Siirry pääsisältöön

Monsteri olohuoneessa

Jättipeikonlehden koristeellinen lehti (kuva Wikimedia Commons).

Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) on varsin yleinen huonekasvi, jota näkee varsinkin julkisten aulojen ja muiden isojen tilojen somistajana. Kasvin köynnöstävä kasvutapa ja koristeelliset lehdet tekevätkin siitä mitä mainioimman tilanjakajan ja ääniä vaimentavan elävän seinäkankaan. Helppohoitoisena ja sopeutuvana kasvina sen voi myös hankkia huoletta sellaiseenkin kotiin, jossa peukalot eivät niin kovasti viherrä.

Monstera adansoniilla on
jättipeikonlehteä sirommat lehdet
(kuva Wikimedia Commons).
Amerikan mantereen trooppiset sademetsät, eteläisestä Meksikosta Kolumbiaan, ovat jättipeikonlehden alkuperäistä elinympäristöä. Luonnossa se kasvaa epifyyttinä muiden kasvien rungoilla ja voi tukahduttaa näitä lopulta kokonaan alleen. Jättipeikonlehteä käytetään trooppisissa maissa istutuksissa koristekasvina ja esimerkiksi Havaijilla siitä on tullut vaarallinen, alkuperäistä luontoa uhaava invaasiolaji. Koristekasvina jättipeikonlehdestä on myös kehitelty erilaisia lajikkeita, esimerkiksi kirjavalehtinen Variegata sekä pienikasvuinen "pikkupeikonlehti" Borsigiana. Jättipeikonlehden lisäksi huonekasvina kasvatetaan myös muutamia muita saman suvun lajeja, kuten Monstera adansonii -lajia sekä menninkäisenlehteä (Monstera obliqua).

Kotiseudullaan jättipeikonlehdellä on paljon hyötykäyttöä. Sen ilmajuurista tehdään köysiä ja koreja, meksikolaiset valmistavat sen lehdistä ja juurista luonnonlääkettä niveltulehdukseen ja karibianmerellä sijaitsevalla Martiniquen saarella siitä valmistetulla lääkkeellä uskotaan olevan parantava vaikutus käärmeenpuremaan. Jättipeikonlehti tekee myös luonnossa hedelmiä, jotka raakoina sisältävät ihoa ärsyttävää kaliumoksalaattia, mutta ovat kypsinä syömäkelpoisia. Samaa ihoa ärsyttävää ainesta on myös kasvinesteissä, joten herkkäihoiset voivat saada jättipeikonlehden käsittelystä ihottumaa. Hedelmien sanotaan muistuttavan koostumukseltaan ananasta ja myös maistuvan hieman ananaksen, mangon ja banaanin makuiselta. 

Omassa peikonlehtipistokkaassani nuoret lehdet ovat
vielä sileiitä ja reiättömiä.

Jättipeikonlehden suuret sydämenmuotoiset lehdet ovat nuorina ehyitä, mutta liuskoittuvat ja reikiintyvät vanhemmiten koristeellisiksi. Vanhetessaan kasvi tarvitsee myös tukea kasvattaessaan köynnöstävää vartta ja ilmajuuria. Jättipeikonlehti viihtyy parhaiten hajavalossa ja puolivaloisassa, suorasta auringonpaisteesta se ei pidä. Kasvi sopeutuu myös varsin hämäriinkin kasvuympäristöihin, mutta sen kasvu pysähtyy liian pimeässä. Kasvualustan suhteen jättipeikonlehti ei ole turhan nirso: valmiit kukkamultasekoitukset sopivat sille oikein hyvin. Kasvualustan voi myös sekoittaa mustasta mullasta, hiekasta sekä turpeesta ja lisätä joukkoon hieman soraa tai kaarnaa ilmavuutta parantamaan. Kasvualusta vaihdetaan nuorilta kasveilta keväisin, vanhemmilta kasveilta vaihdetaan keväällä pintamultaa ja koko kasvualusta 2-3 vuoden välein. 

Luonnossa kasvaessaan jättipeikonlehti kukkii ja tekee hedelmää, huonekasvina se
innostuu kukkimaan hyvin harvoin (kuva Wikimedia Commons).

Vettä jättipeikonlehti kuluttaa varsinkin kesällä kiitettävän runsaasti. Kasvi viihtyy tasaisen kosteassa kasvualustassa, joten sen säännöllisestä kastelusta tulee huolehtia. Talvella kasvin levätessä kastelua on syytä vähentää, mutta kasvualustaa ei silloinkaan saa päästää rutikuivaksi. Talvisin jättipeikonlehdelle käy myös hieman viileämpi, noin 15-18 asteen lämpötila, mutta se selviää myös huonelämpötiloissa ympäri vuoden. Kasvukauden aikana kasvia voi lannoittaa kasteluveden mukana muutaman viikon välein tai lannoitepuikoilla tai -rakeilla. Talvisin kasteluveteen kannattaa lisätä merileväuutetta. 

Jättipeikonlehteä on helppo lisätä latvapistokkaista keväisin. Pistokkaat voi juurruttaa vedessä ja istuttaa juurien ilmaannuttua taimimultaan. Ne voi myös istuttaa saman tien multaan. Pistokkaita sumutellaan ahkerasti ja kasvualusta pidetäänt asaisen kosteana. Melko pian kasvi rupeaa kasvattamaan uusia lehtiä ja uusi jättipeikonlehtiyksilö on saanut alkunsa. 

Kommentit

  1. Ostin äskettäin jättipeikonlehden. Ruukuttaessani sitä peitin multaan myös yhden isohkon ilmajuuren. Onko siitä haittaa, vai muuttuuko se tavalliseksi juureksi multaan päästyään, kuten esim kultaköynnökselle tapahtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      En usko, että kasvi tuosta kummemmin kärsii, useimmat ilmajuuriset kasvit kasvattavat juurensa maanpinnalle asti ja sen jälkeen juuren kasvu jatkuukin tavallisena juurena.

      Poista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.