torstai 31. maaliskuuta 2011

Vanhoista kasveista uusia

Pieni kiivintaimi (Actinia deliciosa).
Kevät on monen huonekasvin lisäämiseen parasta aikaa. Kasvien heräillessä talvilevolta ja aloittaessa uuden kasvukauden, niistä saa helposti otettua pistokkaita, joiden kasvuun on mitä parhaimmat edellytykset. Myös useimmat siemenistä lisättävät kasvit kylvetään kevätaikaan. Monen huonekasvin kohdalla lisääminen tapahtuu sivuversoista tai jakamalla vanha kasvi useaan osaan. Näiden kasvien lisääminen tapahtuukin sitten kätevimmin keväisen mullanvaihdon* yhteydessä. 

Flamingokukan taimia.
Itse vaihdoin muutama päivä sitten useat huonekasvini uusiin multiin ja siinä samalla tuli jaettua vanhimman andrenflamingokukkani (Anthurium andreanum) juurelle kasvaneet nuoret taimenalut uusiin ruukkuihin. Taimien irrottelu emokasvista oli aika työlästä, ja jouduinkin käyttämään veistä osan kanssa. Toivon silti, että kukaan ei olisi kärsinyt kuolettavaa vahinkoa, vaan kaikki lähtisivät uuteen kasvuun. Sain kuusi uutta taimea, joista neljä pienintä istutin samaan ruukkuun ja kaksi isointa saivat omat ruukkunsa. Istutusalustana on orkideamullan ja taimimullan sekoitusta, terästettynä kunnon mustalla mullalla. Taimet majoittuivat toistaiseksi "akvaarioon, jonne joskus tulee kaloja". 

Myös siemenistä kylvetyt punaiset kiivit (Actinia deliciosa) sekä Bolivian Rainbow -lajikkeen chili (Capsicum annuum) ovat lähteneet hyvään kasvuun. Kiivin siemeniä pidin puoliksi unohtuneena jääkaapissa kylmäkäsittelyssä muutaman kuukauden, chilit pääsivät suoraan multaan. Molemmat siemenet kylvettiin taimimultaan siten, että kasvuastian pohjalle laitettiin kerros multaa, sitä hieman tiivistettiin ja kasteltiin, siemenet aseteltiin sen päälle ja niiden pinnalle ripoteltiin noin sentin verran taimimultaa. Lopuksi pinta sumutettiin kosteaksi. Näin siemenet pääsevät asianmukaisesti kosteaan multaan, mutta pintakerrosta ei tarvitse kastella heti kastelukannulla, mikä sekoittaa varsinkin pienemmät siemenet ikävästi sumppuun. Jatkossa kastelu on hoitunut kastelukannulla ihan normaalisti. Multaa olen pitänyt tasaisen kosteana, en kuitenkaan märkänä. Varsinkin kiivien kanssa itämiseen meni aikaa viikkoja, mutta onneksi en laiskuuttani jaksanut heittää idätyslaatikkoa poiskaan. Kasvunopeus ei kiiveillä ole mitenkään päätä huimaava, mutta niin ne vain silti ovat kasvaneet jo sen verran, että kaksi suurinta tainta piti koulia uusiin ruukkuihin. 

Limoviikunan latvapistokkaat vesilasikäsittelyssä.
Kasvin jakamisen ja siementen lisäksi kasveja voi lisätä myös pistokkaista. Useimmiten pistokkaat otetaan kasvin latvasta, mutta joitain kasveja, kuten esimerkiksi koralli-
begoniaa (Begonia x corallina), voi lisätä myös lehti-
pistokkaista. Itse olen aiemmin lähinnä nuorentanut omaa kasviani leikkaamalla latvuston alas ja istuttamalla latvapistokkaat samaan ruukkuun. Korallibegonian latvapistokkaat juurtuvat hyvin helposti, joten voin suositella tätä lehtipistokkaiden käyttämistä helpompaa lisäämistapaa. Myös limoviikunasta (Ficus benjamina) tuli otettua latvapistokkaita tässä keväisessä kasvinlisäyshuumassa. Limoviikuna, kuten muutkin viikunat, erittää valkeaa maitiaisnestettä leikkauskohdasta. Tästä syystä limoviikunan latvapistokkaista poistetaan alimmat lehdet, ja niitä pidetään noin puolisen tuntia vesilasissa ennen taimimultaan istuttamista. Emokasvissa maitiaisneste asettuu leikkauskohdan suojaksi. Limoviikunan latvapistokkaiden alaosan olisi hyvä olla puutunut.

Suunnitelmissani on ottaa vielä hoidossa olevasta reunustraakista (Dracaena marginata) latvapistokkaita, ennen kuin kasvi palaa kesällä jälleen oikean omistajansa luo. Pistokkaiden ottaminen sujuu reunustraakin osalta siten, että leikataan kasvin latva, poistetaan alimpia lehtiä ja istutetaan pistokas lehdettömän osan syvyydeltä taimimultaan. 

Salaojitusniksini: kananmunakennosta paloja peittämään ruukun pohjareiät...

... ja päälle kerros orkideamultaa. Mikäli kasvi on kovin herkkä
seisovalle vedelle, voi tähän väliin pistää vielä toisen kananmunakennopalakerroksen
ennen varsinaista istutusmultaa.
Kaikkien pistokaslisäysten osalta huolehditaan siitä, että ne pysyvät tasaisen kosteina vedottomassa paikassa. Valoisa, mutta poissa suorasta, kuivattavasta paahteesta oleva paikka vaikkapa itäikkunan läheisyydessä on paras. Esimerkiksi minikasvihuoneet tai vaikkapa läpinäkyvän muovipussin asettaminen pistokasastian päälle ovat hyviä keinoja huolehtia riittävästä kosteudesta. Molemmissa tapauksissa kasvien tulee kuitenkin varoa homehtumista, jota voi ehkäistä antamalla pistokasastian olla muutaman tunnin ilman muovipussisuojaa tai avaamalla minikasvihuoneen. Nuoret taimet ovat muutenkin herkkiä, ja pistokkaiden kohdalla juurtuminen saattaa lajista riippuen kestää kauankin. Pistokkaan aloittaessa viimein kasvamisen on juurtuminen kuitenkin onnistunut ja uusi huonekasvi saatu onnistuneesti synnytettyä. 


*Kolmannen kerroksen viidakko pohti aiheellisesti harhaanjohtavaa mullanvaihto-käsitettä jokin aika sitten blogissaan. Koska mullanvaihto on kuitenkin terminä niin vakiintunut, niin käytän sitä tässäkin, jotta kaikki tietävät, mistä on kyse. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...