Siirry pääsisältöön

Epätavallinen traakkipuu

D. surculosa "Juanita", Stan Shebs.
Ensikohtaamiseni täplätraakkipuun (Dracaena surculosa) kanssa tapahtui jo useampi vuosi sitten, kun löysin edellisen asuntoni taloyhtiön kompostiastiasta irtileikattuja oksia. Syksy oli jo pitkällä, ja lämpötila taisi olla aavistuksen pakkasen puolella. Nappasin kauniit, valkopilkkuiset kasvit oitis mukaani, huuhdoin niistä haisevan kompostimöhnän ja laitoin ne vesilasiin juurtumaan. Hämmästyttävää kyllä, ne juurtuivat hyvin ja lähtivät kasvuun näistäkin lähtökohdista. Täplätraakkipuulta saattaa puuttua sukulaistensa veistoksellinen kasvutapa, mutta sen se korvaa kauniinvärisillä lehdillä ja vaatimattomuudella.


Pensasmainen kasvutapa.
Täplätraakkini laji pysyi täytenä mysteerinä pitkään siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei näytä vähääkään traakkipuulta, vaan on pikemminkin pieni, ahkerasti haarautuva pensas. Tarkemmin katsoessa tosin huomaa, että yksittäiset versot haarautuvat vain harvoin, ja useimmat uudet alut tulevat mullan alta.S

Muista traakkipuista poiketen täplätraakki myös kukkii helposti ja jo nuorena. Omakin kasvini on kukkinut kerran, mutta sen kukkavarteen tarttui naapurikasvista kirvoja, jotka saivat sen lakastumaan ennen aikojaan. Pahoittelen siis kukkakuvien puuttumista. Terttuina kasvavat valkeat kukat ovat vaatimattoman näköisiä, mutta tuoksuvat voimakkaasti etenkin öisin. Ilmeisestikin ne luonnossa pölyttää jokin yöaktiivinen eläin, kenties yöperhonen tai lepakko. Siitä en ole selvillä, pölyttääkö jokin hyönteinen huonekasvinkin kukat, vai kykeneekö täplätraakkipuu itsepölytykseen, mutta joka tapauksessa kukinnan tuloksena on usein pieniä, punaisia hedelmiä. En suosittele kokeilemaan niiden syömistä, sillä monien traakkipuulajien hedelmät sisältävät niin runsain mitoin myrkyllisiä saponiineja, että niitä on tutkittu tuholaistorjunnan tarpeisiin.

Alkuperäinen täplätraakkipuuni edusti "Florida Beauty"-lajiketta, jonka tummanvihreissä lehdissä on suuret, puhtaanvalkoiset täplät. Valitettavasti se joutui täystuhon maineensa erinomaisesti ansainneiden kesyrottien käsittelyyn, eikä siitä jäänyt jäljelle juuri mitään. Sittemmin löysin "Punctulata"-lajikkeen edustajan kukkakaupan alennushyllyltä hurjaan 50 sentin hintaan. Sen väritys on vähemmän näyttävä, sillä valkoisen sijaan sen pilkut ovat vaaleanvihreitä, mutta toisaalta se lienee myös paremmin valonpuutetta sietävä.
Täplätraakkipuuni tänään.
Näiden kahden lisäksi olemassa pitäisi olla upea lajike nimeltä "Milky Way", jonka lehtiä kirjoo pilkkujen lisäksi leveä puhtaanvalkoinen raita. En ole ikinä nähnyt sitä omin silmin, mutta valokuvat siitä näyttävät houkuttelevilta. "Juanita"-lajike, jota tämän artikkelin aloituskuva esittää, on lähes yhtä näyttävä.

D. surculosa "Milky Way", Wikimedia Commons.
Artikkelin alussa kehuin täplätraakkipuuta vaatimattomaksi, ja sitä se todella on. Se pärjäilee vähässäkin valossa, vaikka lehtien täpläkuvio valon puutteessa tuppaakin haalistumaan. Oma kasvini on pohjoisikkunalla, joka on vieläpä kaikilta neljältä sivultaan parvekkeen betoniseinien varjostama. Silti se elää ja kasvaakin varsin reipasta vauhtia. Todennäköisesti se on sopeutunut kasvamaan suurempien kasvien varjossa, sillä luonnossakaan täplätraakki ei kasva juuri muutamaa metriä korkeammaksi. Tarvittaessa sen kyllä kerrotaan kestävän suoraa aurinkoakin muutaman tunnin päivässä.

Useimmista traakkipuusukulaisistaan poiketen täplätraakki arvostaa melko kosteita olosuhteita, sillä se on kotoisin Länsi-Afrikan sademetsävyöhykkeeltä, Guineasta Norsunluurannikon kautta Kameruniin ulottuvalta alueelta. Ylikastella ei kuitenkaan kannata, ja kasvualustan on hyvä olla läpäisevä, sillä täplätraakkipuukaan ei siedä vedessä seisomista. Ajoittaista kuivumista se kyllä kestää varsin hyvin. Liikaa kuivuessaan täplätraakkipuu voi pudottaa osan lehdistään, mutta yleensä toipuu siitäkin ongelmitta.

Trooppisesta alkuperästään huolimatta täplätraakkipuu kuuluu niihin huonekasveihin, jotka kestävät talven rutikuivan huoneilman oikuttelematta. Suihkuttelu silloin tällöin voi silti olla eduksi, koska vaakatasossa oleville leveille lehdille kertyy helposti niin paljon pölyä, että kasvin valonsaanti hankaloituu. Kosteus myös pienentää vihannespunkkiongelmien todennäköisyyttä.

Vanhat kasvikirjat esittelevät likimain aina täplätraakkipuun, mutta viime vuosina sitä on näkynyt myynnissä vain harvoin. Jos tämän kauniin ja epätavallisen traakkipuun sattuu löytämään, se kannattaa ehdottomasti poimia talteen.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Tähtihedelmästä kasvikokoelman tähdeksi

Huonekasviharrastuksen virittyä olen kiertänyt markettien hedelmätiskit entistä suuremmalla innolla: hedelmistähän saa kaupan päälle trooppisten kasvien siemeniä! Kokeiltua on jo tullut aika joukkoa: tamarilloa, pitahayaa, kiwanoa, mangoa, satsumaa... tästä porukasta ehdoton suosikkini on kuitenkin karambola.

Pitsiä ruukussa

Jos sinulla on tarjota vain vähän tilaa huonekasviharrastukselle, mutta haluat silti näyttävän kasvin ja olet valmis hoitamaan sitä huolella, voi tämä kasvi olla juuri sinulle sopiva.