Siirry pääsisältöön

Epätavallinen traakkipuu

D. surculosa "Juanita", Stan Shebs.
Ensikohtaamiseni täplätraakkipuun (Dracaena surculosa) kanssa tapahtui jo useampi vuosi sitten, kun löysin edellisen asuntoni taloyhtiön kompostiastiasta irtileikattuja oksia. Syksy oli jo pitkällä, ja lämpötila taisi olla aavistuksen pakkasen puolella. Nappasin kauniit, valkopilkkuiset kasvit oitis mukaani, huuhdoin niistä haisevan kompostimöhnän ja laitoin ne vesilasiin juurtumaan. Hämmästyttävää kyllä, ne juurtuivat hyvin ja lähtivät kasvuun näistäkin lähtökohdista. Täplätraakkipuulta saattaa puuttua sukulaistensa veistoksellinen kasvutapa, mutta sen se korvaa kauniinvärisillä lehdillä ja vaatimattomuudella.


Pensasmainen kasvutapa.
Täplätraakkini laji pysyi täytenä mysteerinä pitkään siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei näytä vähääkään traakkipuulta, vaan on pikemminkin pieni, ahkerasti haarautuva pensas. Tarkemmin katsoessa tosin huomaa, että yksittäiset versot haarautuvat vain harvoin, ja useimmat uudet alut tulevat mullan alta.S

Muista traakkipuista poiketen täplätraakki myös kukkii helposti ja jo nuorena. Omakin kasvini on kukkinut kerran, mutta sen kukkavarteen tarttui naapurikasvista kirvoja, jotka saivat sen lakastumaan ennen aikojaan. Pahoittelen siis kukkakuvien puuttumista. Terttuina kasvavat valkeat kukat ovat vaatimattoman näköisiä, mutta tuoksuvat voimakkaasti etenkin öisin. Ilmeisestikin ne luonnossa pölyttää jokin yöaktiivinen eläin, kenties yöperhonen tai lepakko. Siitä en ole selvillä, pölyttääkö jokin hyönteinen huonekasvinkin kukat, vai kykeneekö täplätraakkipuu itsepölytykseen, mutta joka tapauksessa kukinnan tuloksena on usein pieniä, punaisia hedelmiä. En suosittele kokeilemaan niiden syömistä, sillä monien traakkipuulajien hedelmät sisältävät niin runsain mitoin myrkyllisiä saponiineja, että niitä on tutkittu tuholaistorjunnan tarpeisiin.

Alkuperäinen täplätraakkipuuni edusti "Florida Beauty"-lajiketta, jonka tummanvihreissä lehdissä on suuret, puhtaanvalkoiset täplät. Valitettavasti se joutui täystuhon maineensa erinomaisesti ansainneiden kesyrottien käsittelyyn, eikä siitä jäänyt jäljelle juuri mitään. Sittemmin löysin "Punctulata"-lajikkeen edustajan kukkakaupan alennushyllyltä hurjaan 50 sentin hintaan. Sen väritys on vähemmän näyttävä, sillä valkoisen sijaan sen pilkut ovat vaaleanvihreitä, mutta toisaalta se lienee myös paremmin valonpuutetta sietävä.
Täplätraakkipuuni tänään.
Näiden kahden lisäksi olemassa pitäisi olla upea lajike nimeltä "Milky Way", jonka lehtiä kirjoo pilkkujen lisäksi leveä puhtaanvalkoinen raita. En ole ikinä nähnyt sitä omin silmin, mutta valokuvat siitä näyttävät houkuttelevilta. "Juanita"-lajike, jota tämän artikkelin aloituskuva esittää, on lähes yhtä näyttävä.

D. surculosa "Milky Way", Wikimedia Commons.
Artikkelin alussa kehuin täplätraakkipuuta vaatimattomaksi, ja sitä se todella on. Se pärjäilee vähässäkin valossa, vaikka lehtien täpläkuvio valon puutteessa tuppaakin haalistumaan. Oma kasvini on pohjoisikkunalla, joka on vieläpä kaikilta neljältä sivultaan parvekkeen betoniseinien varjostama. Silti se elää ja kasvaakin varsin reipasta vauhtia. Todennäköisesti se on sopeutunut kasvamaan suurempien kasvien varjossa, sillä luonnossakaan täplätraakki ei kasva juuri muutamaa metriä korkeammaksi. Tarvittaessa sen kyllä kerrotaan kestävän suoraa aurinkoakin muutaman tunnin päivässä.

Useimmista traakkipuusukulaisistaan poiketen täplätraakki arvostaa melko kosteita olosuhteita, sillä se on kotoisin Länsi-Afrikan sademetsävyöhykkeeltä, Guineasta Norsunluurannikon kautta Kameruniin ulottuvalta alueelta. Ylikastella ei kuitenkaan kannata, ja kasvualustan on hyvä olla läpäisevä, sillä täplätraakkipuukaan ei siedä vedessä seisomista. Ajoittaista kuivumista se kyllä kestää varsin hyvin. Liikaa kuivuessaan täplätraakkipuu voi pudottaa osan lehdistään, mutta yleensä toipuu siitäkin ongelmitta.

Trooppisesta alkuperästään huolimatta täplätraakkipuu kuuluu niihin huonekasveihin, jotka kestävät talven rutikuivan huoneilman oikuttelematta. Suihkuttelu silloin tällöin voi silti olla eduksi, koska vaakatasossa oleville leveille lehdille kertyy helposti niin paljon pölyä, että kasvin valonsaanti hankaloituu. Kosteus myös pienentää vihannespunkkiongelmien todennäköisyyttä.

Vanhat kasvikirjat esittelevät likimain aina täplätraakkipuun, mutta viime vuosina sitä on näkynyt myynnissä vain harvoin. Jos tämän kauniin ja epätavallisen traakkipuun sattuu löytämään, se kannattaa ehdottomasti poimia talteen.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.