keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Poltetta ikkunalaudalla


Kypsyviä chilipalkoja.

Loisteputkia, monimetalli- lamppuja, ajastimia, altakasteluruukkuja, lämmittimiä. Tuulettimia, erikoislannoitteita, siementilauksia ulkomailta... Chilikasvattajilla ja hard core-harrastajilla piisaa vermettä ja välinettä muutamankin
siivouskaapillisen verran. 

Euroja palaa ja tekniikkaa hiotaan viimeisen päälle. Uskaltaako sitä ruveta chilejä muutoin kasvattamaankaan, kuin valtaisien väline- ja tekniikkahankintojen siivittämänä? Kasvavatko chilit ylipäätään huonekasveina meillä Pohjolassa? Vai ovatko kasvit todella niin hankalia, herkkiä ja vaivalloisia, että tarvitsevat varta vasten suunnitellun keinotekoisen kasvuympäristön, jotta jaksavat pysyä hengissä? Kukkimisesta ja chilisadon tuottamisesta nyt puhumattakaan?

Omat kokemukseni chilien kasvattamisesta rajoittuvat vain muutamaan lajikkeeseen ja lajiin, mutta chilien kasvattaminen ei ole osoittautunut läheskään maineensa veroiseksi salatieteeksi ja välinekikkailuksi. Suurin vastaani tullut ongelma chilejä hoidellessa on oikeastaan se, mihin valtaisiksi paisuneet kasvit saa oikein mahdutettua. Onneksi talven jäljiltä lehtiään pudotelleet pensaat voi ihan huoletta leikata mataliksi, ja ne aloittavat uudestaan kasvunsa alas leikatuista oksantyngistä.

Chileihin kuuluu useita paprikasuvun Capsicum eri lajeja, joista on jokaisesta vielä tuhansittain erilaisia lajikkeita, muunnoksia ja risteymiä. Tämän suvun sisältä löytyy niin ärhäköitä polttavia maustepalkoja kuin mietoja vihanneksina käytettyjä paprikoitakin. Myös esimerkiksi munakoiso, tomaatti, tupakka ja petunia kuuluvat chilien kanssa samaan heimoon. Viljellyin chililaji on Capsicum annuum, joka on kotoisin alun perin Meksikosta. Tämän lajin edustajia ovat muun muassa niin miedot polttelemattomat vihannespaprikat kuin tulinen cayennepippurikin. Myös Capsicum chinense -lajista löytyy tulisia lajikkeita: habanerot sekä maailman tulisimmaksi tituleerattu 'Naga Morich' ovat C.chinensen lajikkeita.

Dublin.
Ensikosketus chilien kasvattamiseen tuli kevättalvella 2009, kun bongasin dublinilaisesta sivukujan siemenkaupasta thai-chilien nimellä myytävän paketillisen siemeniä. Koska paketti maksoi muutaman euron, ja sen kyljessä oli kuva houkuttelevan runsassatoisesta chilistä, lähti se kaupasta mukaan matkaan. 
Sittemmin olen tullut melko vakuuttuneeksi, että tämä ensimmäinen chili on lajiltaan Capsicum frutescens, linnunsilmächiliksikin kutsuttua lajiketta Kotiin päästyäni kylvimme poikaystävän kanssa chilit pienini turveruukkuihin ja jäimme toiveikkaana odottelemaan itämistä: tästä tulisi meidän yhteinen chiliprojektimme! Poikaystävä teknisempänä ihmisenä uppoutui pian chilifoorumien ihmeellisten niksien ja tekniikkavirityksien maailmaan, kun taas minä koetin tyynnytellä intoani. Jos kasvit tosiaan ovat niin vaikeita, niin ehkei niiden kasvattaminen olisi kovin pitkä ilo.

Siementen itämiseen kului muistaakseni noin pari kolme viikkoa, mutta lähes kaikki siemenet itivät, ja alkoivat myös kasvaa nopeaan tahtiin. Ihan ilman tekniikkaa tai muita apuvälineitä taimet kasvoivat ensiksi taimimullassa, sitten tavallisessa mustassa kukkamullassa. Kesän tullen ne alkoivat muodostaa nuppuja ja alkusyksyyn mennessä kasvit olivat kasvaneet noin metrisiksi, kukkineet vimmatusti koko kesän sekä aloittelivat ensimmäisten hedelmiensä kypsyttelyä. Linnunsilmächilien ohessa kasvatuksessa oli myös pari hennompirakenteista habaneroa (Capsicum chinense), jotka myös kasvoivat ja tuottivat satoa innolla. Koska chilien kasvatuksemme oli onnistunut erittäin paljon yli odotusten, päätimme hankkiutua ylimääräisistä kasveista eroon lahjoittelemalla niitä tuttaville ja sukulaisille niin paljon, kuin kehtasimme. Lisäksi teurastimme talven tullen surutta muutamia puskia. Loput pari kasvia saivat jäädä kasvamaan, mutta päätin leikata ne matalaksi, kunhan ahkeraan sadontuottoon tulisi pieni tauko. Sain odotella leikkuuta viime syksyyn asti, sillä kasvit tuottivat itsepintaisesti uusia kukkia ja hedelmiä toisensa perään. Nyt kasvit ovat jälleen kukkimassa ja ensimmäisessä on jo lähes täysikasvuinen, mutta vielä vihreä, chilipalkokin kypsymässä.

Bolivian Rainbow (kuva Flicr).
Tänä keväänä sain Maijalta myös Bolivian Rainbow -lajikkeen chilin siemeniä. Kasvi tuottaa kypsyessään ihastuttavan monimuotoisen väriskaalan läpi käyviä hedelmiä, jotka ovat myös sopivia ruoanlaittoon. Kylvin talvella muutaman siemenen joista iti vain yksi. Taimi on kuitenkin kasvanut jo kokoa kunnolla ja aloittelee ensimmäisten nuppujensa tekoa. Chilien suunnattomasta elämänvoimasta ja kasvuvauhdista viisastuneena en vaihtanut Bolivian Rainbowtani isompaan ruukkuun, vaan olen sen antanut kasvaa melko pienessä ruukussa. Näin se on jäänyt kooltaan noin viisitoistasenttiseksi, eikä sen tarvitsisi mielestäni siitä paljoa enää pituutta venyäkään. 

Miten sitten saa chilit viihtymään ja kasvamaan? Valo ja vesi ovat ehkä tärkeimmät asiat, joita chilikasvi tarvitsee. Varsinkin veden suhteen se on kasvukaudella varsinainen rohmu, ja voi olla, että sitä täytyy kastella jopa useamman kerran päivässä. Talviaikaan kasvi viihtyy niukemmalla kastelulla. Chilit ovat siitä kiitollisia kasteltavia, että ne alkavat mielenosoituksellisesti riiputtaa lehtiään silloin, kun alkavat kaivata lisää vettä. Onneksi ne myös toipuvat tilapäisestä kuivumisesta huomattavan nopeasti.

Thai -chilin satoa (kuva Maija Karala).
Paras kasvupaikka chileille on mahdollisimman aurinkoinen ja lämmin, joten tämä kasvi on eteläikkunan kasvattina parhaita mahdollisia. Aurinkoisessa paikassa pitää tosin muistaa huolehtia runsaasta kastelusta. Onneksi ainakin linnunsilmächili on viihtynyt erinomaisesti myös Maijan pohjoisikkunalla ja tuottaa runsaasti satoakin. Kasvupaikka voi siis olla myös hieman vähemmän valoisa. Mikäli chilikasvit rupeavat rönsyilemään liikaa tai ottavat kiihkeän kasvuspurtin kohti metristä pensasta, voi ne tosiaan leikata melko runsaalla kädelläkin surutta matalammiksi. Kasvi yleensä kasvattaa yhden tai useamman uuden varren leikkauskohtan alapuolelta ja jatkaa kasvuaan muina chileinä.

Omat chilini ovat kasvaneet tavallisessa mustassa turvepohjaisessa kukkamullassa. Koska käytän chilipuskieni hedelmiä myös mausteena, lannoitan niitä ainoastaan Biolanin ravinnepuikoilla ja annan niille talvisin merileväuutetta. Saman käsittelyn saavat toisaalta kaikki muutkin kasvini, mutta mikäli harrastat joitain synteettisempiä kasvilannoitteita, kannattaa ehkä hieman katsoa, millä lannoitat syötäviksi aikomiasi kasveja.

Chilit ovat siis ainakin oman kokemukseni mukaan mainettaan paljon helppohoitoisempia huonekasveja. Niistä saa kauniita koristekasveja, ja mikäli harrastaa ruoanlaitossaan tulisuutta, saa niistä myös taatusti tuoretta maustetta keittiöön. Ja voihan kauniille chilipaloille keksiä vaikkapa koristekäyttöäkin esimerkiksi ovikranssin piristeenä. Monimuotoiset chilit ovat osoittautuneet sekä helppohoitoisiksi, että monikäyttöisiksi huonekasveiksi, jotka soveltuvat erinomaisesti jopa huonekasviharrastuksen aloittelemiseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...