perjantai 24. helmikuuta 2012

Hiljaiset viestit

Monet pitävät kasveja jotenkin tylsempinä ja tavanomaisena hoidokkina kuin eläimiä. Esimerkiksi lapset kinuavat vanhemmiltaan sitä kissaa tai koiraa, mutta kuinka monen lapsen olet kuullut pyytelevän huonekasvia? Entä kuinka moni vanhempi vastaavasti edes ehdottaa moista? Kasveja pidetään liikkumattomuutensa ja hiljaisuutensa ansiosta jotenkin vähemmän kiehtovina, passiivisina eliöinä. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen.

Siinä missä koira heiluttaa häntäänsä tai kissa huiskaisee tassullaan, on kasveilla toisenlaiset keinot regoida ulkoisiin ärsykkeisiin. Kasviyksilön sisäinen viestintä on hienovaraista ja monisyistä, mutta ulospäin usein paljon eläimiä huomaamattomampaa. Tarkastellaanpa hieman, miten kasvit reagoivat yleisimpiin sisätiloissa kasvaessaan kohtaamiinsa ärsykkeisiin: valoon, lämpötilaan, veteen ja ravinteisiin.


Valo

Lähes kaikki kasvit tarvitsevat valoa saadakseen energiaa. Luonnossa kasvien kesken on kova kilpailu valosta, ja kasvit tunnistavatkin itseensä osuvan valon suunnan. Kasvit kääntävät lehtensä valoa kohden siten, että mahdollisimman suuri osuus lehdistä saa valoa. Näin ne maksimoivat energiantuottonsa. Varsinkin huonekasvien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ikkunalaudan kasvit kasvattavat eniten ja suurimpia lehtiä juuri ikkunaan päin. Huonekasveja kannattaakin käännellä aika ajoin, jotta ne kasvaisivat tasaisemmin (tietysti varoen nuppuja tekevien kasvien kääntämistä, sillä usein kasvi närkästyy tästä ja pudottaa nuppunsa).

Useat kasvit tarvitsevat talvilevon ja kaikille kasveille on eduksi tietää paras mahdollinen kukinta-aika. Tässä niillä on apunaan muun muassa viherhiukkasten sinivihreä väriaineproteiini nimeltään fytokromi, jonka avulla kasvit tunnistavat päivän pituuden ja joka aiheuttaa kukkimis- ja talvehtimisreaktiot. Lämpötila kun on päivän pituutta paljon epäluotettavampi merkki siitä, mikä vuodenaika kulloinkin on menossa. Talvehtiville huonekasveille valon väheneminen onkin luotettavin merkki aloittaa lepokausi. Meidän leveysasteillamme huonekasvit vetäytyvät talvilepoon lokakuun tienoilla, jolloin useimmat eivät enää kasvata uusia versoja ja niiden kastelua on vähennettävä. Joillain kasveilla valon väheneminen puolestaan saa aikaan kukinnan alkamisen. Näin käy esimerkiksi marraskuunkaktuksella (Schlumbergera truncata).

Liian pimeässä kasvupaikassa kasvi kasvattaa pitkiä, honteloita versoja ja pieniä lehtiä pyrkiessään epätoivoisesti kasvamaan valoisampaan ympäristöön. Valon puute aiheuttaa myös kasvissa värien haalistumista, eivätkä valon puutteesta kärsivät kasvit luonnollisestikaan tuhlaa vähiä resurssejaan kukkimiseen.


Lämpötila

Kaikilla kasveilla on oma ihannelämpötilansa, jossa ne viihtyvät parhaiten. Korkeammissa lämpötiloissa kasvit haihduttavat enemmän vettä, ja niitä uhkaa kuivuminen. Tähän kasvit reagoivat sulkemalla lehtien ilmarakoja, mutta samalla niiden hiilidioksidin saanti estyy ja yhteyttäminen keskeytyy. Poikkeuksena mainittakoon CAM (Crassulacean Acid Metabolism) -kasvit, jotka ovat erityisesti sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin. Nämä mielenkiintoiset kasvit keräävät tarvitsemansa hiilidioksidin öisin ja pystyvät käyttämään sen yhteyttämisessä päivisin samalla, kun pitävät ilmarakonsa tiiviisti kiinni veden haihtumisen estämiseksi. Näille erikoisille kasveille nimityksensä on antanut Crassulaceae -kasviheimo, eli maksaruohokasvit. Huonekasveista tähän heimoon kuuluvat muun muassa rahapuu (Crassula ovata), mehiruusukkeet, itulehdet ja liekopaunikko (Crassula muscosa). Vaikka CAM-kasvit pystyvätkin yhteyttämään ilmaraot suljettuina, eivät nekään saa vettä ilman ilmarakojen auki pitämistä. Näin pitkäaikaiset korkeat lämpötilat aiheuttavat kaikille kasveille vedenpuutetta ja kuivumista.


Vesi

Ilman vettä ei selviä yksikään kasvi. Vedellä on lukemattomia elintärkeitä tehtäviä. Se kuljettaa ravinteita maaperästä kasvin käyttöön, tukee kasvia ja mahdollistaa kasvin elintoiminnot. Vesi siirtyy kasviin haihtumisimun vaikutuksesta, joten pitkäaikainen ilmarakojen kiinni pitäminen on kasveille kohtalokasta. Kasvit pyrkivät kasvattamaan juurensa laajalle alueelle ja keräämään täten tarvitsemansa veden. Ruukkukasveilla tila on rajattu, joten niiden on erityisen tärkeää saada tarvitsemansa vesi kasteluissa. Huonekasvit kasvattavat lajityypilliset juuret, mutta yhteistä useimmille on se, että kevyet pintamullan kastelut ovat haitallisia. Ne saavat kasvin juuret hakeutumaan kohti pintaa. Tämä voi aiheuttaa kasvin kaatumista,  kun se ei ankkuroidu kunnolla ruukkuunsa. Lisäksi ruukun mullan ravinteiden hyödyntäminen vaikeutuu ja kasvin kuivumisriski kasvaa. Joten useimmille kasveille on hyväksi saada kerralla vähintään sen verran vettä, että sitä tihkuu hieman aluslautaselle. Tarkempia kasteluohjeita on pohdittu jo aiemmin tässä artikkelissa ja lisäksi lajiesittelyissä mainitaan aina kullekin kasville sopivimmasta kastelutavasta. Jotkin kasvit pystyvät keräämään osan tarvitsemastaan vedestä lehtien kautta. Tämä ominaisuus on kehittynein useilla epifyyttisillä kasveilla,  esimerkiksi bromelioilla. Kasvit reagoivat veden puutteeseen kellastuttamalla ja pudottamalla lehtiään, sekä nuokkumalla. Huonekasvien osalta tärkeää on tunnistaa näiden oireiden liittyminen juuri kuivuuteen, sillä samantapaisia oireita voivat aiheuttaa myös muut ärsykkeet, kuten ravinteiden puute tai jokin kasvitauti.

Liiallinen vesi kasvualustassa taas aiheuttaa hapenpuutetta. Kasveille tästä koituu harmia sekä suoraan juurten hapenpuutteen takia, että kasvualustaan hapettomuuden takia muodostuvien myrkyllisten yhdisteiden kautta. Lisäksi märkyys aiheuttaa juurten mädäntymistä ja tarjoaa hyvän tilaisuuden erilaisille home- ja sienitaudeille. Pahinta märkyys on yhdistettynä kylmyyteen ja pimeyteen, jolloin kasvi ei pysty haihduttamisellaan edesauttamaan kasvualustansa kuivumista. Tämän vuoksi talvisin liiallinen kastelu on useille huonekasveille kohtalokasta. Jopa kosteisiin kasvuympäristöihin sopeutuneita huonekasveja tulee kastella hieman varovaisemmin talvisin, kun ne ovat lepotilassa.

Vaikka liika vesi on kasvualustassa kasveille haitallista, on siitä ilmassa harvoin haittaa. Valtaosa kasveista nauttii korkeasta ilmankosteudesta ja huonekasveja kannattaakin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, sumutella säännöllisesti. Ilmankosteuden nostamisessa auttaa myös huonekasvien kerääminen asetelmiksi toistensa läheisyyteen, jolloin ilmankosteus niiden välittömässä läheisyydessä usein nousee. Korkea ilmankosteus ehkäisee myös useita kasvien tuholaishyönteisiä, jotka viihtyvät kuivassa ilmassa. Kuivan huoneilman takia esimerkiksi vihannespunkit ja kirvat iskevät huonekasveihin usein talvisin. Liian kuiva huoneilma myös kuivattaa korkeassa ilmankosteudessa viihtyvien kasvien lehdenkärkiä ja versoja.


Ravinteet

Kasvit ottavat ravinteensa kasvualustastaan veden mukana. Tätä ravinteiden ottoa haittaa sekä liian märkä että liian kuiva kasvualusta, jolloin ravinteikkaankaan kasvualustan ravinteet eivät pääse kasvin käyttöön kunnolla. Huonekasveilla ruukun rajoittama kasvualusta on erityisen herkkä, ja keväiset mullanvaihdot sekä säännöllinen lannoitus takaavatkin kasvien ravinteiden riittävän saannin. Ravinteiden puute aiheuttaa kasveissa usein kasvun hidastumista, erilaisia epämuodostumia, värimuutoksia, kukkimattomuutta ja lehtien kellastumista, mutta jälleen kerran oireet ovat sekoitettavissa muihin ongelmiin, kuten valon puutteeseen tai kasvitauteihin. Myös liika ravinteikkuus voi olla ongelma huonekasveillakin, erityisesti niukkuuteen sopeutuneilla kasvilajeilla. Sen takia varsinkin useiden epifyyttien ja kaktuksien kanssa tulee olla tarkkana kasvualustan valinnan sekä lannoitteiden käytön suhteen. Myös ravinteiden keskinäiset suhteet ovat tärkeitä: ei auta, vaikka jotain ravinnetta on yllin kyllin, mikäli toista puuttuu kasvualustasta. Näin ollen tulee jokaisen kasvin yksilöllisistä ravinnetarpeista huolehtia oikeanlaisella lannoituksella ja kasville sopivan kasvualustan valinnalla.


Kasvien hiljaisia viestejä on siis usein vaikea tulkita, poikkeavathan ne niin paljon omista reaktioistamme ja viestinnästämme. Juuri tämä kuitenkin tekee niistä ainakin minun mielestäni kuitenkin erityisen kiehtovia olentoja. 

2 kommenttia:

  1. Kiitos. Aihe paisui niin, että tiedossa on vielä lukuisia jatko-osia ja rönsyjä suuntaan ja toiseen!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...