Siirry pääsisältöön

Seikkailua nimiviidakossa

Pelastin jokin aika sitten Prisman huonekasviosastolta alelaarista hurjan soman maijan itselleni. Kasvi oli ostohetkellä aika surkean näköinen, mutta piristyi todella nopeasti päästyään uuteen ruukkuun ja saatuaan vettä ja valoa. Nyt kasvi on kasvatellut innokkaana jo useita lehtiä yhä uusien lehtirullien työntyessä mullasta. Öisin kasvi "nukkuu" somasti lehdet supussa. Omalla maijallani on todella näyttävät lehdet: päältä vaaleanvihreät tummanvihreillä reunuksilla ja alta maijojen tapaan tummanvioletit. 


Seikkailtuani aikani internetin ja kasvikirjojen maailmassa törmäsin kuitenkin vakavaan ongelmaan. Kasvin tarkkaa lajia tuntui olevan mahdotonta löytää. Jotkin lähteet väittivät kasvini olevan isomaijan (Calathea roseopicta) lajike, toiset taas ehdottelivat samannäköisen kasvin olevan Calathea corona. Väittipä muutama lähde vielä hopeamaijankin muistuttavan huomattavasti omaa maijaani. Hopeamaijakin on muuten peilimaijan (Calathea picturata) lajike "Argentea". Maijojen nimiviidakko paljastui siis laajaksi ja leveäksi joka suuntaan. Loppujen lopuksi tulin siihen lopputulokseen, että oma kasvini muistuttaa ehkä eniten Calathea corona -lajia. Toinen kilpaileva lajivaihtoehto oli juurikin tuo isomaijan (Calathea roseopicta) jokin lajike, ehkä "Rosastar".


Miksi sitten kasvin tunnistaminen on joskus todella vaikeaa? Entä miksi moni saman näköinen tai jopa sama kasvi on saanut toisinaan useammankin eri nimen eri lähteissä? 

Kasvien nimeämiselle ei ole mitään erityistä yhtenäistä nimistöä suomeksi, tai muissakaan käytössä olevissa kielissä.Siksi esimerkiksi isomaijaakin kutsutaan vaikkapa englanniksi niin nimillä Peacock Plant kuin Maranta Plant tai Prayer Plant. Siksi myös Calathea picturata -maijaa kutsutaan suomeksi lajikkeesta riippuen peilimaijaksi tai hopeamaijaksi, vaikka kyseessä on sama kasvi. Tietenkin kasveilla, kuten muillakin elollisilla olennoilla, on universaalisti sovittu latinaan pohjautuva tieteellisten nimien järjestelmä. Näin periaatteessa pitäisi olla mahdollista löytää laji kuin laji täsmällisesti, kielimuureista ja vaihtelevista kansanomaisista nimistä huolimatta. Kasvien, ja varsinkin huonekasvien, kohdalla tämäkin nimeämistapa on kuitenkin paikoin hieman ongelmallinen. Kasvit nimittäin risteytyvät, lajiutuvat ja rönsyilevät muutenkin holtittomasti yli tieteellisten lajirajojensa tämän tästä, jolloin niiden luokittelu on todella hankalaa. Huonekasvien osalta ihmiset vielä edesauttavat parhaansa mukaan uusien lajikkeiden, risteymien ja lajien syntyä uusien näyttävien ja eksoottisten kasvien toivossa. Näin syntyy paljon nimistösekaannuksia. Muutoinkin varsinkin kasvien kohdalla nimeäminen saattaa olla ongelmallista, sillä aina kasvista ei edes osaa sanoa, onko jokin kasvusto useita eri kasveja vai vain yksi. Esimerkiksi pistokkaista lisätyt kasvit ovat aina emokasvinsa klooneja, eli kantavat tismalleen samoja geenejä. Onko uusi pistokastaimi näin ollen siis vain emokasvinsa jatke vai itsenäinen kasvi? Tietysti huonekasviharrastajan näkökulmasta kyseessä on useimmiten uusi ruukkukasvi. Uutta kasvia voisi kuitenkin pitää myös vain emokasvinsa jatkeena, kloonina, mikäli haluaa ajatella asiaa geneettisten ominaisuuksien perusteella. Ei siis ihme, että kasvien nimeäminen, ja uuden huonekasvin lajin metsästys voi joskus osoittautua tavallistakin haastavammaksi puuhaksi.

Maijani yöunillaan.
Joka tapauksessa maijani kuuluu marantakasvien laajaan heimoon, ja omaa värikkäiden lehtiensä lisäksi mielenkiintoisen taidon liikutella lehtiään vuorokaudenaikojen mukaan. Maija (Viidakkokirjeiden toinen toimittaja siis, ei oma huonekasvini.) kirjoittikin jo aiemmin marantakasveista täällä blogissa, joten tyydyn kertomaan vain joitan jännimpiä eteeni osuneita yksityiskohtia maijoista. Maijat ovat kotoisin Amerikan mantereen trooppisista osista, mutta ovat levittäytyneet koristekasveina ympäri tropiikkia. Varsinkin alkuperäisillä kasvualueillaan maijojen lehtiä on käytetty, ja käytetään ruoan kääreinä ja säilytysastioiden raaka-aineena. Kuuluisimpia maijojen lehdistä tehtyjä säilytysastioita ovat kuitenkin koristeelliset riisinsäilytysastiat, joita tehdään muutamissa pikkukylissä Thaimaassa. Näille kylille koristeelliset riisiastiat ovat jopa merkittävä tulonlähde. Maijat ovat myös perhostoukkien tärkeitä ravintokasveja varsinkin alkuperäisillä kasvualueillaan. Elinympäristöjen tuhoutuminen on myös näiden kasvien ongelma, ja jotkin maijalajit ovatkin luonnossa sukupuuton partaalla. Näin ollen vastuullisesti lisätyn huonekasvimaijan hankkiminen voikin osoittautua myös pieneksi ekoteoksi. 

Ja tältä maijani näyttää päiväsaikaan.
Maijat viihtyvät valoisassa kasvupaikassa, mutta suora keskipäivän auringonpaiste aiheuttaa niiden lehtiin polttovioituksia. Liika auringonvalo voi myös haalistaa joidenkin lajien ja lajikkeiden kirjavia lehtiä. Veden suhteen maijat tuntuvat olevan aika juoppoja, ja vaikka talvisaikaan kastelua tulisikin vähentää, niin kokonaan kuivaksi ei maijan kasvualustaa tulisi päästää. Kastelun kanssa ei kuitenkaan myöskään pidä liioitella, eli ei jatkuvasti märkä kasvualusta, mutta edes hieman kostea. Kasvia voi kastella kerralla aina reilusti, kunhan muistaa kaataa aluslautaselta ylimääräisen veden pois viimeistään puolen tunnin päästä kastelusta. Maija pitää myös korkeasta ilmankosteudesta, eli kasvin suihkuttelu ja sijoittaminen ryhmään muiden huonekasvien kanssa on sille hyväksi. Kasvualustana maijallani on turvepohjaista mustaa multaa, jossa se näyttää viihtyvän erittäin hyvin. Kasvi saa myös Biolanin luonnonravinnepuikkoja kasvuaan edistämään vielä entisestään. 

Vaikka maijat siis ovatkin nimistöltään, lajikkeiltaan ja risteymiltään varsin sekalainen joukko marantakasveja, ne ovat kuitenkin todella näyttäviä ja mielenkiintoisia huonekasveja lajista riippumatta. Voinkin täysin allekirjoittaa Maijan aiemman hehkutuksen marantakasvien kiinnostavuudesta, ja suositella kaikille huonekasvikokoelmiin jotain lajia tai lajiketta tätä "rukoilevaa kasvia".

Kommentit

  1. Kiitos jälleen tästä kirjoituksesta! :-)

    VastaaPoista
  2. hyvä nimi, en oo tämmösestä ennen kuullutkaan. Tuomosen voisin hankkia ihan vaan saadakseni sanoa mikä sen nimi on :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.