Siirry pääsisältöön

Kasvit sateessa

Usein huonekasveja neuvotaan suihkuttelemaan. Hoito-ohjeiden lukijalle voi kuitenkin jäädä epäselväksi, mikä tarkoitus suihkuttelulla on. Miksi? Miten? Kuinka usein?


Suihkuttelulla jäljitellään luonnon sadekuuroja tai kastetta. Lehtien kostuttaminen nostaa väliaikaisesti ilmankosteutta niiden ympärillä, ja koska ilmankosteus on monen trooppisen kasvin viihtymisessä suuri ongelma, ahkera suihkuttelu voi hyvinkin tehdä eron elämän ja kuoleman välillä.

Saniaiset, vehkat, ananaskasvit ja muut trooppisten sademetsien lajit arvostavat suihkuttelua, ja tärkeintä se on talvisin, kun lämmitys laskee ilmankosteuden pohjalukemiin. Erityisen tärkeää ilmankosteuden pitäminen korkealla on soilla kasvaville kasveille, kuten monille lihansyöjäkasveille. Niille ahkerakaan suihkuttelu ei usein ole riittävää, vaan kasvi on parasta sen lisäksi istuttaa terraarioon, lasimaljaan tai muuhun ilmankosteutta korottavaan mikroilmastoon.

Monet huonekasveja vaivaavat kasvituholaiset, kuten vihannespunkit (ne pikkuruiset, seittejä kutovat eläimet), arvostavat kuivaa huoneilmaa. Suihkuttelu onkin hyväksi todettu punkkien torjuntakeino. Etenkin lehtien alapinnat, joilta punkit usein valloituksensa aloittavat, kannattaa kostuttaa aika ajoin niidenkin kasvien kohdalla, jotka eivät muuten suihkuttelua suuremmin kaipaa.

Poikkeuksena ovat kuitenkin monet karvapeitteiset kasvit, kuten kuningasbegoniat, karvamaijat ja paavalinkukat, joiden suihkuttelua ei suositella lainkaan. Niihin ilmaantuu usein rumia laikkuja vesipisaroiden vuoksi. Kuningasbegoniat ovat vieläpä hyvin herkkiä homeille, jotka helposti pesiytyvät lehdillä olevaan kosteuteen. Kun ne vielä siitä huolimatta vaativat korkeaa ilmankosteutta, tulee kasvista melkoisen haastava hoidokki.

Voimallisempi suihkuttelu poistaa myös kasvien lehdille kerääntyvää pölyä ja likaa. Ajan mittaan pölyä voi kertyä lehdille yllättävänkin paksuina kerroksina, ja ne voivat haitata kasvin valon saantia tuntuvasti. Monet vievätkin aika ajoin huonekasvinsa suihkuun, ja käyvät kaikki lehdet läpi haalealla vedellä.
Huonekasvikokoelma suihkussa.

Useimmiten kasvit eivät pysty suoranaisesti hyödyntämään lehdille suihkuteltua vettä. Poikkeuksia ovat kuitenkin luonnossa puiden oksilla kasvavat epifyytit, jotka saavat normaalisti lähes kaiken vetensä lehdilleen tippuvana tai tiivistyvänä sadevetenä ja kasteena.

Orkideoiden, ananaskasvien ja esimerkiksi hirvensarvisaniaisten hoidossa voikin osan kastelusta korvata suihkuttelulla. Nämä sadevesispesialistit eivät kuitenkaan liiemmin arvosta kalkkipitoista vesijohtovettä. Niille olisikin parasta käyttää suihkutteluun sade- tai suovettä, jotka taas sisältämiensä roskahitusten vuoksi rikkovat suihkepullon tehokkaasti. Vaativien lajien kasvattaja varmaankin lähtee mielellään sadeveden keräämiseen ja siivilöintiin, mutta onneksi useimmat tavalliset lajit tuntuvat sietävän vesijohtovettäkin hyvin.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.