Siirry pääsisältöön

Vanhoista kasveista uusia

Pieni kiivintaimi (Actinia deliciosa).
Kevät on monen huonekasvin lisäämiseen parasta aikaa. Kasvien heräillessä talvilevolta ja aloittaessa uuden kasvukauden, niistä saa helposti otettua pistokkaita, joiden kasvuun on mitä parhaimmat edellytykset. Myös useimmat siemenistä lisättävät kasvit kylvetään kevätaikaan. Monen huonekasvin kohdalla lisääminen tapahtuu sivuversoista tai jakamalla vanha kasvi useaan osaan. Näiden kasvien lisääminen tapahtuukin sitten kätevimmin keväisen mullanvaihdon* yhteydessä. 

Flamingokukan taimia.
Itse vaihdoin muutama päivä sitten useat huonekasvini uusiin multiin ja siinä samalla tuli jaettua vanhimman andrenflamingokukkani (Anthurium andreanum) juurelle kasvaneet nuoret taimenalut uusiin ruukkuihin. Taimien irrottelu emokasvista oli aika työlästä, ja jouduinkin käyttämään veistä osan kanssa. Toivon silti, että kukaan ei olisi kärsinyt kuolettavaa vahinkoa, vaan kaikki lähtisivät uuteen kasvuun. Sain kuusi uutta taimea, joista neljä pienintä istutin samaan ruukkuun ja kaksi isointa saivat omat ruukkunsa. Istutusalustana on orkideamullan ja taimimullan sekoitusta, terästettynä kunnon mustalla mullalla. Taimet majoittuivat toistaiseksi "akvaarioon, jonne joskus tulee kaloja". 

Myös siemenistä kylvetyt punaiset kiivit (Actinia deliciosa) sekä Bolivian Rainbow -lajikkeen chili (Capsicum annuum) ovat lähteneet hyvään kasvuun. Kiivin siemeniä pidin puoliksi unohtuneena jääkaapissa kylmäkäsittelyssä muutaman kuukauden, chilit pääsivät suoraan multaan. Molemmat siemenet kylvettiin taimimultaan siten, että kasvuastian pohjalle laitettiin kerros multaa, sitä hieman tiivistettiin ja kasteltiin, siemenet aseteltiin sen päälle ja niiden pinnalle ripoteltiin noin sentin verran taimimultaa. Lopuksi pinta sumutettiin kosteaksi. Näin siemenet pääsevät asianmukaisesti kosteaan multaan, mutta pintakerrosta ei tarvitse kastella heti kastelukannulla, mikä sekoittaa varsinkin pienemmät siemenet ikävästi sumppuun. Jatkossa kastelu on hoitunut kastelukannulla ihan normaalisti. Multaa olen pitänyt tasaisen kosteana, en kuitenkaan märkänä. Varsinkin kiivien kanssa itämiseen meni aikaa viikkoja, mutta onneksi en laiskuuttani jaksanut heittää idätyslaatikkoa poiskaan. Kasvunopeus ei kiiveillä ole mitenkään päätä huimaava, mutta niin ne vain silti ovat kasvaneet jo sen verran, että kaksi suurinta tainta piti koulia uusiin ruukkuihin. 

Limoviikunan latvapistokkaat vesilasikäsittelyssä.
Kasvin jakamisen ja siementen lisäksi kasveja voi lisätä myös pistokkaista. Useimmiten pistokkaat otetaan kasvin latvasta, mutta joitain kasveja, kuten esimerkiksi koralli-
begoniaa (Begonia x corallina), voi lisätä myös lehti-
pistokkaista. Itse olen aiemmin lähinnä nuorentanut omaa kasviani leikkaamalla latvuston alas ja istuttamalla latvapistokkaat samaan ruukkuun. Korallibegonian latvapistokkaat juurtuvat hyvin helposti, joten voin suositella tätä lehtipistokkaiden käyttämistä helpompaa lisäämistapaa. Myös limoviikunasta (Ficus benjamina) tuli otettua latvapistokkaita tässä keväisessä kasvinlisäyshuumassa. Limoviikuna, kuten muutkin viikunat, erittää valkeaa maitiaisnestettä leikkauskohdasta. Tästä syystä limoviikunan latvapistokkaista poistetaan alimmat lehdet, ja niitä pidetään noin puolisen tuntia vesilasissa ennen taimimultaan istuttamista. Emokasvissa maitiaisneste asettuu leikkauskohdan suojaksi. Limoviikunan latvapistokkaiden alaosan olisi hyvä olla puutunut.

Suunnitelmissani on ottaa vielä hoidossa olevasta reunustraakista (Dracaena marginata) latvapistokkaita, ennen kuin kasvi palaa kesällä jälleen oikean omistajansa luo. Pistokkaiden ottaminen sujuu reunustraakin osalta siten, että leikataan kasvin latva, poistetaan alimpia lehtiä ja istutetaan pistokas lehdettömän osan syvyydeltä taimimultaan. 

Salaojitusniksini: kananmunakennosta paloja peittämään ruukun pohjareiät...

... ja päälle kerros orkideamultaa. Mikäli kasvi on kovin herkkä
seisovalle vedelle, voi tähän väliin pistää vielä toisen kananmunakennopalakerroksen
ennen varsinaista istutusmultaa.
Kaikkien pistokaslisäysten osalta huolehditaan siitä, että ne pysyvät tasaisen kosteina vedottomassa paikassa. Valoisa, mutta poissa suorasta, kuivattavasta paahteesta oleva paikka vaikkapa itäikkunan läheisyydessä on paras. Esimerkiksi minikasvihuoneet tai vaikkapa läpinäkyvän muovipussin asettaminen pistokasastian päälle ovat hyviä keinoja huolehtia riittävästä kosteudesta. Molemmissa tapauksissa kasvien tulee kuitenkin varoa homehtumista, jota voi ehkäistä antamalla pistokasastian olla muutaman tunnin ilman muovipussisuojaa tai avaamalla minikasvihuoneen. Nuoret taimet ovat muutenkin herkkiä, ja pistokkaiden kohdalla juurtuminen saattaa lajista riippuen kestää kauankin. Pistokkaan aloittaessa viimein kasvamisen on juurtuminen kuitenkin onnistunut ja uusi huonekasvi saatu onnistuneesti synnytettyä. 


*Kolmannen kerroksen viidakko pohti aiheellisesti harhaanjohtavaa mullanvaihto-käsitettä jokin aika sitten blogissaan. Koska mullanvaihto on kuitenkin terminä niin vakiintunut, niin käytän sitä tässäkin, jotta kaikki tietävät, mistä on kyse. 

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.