Siirry pääsisältöön

Prinssin keihäät


Ihastuin tässä viime syksynä jännittävään ja helppohoitoiseen huonekasviin, keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica). Ongelmana kasvin hankinnassa olivat kuitenkin sen saatavuus sekä hinta, sillä sitä ei kovin usein kaupoissa näkynyt, ja silloin kun näkyi, se oli poikkeuksetta melkoisen hintava. Niinpä bongatessani sen viimein Plantagenista sopuisaan hintaan, ostin kasvin kotiin saman tien. 

Keihäsanopinkieli sukulaisineen on nimetty 1700-luvulla eläneen italiaisen San Severon kaupunkivaltion prinssin Raimondo di Sangron kunniaksi. Keihäsanopinkielen lajinimi taas on alankomaalaisen sanomalehden kilpailun tulos. Kasvi on kotoisin Angolasta ja sen kuvasi kasvitieteilijä Wenceslas Bojer vuonna 1837. Huonekasveina anopinkieliä on kasvatettu ympäri maailmaa ahkerasti, ja esimerkiksi Koreassa ruukkuun istutetut anopinkielet ovat suosittuja liikehuoneistojen avajaislahjoja. 


Keihäsanopinkieli on erittäin helppohoitoinen kasvi. Siihen pätevät suunnilleen samat hoito-ohjeet, kuin paremmin tunnettuun sukulaiseensa, isoanopinkieleen (Sansevieria trifasciata). Eli pääosin, varsinkin talvella, niukka kastelu ja läpäisevä kasvualusta. Valon suhteen kasvi ei ole niin tarkka, joskin parhaiten se viihtyy runsaassa hajavalossa tai jopa aurinkoisessa kasvupaikassa. Itse istutin heti kasvini uudestaan kaupan turvekasvualustasta paremmin vettä läpäisevään kaktusmultaan. Keihäsanopinkielellä ei ole kovin suurta juuristoa, joten sen voi istuttaa melko pieneenkin ruukkuun. Oma kasviyksilöni on pikemminkin kasa  juurrutettuja lehtipistokkaita istutettuna yhteen nippuun. Normaalisti keihäsanopinkielet nimittäin kasvavat viuhkamaisena ruusukkeena, ja mikäli omani intoutuu joskus kasvattamaan jälkikasvua, tulevat nämäkin olemaan ruusukkeina. 

Ruusukkeena kasvava keihäsanopinkieli
(kuva California Cactus Center).
Kasvia myydään myös letitettyinä pistokaskimppuina, jollaisia oli saatavissa Plantagenissa näiden "tavallisemman" näköisten nippuun istutettujen pistokkaiden lisäksi. Minusta ne kuitenkin näyttivät joskeenkin keinotekoisilta, ja nämä yksinkertaisemmat, luonnollisemman oloiset pistokkaat olivat enemmän makuuni.

Kasvi on hidaskasvuisuutensa vuoksi yleensä hintava, ja toistaiseksi melko hankalasti saatavissa oleva huonekasvi. Mikäli sellaisen kuitenkin onnistuu jostain hankkimaan, se on kiitollinen ja jännittävän näköinen lisä kodin huonekasvien joukkoon. Suurin koristearvo on ilman muuta kasvin jännittävästi kasvavissa lehdissä ja viuhkamaisessa kasvutavassa, mutta toisiaan kasvi saattaa viihtyessään tehdä myös pienistä, vaatimattomista violeteista kukista koostuvan kukkavanan.

Keihäsanopinkieltä voi suositella aloittelevillekin huonekasviharrastajille, sillä kunhan malttaa olla kastelematta kasvia hengiltä, se ei juuri tarvitse mitään erikoishoivaa, vaan pärjäilee aika pitkälle itsekseen. Kannattaa siis vilkuilla kukkakauppojen valikoimista tätä helppoa ja kiinnostavaa huonekasvia.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.