Siirry pääsisältöön

Adiantumi järjesti yllätyksen

Saniaisten lisääntyminen on outoa ja kiehtovaa. Itiöistä itää aluksi saniaisten sijaan epämääräisiltä mytyiltä vaikuttavia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Kukin saniainen tuottaa vähintäänkin tuhansia itiöitä, mutta alkeisvarsikoita ei silti luonnossa näe juuri ikinä. Kasvitieteilijöiden sanoin: mikään ei syö saniaisia, mutta kaikki syövät alkeisvarsikoita. Siksi ne kai pääsivätkin taas yllättämään.


Alkeisvarsikon pinnalla oleviin säiliöihin syntyy sitten sukusoluja, ja koiraspuoliset sukusolut - joita on varmaan paremman termin puutteessa kutsuttava siittiöiksi - uivat kostealla säällä alkeisvarsikkoa peittävää ohutta vesikelmua pitkin joko saman tai viereisen yksilön naarassolujen luo. Tästä pisteestä alkaa sitten kasvaa varsinainen saniainen. Myös kukkakasveilla on eräänlainen gametofyyttivaihe, mutta se on olemassa ainoastaan kukan sisällä, eikä elä kuukausien itsenäistä elämää saniaisserkkujensa tapaan.
Saniaisen elämänkaari.

Myös kotioloissa alkeisvarsikot ovat usein hankalia hoidokkeja. Ne vaativat jatkuvaa kosteutta, tulevat herkästi kaikenlaisten tihulaisten syömiksi ja häviävät kilpailussa kaikelle homeesta alkaen. Useimmiten niitä kasvatetaankin steriloidussa alustassa ilmatiiviin kelmun alla, jotta  ilmassa leijuvat homeitiöt eivät pääse niihin käsiksi.

Ruukussa on satoja erikokoisia alkeisvarsikoita.
Tiesin kaiken tämän ja olen pariin otteeseen epäonnistuneesti yrittänytkin alkeisvarsikoiden kasvatusta, joten mikään ei valmistanut minua siihen, mitä löysin viimeksi viheradiantumin ruukkuun kurkatessani. Multa on alkeisvarsikoiden peitossa!

Süswassertang akvaariossa.
Arvelin sen kuuluvan aivan poikkeukselliselle saniaiselle, joka akvaarioharrastajien piirissä tunnetaan nimellä süswassertang, mikä tarkoittaa suunnilleen makean veden merilevää. Se on kaakkoisaasialaisen Lomariopsis-sukuun kuuluvan puiden rungoilla elävän saniaisen alkeisvarsikko, joka mysteeriksi jääneellä tavalla on asettunut asumaan veteen puunrunkojen sijaan. Siinä missä normaalit alkeisvarsikot jäävät vain muutaman millimetrin kokoisiksi, süswassertang paisuu loputtomiin salaattimaisena massana. Omassakin akvaariossani on sitä litrakaupalla.

Jotenkin tämä kummajainen päätyi akvaarioharrastuksen piiriin, missä se osoittautui helpoksi kasvatettavaksi, ja levisi muutamassa vuodessa harrastajalta toiselle ympäri maailmaa. Tänä vuonna ilmestyneessä Akvaariokasvit-kirjassa se sai vihdoin suomenkielisen nimenkin: salaattisaniainen.

Salaattisaniainen kuulemma vetisestä kodistaan huolimatta sopeutuu tarpeen tullen myös kosteaan maaympäristöön, joten en pitänyt minään ihmeenä, että se on levinnyt kukkien kasteluun käytetyn akvaarioveden mukana myös viheradiantumin ruukkuun.

Pikkuruinen viheradiantumi.
Sitten katsoin tarkemmin. Ehei, tästähän itää saniaisentaimikin. Kukaan ei ole koskaan saanut salaattisaniaisen alkeisvarsikkoa kasvattamaan varsinaista saniaista. Ja taimilla on viheradiantumin lehdet. Adiantumi on varistanut itse itiöitä juurelleen ja niitä on itänyt satamäärin ilman, että olen edes huomannut niitä, saatikka steriloinut niiden kasvualustaa.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että myös kasviterraarioon on ilmaantunut kolme uutta mysteeristä alkeisvarsikkoa, vaikkei yksikään siellä olevista saniaisista edes kanna itiöitä parhaillaan. Ehkäpä saniaisten idättäminen onkin helppoa silloin kun ei yritä.

Mahtavatko lukijat jo vähitellen kyllästyä jatkuviin saniaistarinoihini?

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu (Dracaena marginata) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 2, lehtikirvat

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Tässä osassa esiintyvät lehtikirvat, jotka tavallisesti ovat huonekasvien tihulaisista kaikkein helpoimmin torjuttavia ja biologialtaan niin mielenkiintoisia, että ne tuntuvat suorastaan sympaattisilta.