Viidakkokirjeet

Kevät on monen huonekasvin lisäämiseen parasta aikaa. Kasvien heräillessä talvilevolta ja aloittaessa uuden kasvukauden, niistä saa helposti otettua pistokkaita, joiden kasvuun on mitä parhaimmat edellytykset. Myös useimmat siemenistä lisättävät kasvit kylvetään kevätaikaan. Monen huonekasvin kohdalla lisääminen tapahtuu sivuversoista tai jakamalla vanha kasvi useaan osaan. Näiden kasvien lisääminen tapahtuukin sitten kätevimmin keväisen mullanvaihdon* yhteydessä. 

Toiset kasvit viihtyvät jatkuvasti märässä mullassa, toiset eivät voi sietää vettä yhtään enempää, kuin niille on ehdottomasti välttämätöntä saada. Toiset kuluttavat vettä valtavia määriä haihduttaen sitä surutta laajan lehdistönsä kautta höyrynä ilmaan, toiset taas säästävät ja pihtaavat viimeisenkin pisaran. Onko siis ihmekään, että kasvien hoito-ohjeiden seassa kasteluohjeet ovat yleensä hieman yleisluontoisen oloisia "kastele tarvittaessa" -tyyppisiä neuvoja?

Microsorum-suvun saniaiset ovat omalaatuisia ja kauniita saniaisia, joita on usein kaupan muutamalla eurolla. Kummallista kyllä, suvulla ei ole suomenkielistä nimeä, mutta sellaiseksi voisi sopia vaikkapa kiipijäsaniaiset. Niitä voi suositella helppohoitoisina vaihtoehtoina oikukkaille pesäraunioisille ja adiantumeille. Sitä kummallisempaa onkin, että nämä kaikin puolin hyvätapaiset ja vaatimattomat kasvit ovat huonekasviharrastajien joukossa perin huonosti tunnettuja.

Yleisimmin agaavekasveihin luokiteltava verililjapuu (Cordyline fruticosa) on monen sukunsa edustajan tapaan kiitollinen huonekasvi, vaikka se ei sieltä kaikkein helpoimmasta päästä olekaan, toisin kuin esimerkiksi traakkipuut, anopinkielet tai jukat. Luonnossa verililjapuu kasvaa noin neljän metrin korkuiseksi pieneksi puuksi, mutta jää tietysti huonekasvina tätä pienemmäksi. Turhan suureksi venähtänyttä verililjapuuta voi latvoa reunustraakkipuun tapaan.

Viidakkokirjeet on muuttanut nyt upouuteen osoitteeseen: viidakkokirjeet.fi! Vanha osoite tietenkin ohjaa myös perille oikeaan paikkaan, ei hätää. Muutosta innostuneena ajattelimmekin nyt kysellä teiltä, arvoisat lukijat, mistä aiheista haluaisitte jatkossa lukea blogista? Ovatko suosikkejanne huonekasvien lajiesittelyt hoito-ohjeineen? Vai kaipaisitteko kenties yleisluontoisempia ohjeita ja vinkkejä huonekasviharrastukseen? Vai erilaisia tuote-esittelyjä? Haluatteko lukea huonekasviharrastuksen historiasta ja taustasta? Kasvien fysiologiasta ja ekologiasta? Etsittekö vinkkejä siitä, mistä voi ostaa jännittävimpiä huonekasveja? Vai toivoisitteko kenties jotain ihan uusia aihepiirejä blogiin?

Sana on nyt vapaa, kirjoittakaa kommenttilaatikkoon omat toiveenne Viidakkokirjeiden sisällöstä.

Tuoreimman arvion mukaan 22 % maailman kasvilajeista on uhanalaisia, ja monia niistä uhkaa sukupuutto aivan lähivuosina. Myös yllättävän monet tutuista huonekasveista ovat kotiseuduillaan vaarassa kuolla sukupuuttoon: esimerkiksi kärpäsloukku, samiakäpypalmu ja eliaksenkukka luokitellaan vaarantuneiksi. Tuoko huonekasviharrastus uhanalaisille kasvilajeille uutta toivoa vai vielä yhden uhkan?

Huomenna 8.3. on Kansainvälinen Naistenpäivä, joten mikä olisikaan otollisempi tilaisuus viedä naiselle kukkia. Jokainen nainen ilahtuu varmasti leikko- tai silkkikukasta, vaikka ei peukalo vihertäisikään ihan yhtä paljon kuin Viidakkokirjeiden tytöillä.

Naistenpäivän kukka voi olla vaikkapa punainen ruusu tyttöystävälle tai vaimolle...

..tai sitten iloinen auringonkukka ystävälle tai työkaverille.

Eikä kukaan varmasti pahastu, vaikka saisi kukkansa vähän eri näköisesti tarjoiltuna.

Viime kesänä kirjoitin kasvikokoelmaani liittyneestä neidonhiuspuusta (Ginkgo biloba), joka tuolloin asusti parvekkeellani. Neidonhiuspuu on huonekasvina hieman hankala, koska se on lauhkean vyöhykkeen laji ja vaatii siis kylmän talven - mutta ei kuitenkaan ihan kestä Suomen talvea. Sen asema ikivanhana elävänä fossiilina ja koko luokkansa ainoana lajina tekee siitä kuitenkin niin kiehtovan, että kerran kasvin myynnissä nähtyäni se oli vain pakko saada.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka oikein onnistun puun talvettamisessa, mutta loppujen lopuksi mututuntuma ohjasi ilmeisen oikeaan suuntaan.

Lähetimme tänään Lilyan kanssa paketin kilpailun onnekkaalle voittajalle, Partsipuutarhurille. Kirjekuoreen sujahtanut palkinto näytti tältä:


Mukana on paketillinen käteviä lannoitepuikkoja Lilyalta ja vaikkapa kehystettäväksi pikkujulisteeksi sopiva Tillandsia dyeriana -piirros Maijalta.