perjantai 23. joulukuuta 2011

Helpot ja hankalat: joulukukkien hoito

Joulukukkien valikoima on etenkin viime vuosina paisunut hurjaksi. Perinteisten hyasinttien ja joulutähtien lisäksi valikoimaan kuuluvat esimerkiksi perhos- ja maaorkideat, kaikenkirjavat ananaskasvit ja erikoinen koristepuolukka. Joukossa on helppoja kasveja, joista saa helposti pitkäikäisiä huoneen koristuksia, mutta myös eräitä hankalimmista kasvihoidokeista, joita on käytännössä ajateltava kertakäyttökasveina. Tässä artikkelissa katsotaan lyhyesti, mitä tavallisimmat joulukukat vaativat viihtyäkseen, ja mistä lajeista on pitkäaikaisempaakin iloa.


Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) kuuluu tyräkkien sukuun ja on perinnekasvi nukkatyräkin läheinen sukulainen. Vaikka sitä yleensä pidetään kertakäyttökasvina, voi joulutähti sopeutua kotioloihin ja elää vuosia. Silloin se voi kasvaa pienen puun kokoluokkaan. Kovin vaativa ei joulutähti ole, mutta kuivumista se ei arvosta. Etenkin kesällä kasvi on varsinainen juoppo.

Hyasintti (Hyacinthus orientalis) on toisille inhon kohde voimakkaan hajunsa vuoksi, mutta itse pidän erityisesti sen jouluisesta tuoksusta. Joulukoristeena se on kaunis niin kauan kuin kukintaa kestää: aikaa voi venyttää laittamalla hyasintti öiksi jääkaappiin. Sipulikasvina sen kastelun kanssa sopii olla varovainen, jotta sipuli ei mätäne. Kukkineesta hyasintista ei enää ole huonekasviksi, mutta puutarhan omistaja voi jättää sipulin kuivumaan ja istuttaa sen keväällä kukkapenkkiin: hyvällä onnella hyasintti nousee useana vuonna uudelleen kukkimaan. Talveksi kylmänarka kasvi voi kyllä vaatia suojaa.

Jouluamaryllis (Hippeastrum) on myös sipulikasvi, mutta sopii hyasinttia paremmin sisäkasvatukseen pysyvästikin. Joulukukkana se on mutkaton: valoisalla ikkunalla hillitysti kasteltu amaryllis kukkii pitkään, ja voipa se suopealle tuulelle sattuessaan kasvattaa ensimmäisen perään vielä toisen kukkavarren. Jos amarylliksestä suunnittelee pitkäaikaista hoidokkia, kannattaa kuihtuvat kukat leikata pois, koska siementen tuottaminen kuluttaa turhaan kasvin voimia. Todennäköisesti amaryllis pian kukittuaan tajuaa, että on talvi, ja alkaa kuihtua. Kastelua vähennetään reilusti ja lopulta lopetetaan kokonaan. Sipuli olisi hyvä tässä vaiheessa siirtää jonnekin hieman huoneenlämpöä viileämpää, lähteestä riippuen 10-18 asteen lämpötilaan. Kolmisen kuukautta myöhemmin, kevään tullen, sen voi istuttaa uudelleen ikkunalle, jolloin se hyvällä onnella kasvattaa uudet kukat. Sitten se toimii kauniina huonekasvina syksyyn asti, jolloin on taas levon aika.

Jouluruusu (Helleborus niger) ei oikeastaan ole ruusu ensinkään, vaan leinikkien kaakkoiseurooppalainen sukulainen. Se on perinteinen joulukukka, mutta sen suosiota on laskenut myrkyllisyys: jouluruusu on parasta pitää kaukana lapsista ja koirista, niin kaunis kuin se onkin. Jos jouluruusun saa selviämään huonekasvina kevääseen asti, sen voi pakkasten mentyä istuttaa puutarhaan. Parhaiten se viihtyy kuohkeassa multamaassa, ja saattaa palkita kasvamalla ja kukkimalla komeasti.

Perhoskämmekkä (Phalaenopsis) tuntuu olevan vuosi vuodelta suositumpi joulukukka erilaisissa valko- ja purppurakukkaisissa muodoissaan - ja näinpä tänä vuonna sinisiksi värjättyjäkin versioita. Mitä orkideoihin tulee, perhoskämmekkä on helpoimmasta päästä. Sen hoidosta on kirjoitettu tässä blogissa pariinkin otteeseen ja se on havaittu perin mutkattomaksi. Kasvia kasvatetaan hyvässä valossa mutta ei auringonpaahteessa. Kasvualustaksi sopii orkideamulta tai kaarnahake, jota kastellaan kerralla reilusti ja annetaan kuivua kasveluiden välillä niin, että vihreät juuret vaihtavat värinsä harmaiksi. Kerran viikossa riittää hyvin. Perhoskämmekkä on melko helppo saada kukkimaan uudelleen ilman sen kummempia temppuja, ja saattaapa seuraavakin kukinta osua sopivasti jouluksi: ainakin molempien tämän blogin kirjoittajien perhoskämmekät puskevat parhaillaan uusia kukkavarsia.

Ludisia (Ludisia discolor) on aivan viime vuosina joulukukkavalikoimaan ilmestynyt kummajainen. Se on maaorkidea, jolla on upean tummanpunaiset lehdet ja pienet, mutta tyylikkäät valkoiset kukat. Ludisia on vaatimuksiltaan naurettavan helppo, kuten aiemmin kirjoitinkin. Sitä hoidetaan pitkälti samalla tavalla kuin vaikkapa viirivehkaa tai saniaisia: kastellaan runsaasti, muttei märäksi asti, ja vähäkin valo riittää. Ludisia kukkii luonnostaan talvella, ja saattaa kasvattaa tyylikkään kukkavartensa joka vuosi.

Timanttiananakset (Guzmania) ja tuuttiananakset (Vriesea) ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan joululahjoinakin, ja tarjolla on monenlaisia kauniin puna- tai valkokukkaisia variaatioita. Ne ovat suosionsa ansainneet, sillä kaunis kukinto pysyy kunnossa kuukausia, eikä kasvin hoito ole vaikeaa. Molempien sukujen edustajat ovat allaskasveja eli bromelioita, joiden lehtiruusuke kerää luonnossa sadevettä ja kariketta, jonka mädäntyessä kasvi saa ravinteensa. Ne kannattaakin sekä kastella että lannoittaa mullan lisäksi lehtiruusukkeeseen. Kerran kukittuaan lehtiruusuke kuolee, mutta ennen kuolemaansa se ehtii puskea tyveltään pari-kolme tainta, joista kasvin kasvatusta voi jatkaa. Molempien sukujen edustajien kanssa tulee toimeen suurin piirtein aiemmin kirjoitettujen säilätuutin hoito-ohjeiden avulla.

Jouluasetelmien mukana tulee usein vihreänä rekvisiittana esimerkiksi murattia (Hedera helix), sammalmähkää (Selaginella martensii) ja italiansypressejä (Cypressus sempervirens), jotka eivät ole aivan yhtä mutkattomia hoidokkeja kuin asetelmien keskipisteenä toimivat kukat. Etenkin sypressi on huoneoloissa hyvin vaikea hoidokki, koska se vaatii talvisin viileää ja valoisaa ympäristöä, eikä pidä kuivumisesta. Toisaalta se ei kuitenkaan kestä kovia pakkasia. Jos sen saa selviämään kevääseen asti, sypressistä saa kesäksi komean pihakoristeen. Hyvällä onnella ja suojattuna se saattaa eteläisessä Suomessa jopa selvitä talvesta.

Muratti on sypressin tapaan eurooppalainen kasvi, joka asettuu hankalasti aidosti talvehtivien ja ympärivuotisten huonekasvien välimaastoon. Se on teoriassa melko helppo hoidokki, tai niin Lilya ainakin väittää tässä artikkelissa. Itse useitakin muratteja tappaneena olen taipuvainen epäilemään. Sammalmähkä on puolestaan aito sademetsäkasvi. Se vaatii kostean kasvualustan, korkean ilmankosteuden ja lämpöä. Itse en ole saanut sammalmähkää menestymään edes terraariossa, jossa kaikkien ehtojen pitäisi täyttyä.

Onnea joulukukkaviidakkoon ja tietenkin hyvää joulua kaikille lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...