Siirry pääsisältöön

Kilpailu! Kerro oma ystävänpäiväkukkasi

Tämä on Viidakkokirjeiden historian ensimmäinen, mutta ei viimeinen, kilpailu.

Kerro kommenteissa, millainen on mielestäsi hyvä kasvilahja ystävälle. Onko se vaaleanpunainen ruusu rakastetulle, eksoottinen orkidea äidille vai sydämenmuotoinen herttaposliinikukka ystävälle? Vai jotain paljon erikoisempaa? Vastausaikaa on kymmenen päivää (24.2. asti).

Vastanneiden kesken arvotaan huonekasviaiheinen palkinto.

Hyvää ystävänpäivää!

--
Edit. 25.2. Kilpailu on nyt päättynyt. Kiitos kaikille vastanneille, suoritamme arvonnan viikonlopun aikana, kunhan pääsemme Viidakkokirjeiden toimituksen kesken koolle. Arvontaonnea osallistujille!

- Lilya

Kommentit

  1. Antaisin ystävälle perinteisen rahapuun. Helppohoitoinen, tyylikäs ja kätevä lisätä pistokkaista!
    T. Partsipuutarhuri
    partsipuutarhuri@yahoo.com

    VastaaPoista
  2. Itse bonsaihin tykästyneenä antaisin ystävälle ficus-sukuisen kasvin, esim varjoviikunan, josta saa suhteellisen helpon bonsain tai isompaan ruukkuun istutettuna äärettömän helpon huonekasvin.

    Etälahjana sen sijaan voisin vähän enemmän haastetta kaipaavalle puutarhurille lähettää postissa bonsain -pakkauksen, joka sisältää siemenien lisäksi kaiken tarvittavan omien bonsaiden taimikasvatukseen.

    -Ninie

    VastaaPoista
  3. Riippuu kovasti ystävästä. Minulla on ystäviä, joille veisin korkeintaan muovisen palmun ja sitten niitä, joille voisin kipata nähtävästi ihan minkä kasvin tahansa ja tunnissa se olisi tunnistettu sekä sen kasvuolot optimoitu.

    Kuitenkin ystävänpäivän hempeilyissä olisin todennäköisesti taipuvainen kääntymään ruukkuruusujen puoleen. Niistä kun on silmäniloa pidemmäksi aikaa ja kesällä ne voi siirtää pihamaalle tai parvekkeelle maisemaa sulostuttamaan.

    (Ps. Repesin muuten jokunen viikko sitten Wikipediassa ruusun sivuille eksyessäni: "Punainen ruusu on ikuisen rakkauden ja Suomessa myös sosiaalidemokraattien symboli" Se siitä punaisten ruusujen romantiikasta sitten)

    VastaaPoista
  4. Antaisin laakerinlehden. Se on juuri sellainen kuin ystävyys parhaimmillaan: arkinen, kestävä ja kaunis kerran vuodessa puhjetessaan keltaisiin kukkiin.

    Yhteystiedot: puutarhurin at hotmail . fi

    VastaaPoista
  5. Riippuu todellakin ystävästä, mutta oikeastaan jokin leikkokukkakimppu voisi ilahduttaa eniten, ei tulisi paineita siitä että se täytyisi pitää hengissä ;) Värikäs tulppaanipuska!

    VastaaPoista
  6. Niin siis elikkä jos tietäisin että kaveri haluaisi juuri jotain tiettyä kukkaa, vaikka kaktusta, niin varmaan sen sille hankkisin. Ei ehkä kuole edes ihan niin helposti, tosin itsehän olen saanut montakin kaktusta kupsahtamaan (joko kuivamalla, mätänemällä tai jopa homehtumalla vaan paikalleen).

    Joten jos nyt ihan randomilla täytyy valita kaverille tässä kukka niin hankkisin ihanan liljan! Harmi vain että kun tuon omasta mielestäni niiiin kauniin valkoisen liljan jollekkin niin jotkut vääntää sen automaattisesti joksikin hautajaiskukaksi (;

    VastaaPoista
  7. Orkideat on ihania! Sellaisen antaisin ihmiselle, jolla on jo kokemusta niistä tai on erikseen toivonut sitä. Muuten ehkä joku nätti mehikasviasetelma voisi olla varmempi valinta. Kokkaavalle ihmiselle voisi myös antaa yrttiruukun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Akvaariosta pienoisviidakoksi

Viidakkokirjeiden syntyaikoina kokoelmani silmäterä oli kasviterraario, jonka olin perustanut 180-litraiseen vanhaan akvaarioon. Tarkoitukseni oli aina kirjoittaa terraariosta ja sen perustamisesta, mutta ennen kuin sain asian suhteen mitään tehtyä, jouduinkin kalojen huonon käytöksen vuoksi täyttämään lasilaatikon uudelleen vedellä.

Eräs lukija kyseli vähän aikaa sitten sähköpostitse kokemuksiamme terraarioista, kasvukaapeista ja muista sentapaisista virityksistä. Siitä innostuneena totesin, ettei kai ole vieläkään liian myöhäistä kirjoittaa kasviterraariostani. Sain terraarion toimimaan olemattomalla tekniikalla ja simppeleillä materiaaleilla. Kokemuksesta voisi olla hyvinkin hyötyä muille kotiviidakosta haaveileville.