Siirry pääsisältöön

Adiantumi järjesti yllätyksen

Saniaisten lisääntyminen on outoa ja kiehtovaa. Itiöistä itää aluksi saniaisten sijaan epämääräisiltä mytyiltä vaikuttavia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Kukin saniainen tuottaa vähintäänkin tuhansia itiöitä, mutta alkeisvarsikoita ei silti luonnossa näe juuri ikinä. Kasvitieteilijöiden sanoin: mikään ei syö saniaisia, mutta kaikki syövät alkeisvarsikoita. Siksi ne kai pääsivätkin taas yllättämään.


Alkeisvarsikon pinnalla oleviin säiliöihin syntyy sitten sukusoluja, ja koiraspuoliset sukusolut - joita on varmaan paremman termin puutteessa kutsuttava siittiöiksi - uivat kostealla säällä alkeisvarsikkoa peittävää ohutta vesikelmua pitkin joko saman tai viereisen yksilön naarassolujen luo. Tästä pisteestä alkaa sitten kasvaa varsinainen saniainen. Myös kukkakasveilla on eräänlainen gametofyyttivaihe, mutta se on olemassa ainoastaan kukan sisällä, eikä elä kuukausien itsenäistä elämää saniaisserkkujensa tapaan.
Saniaisen elämänkaari.

Myös kotioloissa alkeisvarsikot ovat usein hankalia hoidokkeja. Ne vaativat jatkuvaa kosteutta, tulevat herkästi kaikenlaisten tihulaisten syömiksi ja häviävät kilpailussa kaikelle homeesta alkaen. Useimmiten niitä kasvatetaankin steriloidussa alustassa ilmatiiviin kelmun alla, jotta  ilmassa leijuvat homeitiöt eivät pääse niihin käsiksi.

Ruukussa on satoja erikokoisia alkeisvarsikoita.
Tiesin kaiken tämän ja olen pariin otteeseen epäonnistuneesti yrittänytkin alkeisvarsikoiden kasvatusta, joten mikään ei valmistanut minua siihen, mitä löysin viimeksi viheradiantumin ruukkuun kurkatessani. Multa on alkeisvarsikoiden peitossa!

Süswassertang akvaariossa.
Arvelin sen kuuluvan aivan poikkeukselliselle saniaiselle, joka akvaarioharrastajien piirissä tunnetaan nimellä süswassertang, mikä tarkoittaa suunnilleen makean veden merilevää. Se on kaakkoisaasialaisen Lomariopsis-sukuun kuuluvan puiden rungoilla elävän saniaisen alkeisvarsikko, joka mysteeriksi jääneellä tavalla on asettunut asumaan veteen puunrunkojen sijaan. Siinä missä normaalit alkeisvarsikot jäävät vain muutaman millimetrin kokoisiksi, süswassertang paisuu loputtomiin salaattimaisena massana. Omassakin akvaariossani on sitä litrakaupalla.

Jotenkin tämä kummajainen päätyi akvaarioharrastuksen piiriin, missä se osoittautui helpoksi kasvatettavaksi, ja levisi muutamassa vuodessa harrastajalta toiselle ympäri maailmaa. Tänä vuonna ilmestyneessä Akvaariokasvit-kirjassa se sai vihdoin suomenkielisen nimenkin: salaattisaniainen.

Salaattisaniainen kuulemma vetisestä kodistaan huolimatta sopeutuu tarpeen tullen myös kosteaan maaympäristöön, joten en pitänyt minään ihmeenä, että se on levinnyt kukkien kasteluun käytetyn akvaarioveden mukana myös viheradiantumin ruukkuun.

Pikkuruinen viheradiantumi.
Sitten katsoin tarkemmin. Ehei, tästähän itää saniaisentaimikin. Kukaan ei ole koskaan saanut salaattisaniaisen alkeisvarsikkoa kasvattamaan varsinaista saniaista. Ja taimilla on viheradiantumin lehdet. Adiantumi on varistanut itse itiöitä juurelleen ja niitä on itänyt satamäärin ilman, että olen edes huomannut niitä, saatikka steriloinut niiden kasvualustaa.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että myös kasviterraarioon on ilmaantunut kolme uutta mysteeristä alkeisvarsikkoa, vaikkei yksikään siellä olevista saniaisista edes kanna itiöitä parhaillaan. Ehkäpä saniaisten idättäminen onkin helppoa silloin kun ei yritä.

Mahtavatko lukijat jo vähitellen kyllästyä jatkuviin saniaistarinoihini?

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.