuisi asumaan isossa kartanossa. Tosin jos Maijasta olisi kyse, niin varmasti saisi hyvän kodin jostakin kylpyhuoneen tai eteisen nurkasta tämäkin kasvi, jos ei minnekään muualle mahtuisi.. 

Kommentit

  1. Todella perusteellinen artikkeli hyvin kauniista kukasta. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti kannustavasta palautteesta. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.