maanantai 11. heinäkuuta 2011

Meksikolainen kiehkurakasvi

Kasveihin hurahtaneelle aivan liian tuttu tilanne on, että kaupasta ei pitänyt ostaa enää ainuttakaan uutta kasvia, mutta kohdalle osuu jotain niin hienoa ja harvinaista, että se on vain pakko saada. Eihän sitä tiedä, vaikka juuri nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus.

Viime visiittini Viherlandiaan päättyi juuri näin. Hyllyltä löytyi rivi kummallisia harmaita lehtikiehkuroita, joiden alla ei ollut ruukkua lainkaan, vain lyhyeksi leikattu juurinippu. Tillandsioita! Pieni salapoliisintyö kotona kertoi, että kyseessä oli Tillandsia xerographica, ilmakasvien kuningattareksikin kehuttu keskiamerikkalainen kaunistus. Kasvi on paitsi koristeellinen ja (löytämieni ohjeiden perusteella) helppo huonekasvi, myös elintavoiltaan mielenkiintoinen kummajainen.


Ihastuksekseni löysin Meksikon kansallisen biodiversiteettikomission sivuilta laajan katsauksen T. xerographican biologiaan ja suojeluun. Se tarjosi kasvista paljon enemmän tietoa kuin huonekasvien kanssa yleensä uskaltaa toivoakaan. Niin, älkää toki antako sivujen kielen hämätä: en minä espanjaa osaa. Englanniksi käännetty raportti tuli suoraan Googlen hakutuloksista.

Raportti kertoo, että kaunis kasvini on kotoisin Guatemalasta, Meksikosta, El Salvadorista ja Hondurasista. Se elää kuivissa metsissä ja pensaikoissa 140-600 metriä merenpinnan yläpuolella, ja tarkemmin sanoen aikuisten puiden ja pensaiden oksilla. Se ei myöskään viihdy missä tahansa puussa, vaan aivan tietyissä lajeissa: Pereskia-kaktuskasvit ja tamarindit kuuluvat tärkeimpiin isäntälajeihin. Vetensä tillandsia ottaa sateesta ja ilmankosteudesta, ravinteet lehtiruusukkeeseen varisevasta orgaanisesta sälästä.

Motagua -joen laakso Guatemalassa on tyypillistä elinaluetta. Wikipedia.

Kuivilla ja karuilla metsä- ja pensaikkoseuduilla kaikki on tietenkin vähissä, ja T. xerographica onkin käsittämättömän hidaskasvuinen ollakseen näinkin pieni kasvi. Luonnossa sen kasvu siemenestä kukintaan kestää 12-18 vuotta, ja tämän jälkeen kasvi elää vielä useita vuosia tuottaen sivuverson vuodessa. Tutummilla huonebromelioillahan tämä kukinnan jälkeinen kuoleminen kestää yleensä muutamia kuukausia vuosien sijaan.

Kukkiva kasvi, Wikipedia.
Äärimmäinen hidaskasvuisuus ja riippuvuus kotoperäisistä puista ja pensaista tarkoittaa tietenkin sitä, että T. xerographica on perin haavoittuva, kun ihmisasutus ja hakkuut kiipivät sen elinalueille. Toinen ongelma on se, että mitä harvinaisemmaksi tillandsiat käyvät, sitä huonommin niillä menee: uhanalaisuus on itseään yllyttävä kierre. Syynä tähän ovat etenkin pölyttäjät. T. xerographican tärkeimpiin pölyttäjiin kuuluvat perhoset ja kolibrit, jotka lentävät vain lyhyitä matkoja. Mitä kauempana toisistaan kasvit ovat, sitä epätodennäköisempää on, että siitepöly koskaan päätyy toiseen saman lajin yksilöön. IUCN:n vuoden 1997 Punainen lista määritteli lajin vaarantuneeksi, mutta tuoreimmasta listauksesta se puuttuu kokonaan. Todennäköisesti se olisi edelleen vähintäänkin vaarantunut, jos se olisi arvioitu.

Ilahduttava uutinen on kuitenkin se, että T. xerographica on osoittautunut helpoksi kasvatettavaksi viljelylaitoksilla. Sen kasvua ja lisääntymistä voidaan hyvillä olosuhteilla ja hormoneilla nopeuttaa reilusti, ja kaupallinen tuotanto on reilussa kasvussa: yksin Guatemalasta viedään niitä eri puolille maailmaa (myös tänne Eurooppaan) satoja tuhansia yksilöitä vuodessa. Hollantiin on kerran, 2000-luvun alussa, livahtanut erä luonnosta kerättyjä yksilöitä, mutta ne tunnistettiin ja Guatemalaa painostettiin kauppaboikotein, kunnes se tehosti valvontaa. On kasvibisneksessä edelleen hämärät kohtansa, mutta ainakaan villikasveja ei enää tiettävästi viedä ulkomaille.

Kotioloissa T. xerographica on ilmeisesti hyvin samanlainen hoidokki kuin muutkin "ilmakasvit" eli korkealla oksistossa elävät, ilmankosteudesta vetensä saavat tillandsiat. Suomalaisista kukkakaupoista näistä voi nähdä lähinnä naavatillandsiaa, T. usneoides. Ilmakasvin lehtien pinta on tiuhaan trikomien, vettä keräävien suomujen peitossa, ja siksi koko kasvi näyttää harmaalta. Samasta syystä kasvi tuntuu korkeassa ilmankosteudessa jatkuvasti hieman kostealta, vaikkei sitä olisi kastellutkaan.

Suomessa ilmakasvien harrastus on aika pienten piirien puuhaa, ja kasveja on perin harvoin kaupan. Maailmalla niitä kasvatetaan usein korkinpaloilla, oksilla tai muilla näyttävillä alustoilla, joihin kasvit taitavasti sidotaan kiinni. Ne eivät tarvitse multaa tai muutakaan kasvualustaa mahdollista sammamyttyä lukuun ottamatta, vaan pelkkä suihkuttelu ja toisinaan kastelu miedolla lannoitteella riittää.

Intouduin jo suunnittelemaan tillandsialleni epifyyttialustaa metsästä löytämistäni suurista männynkaarnan kappaleista. Fiksumman puoliskoni ilme oli jälleen näkemisen arvoinen, kun hullu kasvinainen raahasi iltakävelyltä sylillisen puunkappaleita. Tarkempi toteutus on vielä auki, mutta raportoin tänne varmasti, kun raportoitavaa on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...