![]() |
Lyyraviikuna (kuva Wikimedia Commons). |
Viikunoiden laajasta suvusta useampikin soveltuu erinomaisesti huonekasviksi. Mulperikasvien heimoon kuuluvan kasvisuvun yli 800 lajin joukosta löytyy pensaita, puita ja köynnöstäviä liaaneja. Viikunat kasvavat luonnonvaraisina trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ja useimmat lajit ovat kotoisin Itä-Aasian trooppisilta alueilta. Lyyraviikuna tekee poikkeuksen tähän. Sen luontainen kasvualue löytyy Länsi-Afrikasta, Kamerunin länsiosista Sierra Leoneen ulottuvalta alueelta.
![]() |
Isäntäkasviaan kuristava viikuna (kuva Wikimedia Commons). |
![]() |
Viikunapuun koristama muinainen kivimuurin portti (kuva Wikimedia Commons). |
Lyyraviikuna viihtyy parhaiten hajavalossa tai puolivarjoisassa paikassa. Liika auringonpaahde ei ole sille hyväksi ja voi aiheuttaa lehtivioituksia, mutta valonpuute taas hidastaa kasvin kasvua. Parhaita kasvupaikkoja ovat väli-ilmansuuntien tai itäikkunan edustat. Talviauringosta kasvi ei meidän pohjoisessa ympäristössämme juuri hetkahda, joten talveksi lyyraviikunan voi hyvin siirtää valoisampaankin ympäristöön. Kookkaat ja jäykät lehdet keräävät pölyä, joten niiden säännöllinen sumuttaminen ja pyyhkiminen aika ajoin nihkeällä liinalla takaavat kasvin valonsaannin.
Hidaskasvuisena huonekasvina lyyraviikunan ei tarvitse ihan heti pelätä vievän liikaa tilaa. Vuosien mittaan kasvi kuitenkin kasvaa huoneoloissakin pieneksi puuksi, joskaan ei saavuta luonnollista reilun kymmenen metrin korkeuttaan. Vanhemmiten kasvista voi tulla hontelo, mutta latvominen ei aina saa sitä haaroittumaan. Parasta onkin rajoittaa kasvin kokoa pitämällä sitä suhteellisen pienessä ruukussa ja tarvittaessa uusimalla sitä latvapistokkaista. Vanhemmat lyyraviikunat saattavat joskus viihtyessään tehdä vihreitä hedelmiä.
![]() |
Lyyraviikunan koristeellisen muotoinen lehti ja kokonaisia sekä halkaistu viikuna (kuva Wikimedia Commons). |
Kasvualustaksi lyyraviikuna kelpuuttaa tavalliset kukkamullat ja turvepohjaiset sekoitukset. Nuorille kasveille kasvualustan voi vaihtaa keväisin, vanhemmiten kasville voi suorittaa pintamullan vaihdon ja vaihtaa koko kasvualustaa harvemmin. Kastelun suhteen lyyraviikuna on kohtuullisen janoinen kasvi, jonka kasvualustaa ei kannata päästää kuivumaan liikaa. Kasvi viihtyy siis tasaisen kosteassa, ja pintamullan kuivahdettua onkin jo seuraavan kastelun aika. Talvella kastelua on syytä kuitenkin vähentää kasvin ollessa lepotilassa. Silloinkaan kasvualusta ei kuitenkaan saa päästä rutikuivaksi. Merileväuutetta voi lisätä kasteluveteen etenkin talviaikaan. Kesällä puolestaan kasvia voi lannoittaa 2-3 viikon välein.
![]() |
Lämpimillä seuduilla, kuten tässä Floridassa, lyyraviikunaa kasvatetaan usein näyttävänä pihapuuna (kuva Wikimedia Commons). |
Hyvin hoidettuna lyyraviikunasta saa pitkäikäisen ja kauniin huonekasvin, joka sopii sekä erinomaiseksi taustaksi pienemmille huonekasveille, että etuoikeutetuksi ainokaiseksi minimalistisempaan kotiin.
Kommentit
Lähetä kommentti