Siirry pääsisältöön

Miksi joistakuista ei vain tule hyviä huonekasveja

Aivan kaikista trooppisista kasveista ei koskaan tule suosittuja huonekasveja, olivat ne kuinka kauniita tahansa - ja joskus siihen on hyvä syy. Kuvassa on inkiväärikasveihin kuuluva Costus dubius. Kasvi on helppo kasvattaa siemenestä ja sillä on kaunis kasvutapa... tai ainakin olisi, jos se suvaitsisi sisätiloissa kasvaa samanlaiseksi ryhdikkääksi pensaaksi kuin kotiseuduillaan Keski-Afrikassa.


Voi olla, että hyvin kirkas valaistus auttaisi asiaa, mutta ainakin pohjoisikkunalla C. dubius muuttuu tällaiseksi veltoksi ruipeloksi, vaikka kasvaa reipasta tahtia. Omalla tavallaan kaunishan se on nytkin, kunhan sen vain antaa rauhassa nojailla ikkunalasiin eikä kuvittelekaan pitävänsä sitä ilman tukea.

Muuten C. dubius ei ole ollenkaan hullumpi huonekasvi. Se arvostaa kosteutta ja suihkuttelua samaan tapaan kuin vehkat. Sillä on taipumusta juoppouteen, ja välillä se imee vettä niin, että lehtien kärjet "itkevät". Toisaalta Costus ei ota nokkiinsa satunnaisesta kuivahtamisestakaan, joten sen hengissä pitäminen ei ole lainkaan hankalaa.

Kukkakaupasta ei juuri muita inkiväärikasveja löydy kuin satunnainen kardemumma (Elettaria cardamomum), mutta Costus-suvun yli 80 lajista monen siemeniä on kaupan nettikaupoissa. Ne eivät oikeastaan juurikaan muistuta varsinaista inkivääriä (Zingiber officinale), joka näyttää pikemminkin heinämäisen hontelolta kuin Costus-lajien rehevän pensasmaiselta. Ne kuuluvat itse asiassa eri heimoihin, vaikka heimot ovatkin lähisukulaisia keskenään ja molempia kutsutaan inkivääreiksi.

Costus-suvun viehättävin piirre on kenties lehtien kierteinen kasvutapa, joka on ansainnut niille englanninkielisen nimen spiral ginger. Omasta pensaanrotiskostani sitä on vaikea nähdä, mutta tämä Sri Lankassa luonnollisessa ympäristössään kuvattu Costus (tai jokin lähisukuinen kasvi) osoittaa mistä on kyse:

Kommentit

  1. Siis tätä kasviahan ei luokitella inkiväärikasveihin, Zingiberacea (johon inkivääri ja kardemumma kuuluu), vaan heimoon Costaceae. Ne yhtyvät vasta luokassa Zingiberales.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos tarkennuksesta. Molempia heimoja kuitenkin yleisesti kutsutaan inkiväärikasveiksi, ja huomasit varmaan, että tarkennan itsekin luokittelua myöhemmin artikkelissa:

    "Ne eivät oikeastaan juurikaan muistuta varsinaista inkivääriä (Zingiber officinale), joka näyttää pikemminkin heinämäisen hontelolta kuin Costus-lajien rehevän pensasmaiselta. Ne kuuluvat itse asiassa eri heimoihin, vaikka heimot ovatkin lähisukulaisia keskenään ja molempia kutsutaan inkivääreiksi."

    Zingiberales on käsittääkseni lahko (order) eikä luokka (class). En ole suuremmin Linnéläisen näennäisluokittelun ystävä, sillä iso osa sukulaissuhteiden ymmärryksestä katoaa heimojen, lahkojen ja luokkien väliin jäävään tilaan. Esimerkiksi Zingiberales-lahkon sisällä kaikki heimot eivät tietenkään ole yhtä läheisiä sukulaisia keskenään. Costaceae ja Zingiberacea ovat keskenään sisarryhmät, eli läheisempää sukua toisilleen kuin millekään muulle elävälle kasviryhmälle. Ne muodostavat siis monofyleettisen ryhmän, joka on itse asiassa nimettykin: "alalahko" Zingiberineae. Suomeksihan kahden inkiväärikasveiksi kutsutun heimon muodostaman alalahkon nimi on varsin loogisesti inkiväärikasvit, vai kuinka?

    Lähde: Kress, Prince, Hahn & Zimmer 2001. Unraveling the evolutionary radiation of the families of the Zingiberales using morphological and molecular evidence. Systematic Biology 50:962-944.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia tarkennuksesta, (lahkohan se on).

    Voihan se olla että nykymuotoinen systeemi lempataan roskakoriin liian staattisena ja silloin sen korvaa jokin parempi systeemi.

    Mitenkä se vanha sanonta sanoikaan: mikään ei ole kauempana tottuudesta kuin tiede.Kiitoksia tarkennuksesta, (lahkohan se on).

    Voihan se olla että nykymuotoinen systeemi lempataan roskakoriin liian staattisena ja silloin sen korvaa jokin parempi systeemi.

    Mitenkä se vanha sanonta sanoikaan: mikään ei ole kauempana tottuudesta kuin tiede.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.