Viidakkokirjeet

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siro, hento ja pehmeä viheradiantumi (Adiantum raddianum) tunnetaan myös adiantumina, hius- saniaisena tai neidonhiussaniaisena. Se on saniaisista huone- kasvina suosituimpia, mutta valitettavan usein jää lyhytikäiseksi. Se on nimittäin juuri niin herkkä ja hienohelmainen kuin miltä näyttääkin.

Epäonnistuneiden yritysten jälkeen onnistuin vihdoin selvittämään, kuinka tämän saniaisten kuningattaren saa viihtymään, ja sen tiedon haluan nyt jakaa muillekin.

Vaikka sitä harvemmin tulee ajatelleeksi, kaikilla huonekasveilla on villejä lajitovereita, jotka kasvavat luonnossa jossakin päin maailmaa. Ne ovat kehittyneet toisista lajeista ja sopeutuneet kotiseutujensa olosuhteisiin vuosimiljoonien saatossa. Tosiasiassa huonekasveina pidetään melkoisen edustavaa valikoimaa kasvien sukupuun eri oksilta: niiden monimuotoisuus ja biologian mielenkiintoisuus on hämmästyttävää, vaikka niitä harmillisen usein arvioidaankin vain ulkoisen koreuden perusteella.

Minulle avain elävien olentojen ymmärtämiseen on niiden alkuperän ymmärtäminen. Mistä huonekasvit ovat tulleet, milloin ja miksi? Kuinka ne ovat muuttuneet aikojen saatossa? Mitä sukua ne ovat toisilleen? Näiden kysymysten ja vastausten viidakossa samoilemme nyt alkavassa artikkelisarjassa.

 Kaikkein luontevinta on aloittaa alusta. Siispä lähdetään liikkeelle aivan ensimmäisistä kasveista ja niistä muinaisista elävistä fossiileista, joita kasviharrastajien olohuoneista löytyy.

Huonekasvi, jolla on kauniit kukat näyttävässä kukinnossa, ja joka jaksaa kukkia kuukausitolkulla. Liian hyvää ollakseen totta? Sain oman perhoskämmekkäni (Phalaenopsis) helmikuussa, ja kasvin kukinto on kestänyt ihan näihin päiviin asti. Lisäksi kasvi on tuntunut viihtyvän vallan mainiosti ja aloitti muutamia viikkoja sitten uuden lehden kasvattamisen.

Usein huonekasveja neuvotaan suihkuttelemaan. Hoito-ohjeiden lukijalle voi kuitenkin jäädä epäselväksi, mikä tarkoitus suihkuttelulla on. Miksi? Miten? Kuinka usein?