Siirry pääsisältöön

Perhosparvi ikkunalla

Huonekasvi, jolla on kauniit kukat näyttävässä kukinnossa, ja joka jaksaa kukkia kuukausitolkulla. Liian hyvää ollakseen totta? Sain oman perhoskämmekkäni (Phalaenopsis) helmikuussa, ja kasvin kukinto on kestänyt ihan näihin päiviin asti. Lisäksi kasvi on tuntunut viihtyvän vallan mainiosti ja aloitti muutamia viikkoja sitten uuden lehden kasvattamisen. 
Perhoskämmekät ovat kotoisin  Aasiasta, eteläisestä Intiasta ja Nepalista aina Kiinaan, Taiwaniin, Austraaliaan ja Papua-Uuteen-Guineaan ulottuvalta alueelta. Trooppisina kasveina ne ovat siitä kiitollisia huonekasveja, että ne eivät kaipaa erityistä viileämpää lepokautta, vaan tulevat toimeen huoneenlämmössä ympäri vuoden.

Tavallisesti kukka-
kaupoissa myynnissä
 olevat perhos-
kämmekät ovat usean eri Phala-
enopsis -lajin hybridejä.

Risteyttämällä on saatu aikaan luonnonlajeja usein  isommat ja näyttävämmät kukat, sekä lisätty kasvin helppohoitoisuutta. Risteymät ovat usein muun muassa paremmin sopeutuneita kuivaan huoneilmaan, kuin alkuperäislajit. Risteyttämisen myötä on valitettavasti menetetty useissa luonnonvaraisissa lajeissa esiintyvät hyväntuoksuiset kukat.

Kasvi viihtyy valoisassa, mutta ei paahteisessa kasvupaikassa. Ihanteellisin sijainti olisi itä- tai länsi-ikkuna. Talvisin kasvi viihtyy myös eteläikkunalla, mutta kesän paahde on sille liikaa. Oma perhoskämmekkäni asustelee suunnilleen etelään päin olevan ikkunani läheisyydessä, mutta koetan suojata sitä pahimmalta paahteelta verholla ja limoviikunalla. Kesän koittaessa saatan joutua siirtämään kämmekkäni kauemmaksi ikkunasta. 

Luonnonvaraista perhoskämmekkäloistoa: Phalaenopsis hieroglyphica...
...Phalaenopsis minus...
...ja Phalaenopsis philippinensis (luonnonvaraisten perhoskämmeköiden kuvat Wikimedia Commons).

Kämmekkäni kasvaa vielä kaupan kasvualustassaan, joka näyttäisi koostuvan pääosin kaarnanpaloista. Kasvi on kuitenkin intoutunut kasvattamaan juuristoaankin niin hurjasti, että huomasin hiljattain sen rikkoneen muoviruukkunsa pohjaakin. Nyt kun se on viimein lopettelemassa kukintaansa, voisin siirtää sen isompaan ruukkuun, orkideamultiin. Kenties sekoitan kasvualustaan muutaman lehtipuuhiilen palasenkin, josta näiden kämmeköiden sanotaan pitävän. Uudeksi ruukuksi pitää löytää jokin läpinäkyvä ja pohjareiällinen astia, jotta kasvin juuret saavat valoa, ja kastelu onnistuu. Perhoskämmekän vihreät ilmajuuret nimittäin yhteyttävät, ja vaikka siitä ei ollakaan ihan yksimielisiä, että onko juurten peittäminen valolta haitallista kasville, niin ainakin luonnonoloissa nämä epifyyttikasvit kasvatat juuret paljaina.  


Uutta lehteä tulossa.

Perhoskämmekän kastelu on yllättävän yksinkertaista. Kasvi kastellaan reilusti märäksi, joko upottamalla koko ruukku hetkeksi veteen tai kastelemalla huolellisesti juuristo kastelukannulla. Kastelemisessakin läpinäkyvä ruukku on kätevä, siitä nimittäin näkee, miten juuret muuttuvat kastuessaan vihreämmiksi. Kastelukertojen välissä kasvi saa kuivahtaa siten, että sen juurien vihreä väri muuttuu hopeanvihreäksi. Perhoskämmekkä ei erityisemmin pidä kalkkisesta vedestä, vaikka ei niitä kaikkein kalkkiherkimpiä kasveja olekaan. Ihanteellinen kasteluvesi olisi sade- tai suovettä, mutta ainakin omani on kukoistanut ihan keitetyllä hanavedellä kasteltuna. Luonnollisesti olen antanut veden jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja mieluiten seistä yön yli ennen kastelua. Välillä olen antanut kämmekälleni kasteluveden mukana merileväuutetta, mutta muutoin en ole lannoittanut kasvia sen enempää. Perhoskämmekkä pitää ahkerasta sumuttelusta, mutta pitää varoa, ettei sen lehtihankoihin jää vettä seisomaan. 

Jo vähän nuupahtanut perhoskämmekän
 kukka. Nuupahtamisen  huomaa
  terälehtien tasaisen
pinnan rypistymsestä.
Kasvi tosiaan kukkii viihtyessään todella pitkään, jopa kuukausia, ennen kuin lopettaa. Uusien kukkien pitäisi kasvaa samaan kukintovarteen, joten sitä ei tulisi katkaista. Toisinaan kukintovarteen saattaa kasvaa myös pieniä kämmekäntaimia, keikejä. Nämä taimet voi irrottaa ja istuttaa omaan ruukkuunsa uusiksi kasveiksi, kunhan ne ovat kasvattaneet tarpeeksi juuria tullakseen toimeen omillaan. Saapa nähdä, saanko oman perhoskämmekkäni kukkimaan uudelleen, pienistä kämmekkäkeikeistä nyt puhumattakaan. Toivottavasti. 

Perhoskämmekkää voisin suositella omien kokemusteni perusteella, jos ei nyt ihan ensimmäiseksi huonekasviksi, niin ainakin ensimmäiseksi orkideaksi. Oma Phalaenopsis -hybridini on ainakin osoittautunut ennakkokäsityksistäni ja -luuloistani huolimatta sangen helpoksi ja kiitolliseksi hoidokiksi.

Kommentit

  1. Minulla kuivahti kokonaan tuo kukkavarsi, aivan ruskean kuivaksi. Sattui olemaan huoneilmaa lämmittävän ilmapumpun virtauslinjalla. Sen katkaisin, vihreää en luonnollisestikaan olisi katkaissut. Kasvattaisikohan tuo kukkani vielä uuden kukkavarret, oletko tietoinen tai kuullut aiheesta?
    Terveisin Hannu Musakka, htmusakka@gmail.com

    VastaaPoista
  2. Minulla kuivahti kokonaan tuo kukkavarsi, aivan ruskean kuivaksi. Sattui olemaan huoneilmaa lämmittävän ilmapumpun virtauslinjalla. Sen katkaisin, vihreää en luonnollisestikaan olisi katkaissut. Kasvattaisikohan tuo kukkani vielä uuden kukkavarret, oletko tietoinen tai kuullut aiheesta?
    Terveisin Hannu Musakka, htmusakka@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Itselläni katkesi vuodenvaihteessa muutossa toinen kahdesta kukkavarresta siten, että kärjessä muodostumassa olleet nuput menivät haaskoon, mutta kasvi kasvatti katkeamiskohdasta uuden kukkavarren, johon tuli lopulta parisenkymmentä kukkaa. Aika sitkeältä tuntuvat siis nuo perhoskämmekät, joten omasikin voi ihan hyvin innostua kasvattamaan uutta kukkavartta. Kannattaa tarkkailla tilannetta. Muutoinkin perhoskämmekkä on melkoisen ahkera kukkija, joten uutta kukintoa varmasti tulee ennemmin tai myöhemmin jos kasvi vaan muutoin voi hyvin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tiedosta! En mie onneksi ole niitä lyhytjänteisimpiää, joten aikaa on. Pitää vain jaksaa hoitaa ja odotella. Jätin kokonaan pois tuon ilmapumpun käytön ja pelkkään uunilämmitykseen. Eipähän puhalla jatkuvasti. Yksi lehti on kellastunut, mistäkö lienee ottanut itseensä vaiko vain ajatellut hävittää yhden lehden ja uusiutua silläkin tavoin. Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos samoin! Ja kyllähän nuo kämmekät ruskettaa varsinkin alimpia lehtiään. Kuolevat ilmeisesti vanhuuttaan samalla, kun latvaosuus kasvattaa uusia.

      Poista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.