torstai 10. maaliskuuta 2011

Luonnonsuojelua ikkunalaudalla

Tuoreimman arvion mukaan 22 % maailman kasvilajeista on uhanalaisia, ja monia niistä uhkaa sukupuutto aivan lähivuosina. Myös yllättävän monet tutuista huonekasveista ovat kotiseuduillaan vaarassa kuolla sukupuuttoon: esimerkiksi kärpäsloukku, samiakäpypalmu ja eliaksenkukka luokitellaan vaarantuneiksi. Tuoko huonekasviharrastus uhanalaisille kasvilajeille uutta toivoa vai vielä yhden uhkan?


Tärkein luonnonvaraisia kasveja uhkaava tekijä on elinympäristöjen tuhoutuminen. Metsien, soiden ja muiden luonnonympäristöjen raivaus pelloiksi ja kaupungeiksi tuhoaa elinympäristöjä etenkin sellaisilta lajeilta, joiden levinneisyysalue on alkujaankin ollut pieni.

Ääriesimerkki on Ecuador, jossa luontainen kasvillisuus on sisämaassa sademetsää ja rannikoilla mangrovemetsää. Suurin osa mangrovemetsistä on raivattu katkarapufarmeiksi, eikä sademetsienkään tilanne ole erityisen hyvä. Maassa on yli 900 uhanalaista kasvilajia, joista monia ei esiinny missään muualla. Ja tässä ovat vain ne, joiden tilanne tiedetään! Joukossa on vanhoja tuttuja: tillandsioita, kukka-ananaksia (Aechmea), tuuttiananaksia (Vriesea), flamingokukkia, begonioita, kärsimyskukkia, muorinkukkia, köynnösvehkoja, nukkumaijoja ja piileoita.
Teollistuvaa Ecuadoria.

Myös hienovaraisemmat ympäristön muutokset voivat olla pitkälle erikoistuneelle kasville ongelma. Esimerkiksi kärpäsloukku elää vain pienellä alueella Yhdysvaltain länsirannikolla, missä se on riippuvainen maastopaloista. Maastopalojen ehkäisy ja sammutus vaarantavat koko lajin selviämisen luonnossa. Toiset kasvit taas ovat riippuvaisia eläimistä pölyttäjinä ja siementen levittäjinä, joten kolibrin, lepakon tai pistiäisen sukupuutto voi olla kohtalokas myös kasville. Pikku hiljaa yksittäisten lajien poistuminen yhdessä haitallisten tulokaslajien kanssa voi romahduttaa koko ekosysteemin, erityisesti pienillä ja herkillä valtameren saarilla.

Ylivoimainen enemmistö kaupan olevista huonekasveista ei ole luonnosta kerättyjä, vaan tulevat kasvatuslaitoksilta, missä ne on kasvatettu joko siemenistä tai soluviljelynä. Niiden tuotanto ei enää rasita luonnonpopulaatioita, vaan kenties jopa päin vastoin. Jos kasvilaji kuolee sukupuuttoon luonnossa, se selviää edelleen kasviharrastajilla ja kasvitieteellisissä puutarhoissa, ja myöhemmin se voidaan istuttaa uudelleen kotiseuduilleen. Samalla tavallahan eläintarhat toimivat sukupuuttoon tuomittujen eläinten arkkeina, josta ne voidaan sitten vapauttaa aikojen parannuttua. Eläinten kohdalla pelastustoimet vain saavat paljon enemmän julkisuutta kuin kasvien.

Periaatteessa luonnosta kerättyjen, uhanalaisten kasvien kauppa on CITES-sopimuksella kiellettyä suurimmassa osassa maailmaa. Orkideoiden kohdalla säännöt ovat erityisen tiukat. Käytännössä luonnonkasveja kuitenkin suojaa useammin se, että laitoskasvatus tulee halvemmaksi kuin vaivalloinen keräily luonnosta. Laitoskasvatit ovat usein myös paremmassa kunnossa ja siten myyvät paremmin.

Poikkeuksia kuitenkin on, ja paikoin laiton keräily todella on uhkana harvinaisille kasveille. Erityisesti tällä saralla ovat niittäneet mainetta harvinaiset orkideat, joiden kasvatus on hidasta ja kallista puuhaa moneen muuhun kasviin verrattuna, ja luonnossa äärimmäisen hitaasti lisääntyvät käpypalmut. Myös luonnonvaraisten kaktusten salakuljetus on paikoin ollut ongelma. Ovatpa intohimoiset (ja kovin itsekkäät!) keräilijät valmiita varta vasten maksamaan huimia summia hyvin harvinaisten lajien villeistä edustajista.

Vaikka näiden kasvien maahantuonti on teoriassa kiellettyä, ei rajaviranomaisilla useinkaan ole pätevyyttä tunnistaa kasveja lajilleen, saatikka tietää, onko juuri tämä yksilö viljelty vai luonnosta kerätty. Eräiden tietojen mukaan uhanalaisia luonnonkasveja olisi tuotu myyntiin Euroopassakin, mutta Suomen tilanteesta en löytänyt minkäänlaista mainintaa.

Microcycas calocoma
Toisaalta siemenien kerääminen uhanalaisista luonnonkasveista ei välttämättä ole kasveille niinkään uhka, ainakaan silloin kun keräily on valvottua ja laillista. Esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen Microcycas calocoma -käpypalmun jäljelläoleva kanta saatiin kaksinkertaistettua kasvattamalla yhden ainoan kävyn siemenet valvotuissa oloissa floridalaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kasvitieteelliset puutarhat eri puolilla maailmaa ovatkin muodostaneet verkostoja, joiden kautta ne yrittävät pelastaa uhanalaisia kasveja kasvattamalla niitä puutarhaoloissa. Niistä massiivisin on BGCI (Botanic Gardens Conservation International). Huonekasviharrastaja pääsee auttamaan vaikkapa yksinkertaisesti käymällä ihailemassa kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmia ja maksamalla siinä sivussa pääsymaksun ja/tai antamalla pienen lahjoituksen. Esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Helsingissä on osa BGCI:n verkostoa.

Ehkäpä myös kasviharrastus itsessään voi auttaa. Esimerkiksi Wollemia nobilis, elävä fossiili, joka löydettiin Australiasta vuonna 1995, sinnittelee luonnossa alle viidenkymmenen yksilön voimin. Vain kymmenen vuotta löytymisensä jälkeen se tuli yleiseen myyntiin, ja nyt yksilöitä lienee satoja tuhansia ympäri maailmaa. Samantapainen kohtalo on ollut neidonhiuspuulla, jota ei tunneta enää lainkaan luonnonvaraisena: voi olla, että se on kuollut sukupuuttoon jo tuhansia vuosia sitten, mutta on säilynyt kiinalaisten munkkien koristekasvina. Nykyään sitäkin kasvatetaan kaikkialla maailmassa. Lord Howe-saaren kentiapalmu ja läheisen Norfolk-saaren araukaria eli tutummin huonekuusi elävät vielä luonnossa, mutta ovat rajoittuneet pikkuruisen saaren vähäiselle luonnontilaisena säilyneelle alueelle - mutta huonekasveina ja etelämpänä puutarhakasveina niitä myydään miljoonittain.

Huonekasvit voivat auttaa myös muistuttamalla ihmisiä siitä, että maailma on täynnä ihmeellisiä kasveja, jotka kaipaavat suojelua. Mikäpä olisikaan parempi muistutus kuin se, että yksi niistä kasvaa ikkunallasi? Voit auttaa myös tarkistamalla ennen ostoa, mistä ruoka ja muut tuotteet ovat peräisin, ja millainen ympäristöpolitiikka niiden tuottajalla on. Ostamalla vaikkapa ecuadorilaisia katkarapuja kiihdytät omalta pieneltä osaltasi eliaksenkukan ja tuhannen muun liukua kohti sukupuuttoa. MSC-sertifioitua valtameren katkarapua sen sijaan voi herkutella hyvillä mielin.

Linkkejä:
Botanic Gardens Conservation International
Mongabay: 22 % of world's plants endangered
IUCN Red List - uhanalaisten lajien punainen lista
Orkideat ja CITES - Suomen ympäristöhallinnon artikkeli orkideoiden kaupan säätelystä
Kasvit ja CITES - yleisemmin kasvien maahantuonnin säätelystä
WWF endangeres species: Cacti - kaktusten keräilyn vaikutuksista

Kuvat: Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...