Viidakkokirjeet

Kesäkuussa tein aikuisikäni ensimmäisen vierailun Välimerelle, tarkemmin sanottuna Korfun vihreälle saarelle Kreikan länsirannikolle. Matkan varsinainen tarkoitus oli katsella Korfun eläimiä, maisemia ja ihmisiä kävellen luonnontieteilijä Gerald Durrellin jalanjäljissä. Aivan yhtä kiehtovaksi osoittautui toinen, odottamattomampi näkökulma saareen: olimme Välimerellä, eurooppalaisen sivistyksen kehdossa - tätä kautta maanviljely levisi Eurooppaan ja täältä ovat kotoisin lukuisat ruokakaupan hyllyltä ja kukkakaupan valikoimasta tutut kasvit.

Kaksi hirvensarvisaniaisen lajiketta. Oikealla toinen sarvisaniaislaji, kenties Platycerium superbum . Sarvisaniaiset jakavat mielipiteitä. Toisten mielestä ne ovat rujoja, toisten mielestä perin jännittäviä. Eiväthän ne perinteisen kauniita ole nöyhtäisine, omia aikojaan ruskeiksi muuttuvine lehtineen. Toisaalta niiden persoonallinen kasvutapa ja kertakaikkinen erikoisuus tekevät niistä kiinnostavia hoidokkeja. Rumankauniiden kummajaisten suurena ihailijana olen luonnollisesti haalinut kattoni alle peräti kolme hirvensarvisaniaista. Suomessa kaupan näkee yleensä hirvensarvisaniaista ( Platycerium bifurcatum ), ja harvemmin isompaa lajia, jolle en ole kertaakaan nähnyt annettavan tarkkaa lajinimeä, mutta joka kenties on mahtipontisesti nimetty P. superbum . Eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta ne eivät ole erityisen vaativia hoidokkeja. Hirvensarvisaniainen luonnossa, D. Robertson