keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Käpypalmu Karibialta

Samiakäpypalmu (Zamia) on kaunis, erikoinen ja helppohoitoinen huonekasvi. Se saatetaan sekoittaa palmuvehkaan (Zamioculcas zamiifolia), joka on saanut tieteellisen nimensäkin yhdennäköisyydestään samiakäpypalmujen kanssa. Palmuvehka on kuitenkin arkinen vehka, kun samiakäpypalmu kuuluu käpypalmujen ikivanhaan ryhmään. Muiden käpypalmujen tapaan se on kuin suoraan muinaisesta maailmasta astunut. Niin, harva kasvi on onnistunut herättämään minussa yhtä voimakkaita tunteita. Jo sen hankkiminen oli seikkailu.


Aloitan kertomalla tarinan käpypalmun saapumisesta kokoelmaani. Alun perin tutustuin samiakäpypalmuun Plantagenin kotisivuilla, missä siitä oli kuva ja lyhyt esittely. Heikkouteni kaikenlaisiin muinaisiin kasveihin lienee tullut jo ilmiselväksi, joten ihastuin samiakäpypalmuun oikopäätä.

Kiersin kaikki näkemäni kukkakaupat, pienet ja suuret, samiakäpypalmusta haaveillen, mutten koskaan löytänyt sellaista. Onneni kääntyi eräänä talvipäivänä Helsingissä, kun biologituttavani kanssa tongimme Arabian kauppakeskuksen pikku kukkakaupan tarjoushyllyä. Siellä, rähjäisten palmuntaimien ja ylikasvaneiden tyräkkien keskellä oli pikkuinen samiakäpypalmu - puoleen hintaan. Nappasin kasvin tietenkin oitis mukaani.

Kotimatkalla kävi huono onni. Paikallisbussi jyristeli nenäni edestä ja jäin kasvipusseineni 20 minuutiksi iltayön paukkupakkaseen. Kun vihdoin pääsin kotiin sormet ja korvat tunnottomina, purin varovaisesti korvaamattoman kasvin pakkauksestaan ja totesin sen olevan umpijäässä. Seuraavana päivänä terhakkaat lehdet olivat kuivettuneet hopeanharmaiksi ja elottomiksi. Jos sanon että olin harmissani, sorrun vakavaan vähättelyyn.

Jostain syystä en malttanut heittää kuollutta kasvia pois, vaan jätin sen lojumaan pöydälle. Lähdin kotoa ensin viikoksi joululomalle ja sitten kahdeksi viikoksi ulkomaille, mutten koskaan muistanut sanoa kotimieheksi jääneelle puoliskolleni, että käpypalmu on kuollut. Niinpä mies kasteli sitä kuten muitakin kasveja - runsaalla kädellä.

Ensimmäinen lehti!
Kotiin palatessani hämmästykseni oli melkoinen, kun huomasin "kuolleen" käpypalmuni kasvattavan uutta lehteä! Kasvattipa se vielä toisenkin myöhemmin, ja näyttää edelleen, vuotta myöhemmin, olevan mitä suurimmassa määrin elossa.

Sittemmin samiakäpypalmu on osoittautunut muutenkin mutkattomaksi ja ehdottoman mielenkiintoiseksi hoidokiksi. Tavallisemmasta japaninkäpypalmusta poiketen se on trooppinen kasvi, joten viileän talvehtimispaikan puutteesta ei tule ongelmaa. Valonkaan suhteen se ei ole kovin niuho, vaikkei toki aivan pimeässäkään pärjää. Vähemmässä valossa samiakäpypalmu kasvaa hitaammin, eikä välttämättä kasvata uutta lehteä edes joka vuosi. Käpypalmuilla kun ei tunnu olevan kiire minnekään.

Hankalaksi osoittautui selvittää, mihin lajiin käpypalmuni itse asiassa kuuluu. Samiakäpypalmujen suvussa (Zamia) on viitisenkymmentä lajia. Huonekasvina pidettyjen kasvien yhteydessä mainitaan useimmin lajinimet Z. furfuracea ja Z. pumila, mutta kertomatta koskaan perusteluja kummallekaan määritykselle.

Pieni etsiskely tarjosi kuitenkin tämän The Cycad Pages -sivuston määrityskaavan samiakäpypalmuille. Olen aiemmin käyttänyt kasvien määrityskaavoja vain suomeksi, joten termistö oli aluksi vähän hakusassa, mutta pian onnistuin kuin onnistuinkin paikantamaan kasvini Z. pumila -lajiin. Furfuracea on muuten hyvin samannäköinen, mutta sillä pitäisi olla piikkiset lehtiruodit ja karvaisemmat lehdet.

Olinkin tyytyväinen määritykseen, sillä tarkempi tarkastelu osoitti Z. furfuracean olevan IUCN:n ylläpitämällä Punaisella listalla uhanalainen. Se kasvaa vain pienellä alueella Kaakkois-Meksikossa, ja vaikka sen keruu luonnosta onkin laitonta, myydään salaa kerättyjä kasveja silloin tällöin yhä huonekasveiksi.

Myös pumila on Punaisella listalla, mutta kaksi askelmaa paremmalla sijalla, silmälläpidettävien joukossa. Sen kotiseutua ovat Kuuban keskiosat ja Dominikaaninen tasavalta, missä sen kerrotaan kasvavan erityisesti hyvin vettä läpäisevillä hiekkamailla. Aiemmin sen levinneisyys käsitti muitakin Karibian saarivaltioita: Haitin ja Puerto Ricon. Intensiivinen maanviljely ja kaupunkien levittäytyminen ovat kuitenkin tuhonneet sen kasvualueita tehokkaasti. Aikuisia puita on jäljellä enää pienen metsän verran, alle 10 000 kappaletta.

Pensaaksi kasvanut samiakäpypalmu Floridassa, Wikimedia Commons.
Zamia pumila oli sukunsa ensimmäinen länsimaisen tieteen tietoon tullut laji. Sen kuvasi kukkaiskuningas Carl von Linné jo vuonna 1763. Linné luuli samiakäpypalmun olevan äärimmäisen pieni palmu, ja siksi se kantaa yhä lajinimeä pumila, joka tarkoittaa suunnilleen kääpiötä. Linnén antama sukunimi Zamia tulee kreikan sanasta azamia, joka tarkoittaa osuvasti männynkäpyä.

Todellisuudessa käpypalmut ovat aivan oma ryhmänsä, joka on läheisempää sukua havupuille kuin palmuille, mutta on samiakäpypalmu niidenkin mittapuulla varsin pieni. Luonnossakaan sen karhea runko ei kasva muutamaa kymmentä senttiä pidemmäksi, ja siitäkin on usein iso osa piilossa maan alla. Lehdet tosin voivat venähtää yli metrinkin mittaisiksi, ja ajan mittaan rungon maan alla oleva osa kasvattaa sivuversoja, jolloin käpypalmusta tulee eräänlainen pensas.

Koska samiakäpypalmu kasvaa hyvin hitaasti ja jää loppujen lopuksikin aika pieneksi, se on näppärä huonekasvi. Sen jäykät lehdet tosin vaativat tilaa ympärilleen samalla tavoin kuin japaninkäpypalmun tai esimerkiksi hedelmäananaksen.

Lehtiä, Valérie75/Wikimedia Commons.
Kotiseutuaan mukaillen se kannattaa istuttaa läpäisevään kasvualustaan. Multaan voi sekoittaa vaikkapa hiekkaa, ruukkusoraa tai perliittiä sen rakenteen kuohkeuttamiseksi. Oman kokemukseni perusteella samiakäpypalmu arvostaa melko reilua kertakastelua, jonka jälkeen kasvin voi antaa rauhassa kuivahtaa ainakin pinnalta. Kuivumistakin se nahkealehtisenä ja paksurunkoisena sietää hyvin.

Talvisaikaan olen suihkutellut samiakäpypalmua siinä missä muitakin trooppisia kasveja, vaikken tiedä onko se sille erityisen tärkeää. Ainakin sen nukkapintaiset, uurteiset lehdet keräävät tehokkaasti pölyä, joka kannattaa silloin tällöin huuhdella pois.

Varoituksen sanana on mainittava, että samiakäpypalmu on myrkyllinen. Se sisältää runsaasti käpypalmuille tyypillistä kykasiinia, jonka tiedetään aiheuttavan kasvia syöneille maksavaurioita ja mutaatioita, ja raskaana olevien eläinten ja ihmisten tapauksessa sikiön hermostovaurioita. Siitä huolimatta samiakäpypalmuja on käytetty ruokakasveina, sillä huolellinen liottaminen ja jauhaminen poistaa suurimman osan myrkystä, ja siemenet ja varren sisäosat sisältävät runsaasti tärkkelystä. On mahdollista, että Yhdysvaltain omistamalla Guamin saarella tärkeimmäksi kuolinsyyksi noussut salaperäinen Lytico-Bodigin tauti johtuu pitkäaikaisesta käpypalmun rouskuttelusta. Sairauden kummallisiin oireisiin kuuluu muun muassa kykenemättömyys puhua lainkaan oma-aloitteisesti, vaikka kysymyksiin vastatessaan sairastuneet puhuvat sujuvasti.

Stangeria eriopus -emikasvin käpy.
Muiden käpypalmujen tapaan samiakäpypalmu on kaksikotinen, eli kasveissa on erikseen koiraita ja naaraita, tai kasvitieteellisemmin hede- ja emiyksilöitä. Molempien sukupuolten lisääntyminen tapahtuu kovasti käpyä muistuttavien kukintojen avulla. Havupuiden sukulaisina käpypalmut eivät ole kukkakasveja, mutta jännittävää kyllä, monet niistä ovat silti hyönteispölytteisiä. Perhoset ja mehiläiset eivät niistä piittaa, vaan ne ovat tehneet sopimuksia sellaisten epätodennäköisempien eläinten kuin kärsäkkäiden ja ripsiäisten kanssa. Ne houkuttelevat hyönteisiä tarjoamalla ylenmäärin siitepölyä syötäväksi, olemalla suojaisia lisääntymispaikkoja, tuoksumalla hyvältä tai jollakin muulla jekulla.

Kotioloissakin samiakäpypalmu saattaa tehdä käpyjä, mutta sen kasvamiseen lisääntymisikään saakka menee vuosia, ja onnistuneeseen pölytykseen tarvitaan tietenkin sekä hede- että emikasvit. Pölytys onnistuu myös ilman hyönteisiä: kasvitieteellisissä puutarhoissa hyväksi havaittu keino on sekoittaa siitepölyä veteen ja ruiskuttaa se pipetillä emikasvin kävyn päälle. Tuloksena olevia suurenpuoleisia siemeniä voi kasvattaa itse, ja esimerkiksi Exotic Garden myös myy samiakäpypalmun siemeniä.

Aiempia käpypalmutarinoita Viidakkokirjeissä:
Huonekasvien sukupuu 2: paljassiemeniset

Mielenkiintoisia linkkejä aiheesta:
Seepia-tiedelehden artikkeli Kummalliset kaksikotiset kukkakasvit
Floridan palmu- ja käpypalmuyhdistyksen sivuilta löytyvä artikkeli käpypalmujen pölyttäjistä: Pollination biology of cycads.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...