Siirry pääsisältöön

Vanhan ajan kukkaloistoa

(kuva Ennenvanha)
Luin hiljattain Anu Rannan kirjan Hienohelma ja vanhapoika - Rakkaat huonekasvit (Otava 2010). Kirjassa esitellään huonekasveja, joita jo isoisoäidit aikoinaan kasvattivat ikkunalaudallaan. Mukana on niin nykysuosikkeja, kuten rönsylilja, saintpaulia ja kodinonni, kuin jo vähän unohtuneitakin huonekasveja. Näitä ikkunalaudoilla harvinaistuneita ihanuuksia ovat muun muassa kärsimyspassio, oleanteri sekä syklaami. Eräs suurimpia syitä näiden ihastuttavien hoidokkien katoamiselle on viileiden ja valoisien talvehtimistilojen, kuten entisaikojen porstuoiden ja salien häviäminen.



Visuaalisesti kaunis kirja tarjoilee huonekasviharrastajalle paljon silmänruokaa, ja isot, houkuttelevat värikuvat saavat varsinkin näin kevään korvalla sormet syyhyämään. Kirjan vähemmän tunnetuista huonekasveista ainakin jännittävä pitsi-itulehti (Kalanchoe daigremontiana) päätyy omalle hankintalistalle. 

Pitsi-itulehden reunoille syntyy pieniä taimia (kuva Wikimedia Commons).
Houkuttelevien kuvien lisäksi kirja tarjoaa myös perushoito-ohjeet esittelemilleen kasveille, sekä tuhdisti mielenkiintoisia historiallisia tosiasioita nimien alkuperästä ja kunkin kasvin vaiheista nykypäivän huonekasveiksi. Tiesittekö esimerkiksi, että pitkäikäisiä kentiapalmuja (Howea forsteriana) istutettiin aiemmin niitä varten tehtyihin erityisiin puisiin palmusaaveihin ja palmut ovat kulkeneet suvuissa perintönä? Tai että syklaamin (Cyclamen persicum) nimi tarkoittaa kreikaksi sianleipää (kyrlaminos). Nimitys tulee siitä, että kasvin juurimukulat ovat aikaisemmin olleet Keski-Euroopassa sikojen ruokana ja sianlihan uskottiin maistuvan paremmalta, jos eläimille oli syötetty syklaamin mukuloita. Nämä ja monia muita mielenkiintoisia tarinoita löytyy kirjasta Hienohelma ja vanhapoika. 

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.