Viidakkokirjeet

Ensikohtaamiseni täplätraakkipuun (Dracaena surculosa) kanssa tapahtui jo useampi vuosi sitten, kun löysin edellisen asuntoni taloyhtiön kompostiastiasta irtileikattuja oksia. Syksy oli jo pitkällä, ja lämpötila taisi olla aavistuksen pakkasen puolella. Nappasin kauniit, valkopilkkuiset kasvit oitis mukaani, huuhdoin niistä haisevan kompostimöhnän ja laitoin ne vesilasiin juurtumaan. Hämmästyttävää kyllä, ne juurtuivat hyvin ja lähtivät kasvuun näistäkin lähtökohdista. Täplätraakkipuulta saattaa puuttua sukulaistensa veistoksellinen kasvutapa, mutta sen se korvaa kauniinvärisillä lehdillä ja vaatimattomuudella.

Helppohoitoisten ja kestävien huonekasvien kärkijoukkoon on viime vuosina noussut loistamaan uusi tulokas, palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia). Tämän kestävän ihmekasvin on luvattu sietävän hyvin niin pimeää kuin kuivaakin, ja kasvavan milteipä pimeässä siivouskomerossa. Ihan tämän luokan ihmekasviksi ei sentään palmuvehkastakaan oikeasti ole, sillä kasvit tarvitsevat kasvaakseen ainakin jonkin verran sekä vettä että valoa. Palmuvehka kuitenkin sopeutuu monenlaisiin ympäristöolosuhteisiin, ja selviää huomattavan pitkiäkin aikoja hyvin niukoilla resursseilla. Tällöin kasvi jää kasvultaan honteloksi, tai useimmiten lopettaa kasvunsa kokonaan.