Perhosparvi ikkunalla

Huonekasvi, jolla on kauniit kukat näyttävässä kukinnossa, ja joka jaksaa kukkia kuukausitolkulla. Liian hyvää ollakseen totta? Sain oman perhoskämmekkäni (Phalaenopsis) helmikuussa, ja kasvin kukinto on kestänyt ihan näihin päiviin asti. Lisäksi kasvi on tuntunut viihtyvän vallan mainiosti ja aloitti muutamia viikkoja sitten uuden lehden kasvattamisen. 

Perhoskämmekät ovat kotoisin  Aasiasta, eteläisestä Intiasta ja Nepalista aina Kiinaan, Taiwaniin, Austraaliaan ja Papua-Uuteen-Guineaan ulottuvalta alueelta. Trooppisina kasveina ne ovat siitä kiitollisia huonekasveja, että ne eivät kaipaa erityistä viileämpää lepokautta, vaan tulevat toimeen huoneenlämmössä ympäri vuoden.

Tavallisesti kukka-

kaupoissa myynnissä

 olevat perhos-

kämmekät ovat usean eri Phala-

enopsis -lajin hybridejä.

Risteyttämällä on saatu aikaan luonnonlajeja usein  isommat ja näyttävämmät kukat, sekä lisätty kasvin helppohoitoisuutta. Risteymät ovat usein muun muassa paremmin sopeutuneita kuivaan huoneilmaan, kuin alkuperäislajit. Risteyttämisen myötä on valitettavasti menetetty useissa luonnonvaraisissa lajeissa esiintyvät hyväntuoksuiset kukat.

Kasvi viihtyy valoisassa, mutta ei paahteisessa kasvupaikassa. Ihanteellisin sijainti olisi itä- tai länsi-ikkuna. Talvisin kasvi viihtyy myös eteläikkunalla, mutta kesän paahde on sille liikaa. Oma perhoskämmekkäni asustelee suunnilleen etelään päin olevan ikkunani läheisyydessä, mutta koetan suojata sitä pahimmalta paahteelta verholla ja limoviikunalla. Kesän koittaessa saatan joutua siirtämään kämmekkäni kauemmaksi ikkunasta. 

Luonnonvaraista perhoskämmekkäloistoa: Phalaenopsis hieroglyphica...

...Phalaenopsis minus...

...ja Phalaenopsis philippinensis (luonnonvaraisten perhoskämmeköiden kuvat Wikimedia Commons).

Kämmekkäni kasvaa vielä kaupan kasvualustassaan, joka näyttäisi koostuvan pääosin kaarnanpaloista. Kasvi on kuitenkin intoutunut kasvattamaan juuristoaankin niin hurjasti, että huomasin hiljattain sen rikkoneen muoviruukkunsa pohjaakin. Nyt kun se on viimein lopettelemassa kukintaansa, voisin siirtää sen isompaan ruukkuun, orkideamultiin. Kenties sekoitan kasvualustaan muutaman lehtipuuhiilen palasenkin, josta näiden kämmeköiden sanotaan pitävän. Uudeksi ruukuksi pitää löytää jokin läpinäkyvä ja pohjareiällinen astia, jotta kasvin juuret saavat valoa, ja kastelu onnistuu. Perhoskämmekän vihreät ilmajuuret nimittäin yhteyttävät, ja vaikka siitä ei ollakaan ihan yksimielisiä, että onko juurten peittäminen valolta haitallista kasville, niin ainakin luonnonoloissa nämä epifyyttikasvit kasvatat juuret paljaina.  

Uutta lehteä tulossa.

Perhoskämmekän kastelu on yllättävän yksinkertaista. Kasvi kastellaan reilusti märäksi, joko upottamalla koko ruukku hetkeksi veteen tai kastelemalla huolellisesti juuristo kastelukannulla. Kastelemisessakin läpinäkyvä ruukku on kätevä, siitä nimittäin näkee, miten juuret muuttuvat kastuessaan vihreämmiksi. Kastelukertojen välissä kasvi saa kuivahtaa siten, että sen juurien vihreä väri muuttuu hopeanvihreäksi. Perhoskämmekkä ei erityisemmin pidä kalkkisesta vedestä, vaikka ei niitä kaikkein kalkkiherkimpiä kasveja olekaan. Ihanteellinen kasteluvesi olisi sade- tai suovettä, mutta ainakin omani on kukoistanut ihan keitetyllä hanavedellä kasteltuna. Luonnollisesti olen antanut veden jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja mieluiten seistä yön yli ennen kastelua. Välillä olen antanut kämmekälleni kasteluveden mukana merileväuutetta, mutta muutoin en ole lannoittanut kasvia sen enempää. Perhoskämmekkä pitää ahkerasta sumuttelusta, mutta pitää varoa, ettei sen lehtihankoihin jää vettä seisomaan. 

Jo vähän nuupahtanut perhoskämmekän
 kukka. Nuupahtamisen  huomaa
  terälehtien tasaisen
pinnan rypistymsestä.

Kasvi tosiaan kukkii viihtyessään todella pitkään, jopa kuukausia, ennen kuin lopettaa. Uusien kukkien pitäisi kasvaa samaan kukintovarteen, joten sitä ei tulisi katkaista. Toisinaan kukintovarteen saattaa kasvaa myös pieniä kämmekäntaimia, keikejä. Nämä taimet voi irrottaa ja istuttaa omaan ruukkuunsa uusiksi kasveiksi, kunhan ne ovat kasvattaneet tarpeeksi juuria tullakseen toimeen omillaan. Saapa nähdä, saanko oman perhoskämmekkäni kukkimaan uudelleen, pienistä kämmekkäkeikeistä nyt puhumattakaan. Toivottavasti. 

Perhoskämmekkää voisin suositella omien kokemusteni perusteella, jos ei nyt ihan ensimmäiseksi huonekasviksi, niin ainakin ensimmäiseksi orkideaksi. Oma Phalaenopsis -hybridini on ainakin osoittautunut ennakkokäsityksistäni ja -luuloistani huolimatta sangen helpoksi ja kiitolliseksi hoidokiksi.