sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Neidonhiuspuun talvi

Viime kesänä kirjoitin kasvikokoelmaani liittyneestä neidonhiuspuusta (Ginkgo biloba), joka tuolloin asusti parvekkeellani. Neidonhiuspuu on huonekasvina hieman hankala, koska se on lauhkean vyöhykkeen laji ja vaatii siis kylmän talven - mutta ei kuitenkaan ihan kestä Suomen talvea. Sen asema ikivanhana elävänä fossiilina ja koko luokkansa ainoana lajina tekee siitä kuitenkin niin kiehtovan, että kerran kasvin myynnissä nähtyäni se oli vain pakko saada.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka oikein onnistun puun talvettamisessa, mutta loppujen lopuksi mututuntuma ohjasi ilmeisen oikeaan suuntaan.
Neidonhiuspuu oli ulkona pitkälle syksyyn. Sen lehdet saivat kauniin kullankeltaisen ruskavärin ja sitten varisivat pikku hiljaa pois. Kun lämpötila alkoi laskea kymmenen pakkasasteen pahemmalle puolelle ja aloin huolehtia puun paleltumisesta, fiksu puoliskoni keksi nostaa sen jääkaappiin. Sinne se jäi kököttämään salaatinkastikkeen viereen. Annoin sille silloin tällöin pienen lorauksen vettä, jotta multa ei päässyt kokonaan kuivumaan, mutta muuten se sai olla omillaan.

Ihan kevääseen asti en malttanut odotella, vaan aloin jo tammikuun lopulla nostella sitä päivän valoisaksi ajaksi ulos jääkaapista, viileimmälle ikkunalle, jotta lämpötilaero ei olisi ollut liian raju. Tammi-helmikuun vaihteessa jätin sen pysyvästi ikkunalle, ja reilussa viikossa sen latvasilmut pullistuivat vihreiksi lehdenaluiksi.
Vain muutamassa päivässä neidonhiuspuulla olikin jo nippu kauniita, vihreitä lehdenalkuja. Sitten se syöksyi välittömästi niin ällistyttävän nopeaan kasvuun, että sillä on jo nyt 15 sentin vuosikasvu uutta, vihreää runkoa. Vielä suurempaa ihmetystä se herättää, kun muistelisin, ettei se viime kesän aikana tehnyt yhtäkään uutta lehteä varresta nyt puhumattakaan, vaikka olosuhteet kesäisellä parvekkeella olivat varmasti paljon paremmat kuin helmikuisella koillisikkunalla. Saattaahan olla, että se laski kasvukautensa jo olevan ohi siltä vuodelta. Enhän tiedä, mistä ja millaisista olosuhteista taimeni on kotoisin. Valon suhteen neidonhiuspuu ei kuitenkaan todistettavasti ole turhan tarkka.
Hauska yksityiskohta on se, että siitä mistä edellisvuotinen kasvu vaihtuu uudeksi, silmu näyttää suorastaan räjähtäneen pois tieltä.
Neidonhiuspuu on ehdottomia lempikasvejani (tosin voisin sanoa samaa hyvinkin paristakymmenestä kasvista, mikä saattaa viedä kehulta tehoa) ja on kenties vielä hienompaa päästä ihailemaan sen uusia, siroja lehtiä, kun niitä on joutunut odottelemaan yli talven.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...