Siirry pääsisältöön

Hurmaava hybridi

Hieman tärähtänyt lähikuva
viimevuotisista kukista.
Viettäessäni valmistujaisjuhlia viime vuoden loppupuolella sain monien valmistujaislahjojen mukana myös hurmaavan uuden orkidean. Tuntemattomassa kaunottaressa oli kuusi suurta ja koristeellista punakeltaisenkirjavaa kukkaa. Kasvin ruukkuun liimatussa tarrassa luki informatiivisesti vain "Cambria". Pienen googlailun jälkeen paljastui, että kasvi on vajaat sata vuotta sitten luotu kolmen eri orkideasuvun välinen riesteytys nimeltään Vuylstekeara

Vuylstekearan kantavanhempina toimivat Cochlioda-, Odontoglossum- ja Miltonia -sukuiset orkideat. Ensimmäiset Vuylstekeara -hybridit ovat peräisin Englannista vuodelta 1933. Tuolloin luotiin upeasti kukkiva Vuylstekeara Cambria 'Plush', joka saavutti ihastusta orkideaharrastajien piirissä. Sittemmin on kehitetty monia muitakin hybridejä, jotka kulkevat Cambria -myyntinimellä. Vuylstekearat ovat kasvutavaltaan sympidoaalisia, eli ne kasvattavat sivusuunnassa uusia juurimukuloita vanhojen viereen.

Uusi bulbi aluillaan.
Hybridini on viihtynyt erinomaisesti valoisassa kasvupaikassa, suojassa suoralta auringonpaisteelta. Kukinnan jälkeen kasvini levähti hetken, kunnes rupesi kevättalvella kasvattamaan uutta juurimukulaa, bulbia. Tuolloin kasvista tuli melkoinen juoppo, joka tarvitsi vettä useamman kerran viikossa. 
Kasteluntarpeen huomaa näillä hybridiorkideoilla helposti siitä, että bulbit rupeavat rypistymään pinnastaan. Silloin on korkea aika kastella kasvi. Mikäli kasvin päästää kuivahtamaan liikaa, kasvattaa se uudesta bulbistaan lehtiä, jotka ovat vaakasuuntaisesti ryppyisiä. Nämä rypyt eivät oikene myöhemminkään kasvin kasvaessa, vaan jäävät pysyväksi merkiksi liian vähäisestä kastelusta.

Orkideoiden kastelemiseen on varmasti monella harrastajalla omat niksinsä, mutta itse asetan omat orkideani yksitellen karkkirasiaan ja kastelen ne upottamalla. Valelen pienellä kipolla vettä kasvien juurelle ja annan niiden sitten nauttia kastelukylvystä noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvualusta on kokonaan kastunut. Tämän jälkeen valutan kaiken ylimääräisen veden huolella pois ja asettelen kasvit vähän kenolleen aluslautaselle, jotta mahdollinen jäämävesi pääsee vielä valumaan pois seuraavaan päivään mennessä. Mikäli  vettä on valunut vielä aluslautaselle, kaadan sen pois. Tällä kastelulla ovat voineet hyvin Vuylstekeara -hybridini lisäksi myös perhoskämmekkä (Phalaenopsis) sekä venuksenkenkä (Paphiopedilum). Sen sijaan ludisia (Ludisia discolor) on saanut vettä normaalisti muiden huonekasvien tapaan.

Vuylstekearani kastelussa.

Vuylstekearaa kannattaa sumutella ahkerasti kesäaikaan, myös kasvualustan pinnalla olevia juuria. Kasvi viihtyy ympärivuotisesti huoneenlämmössä, keskikesän lämpimänä aikana sen voi viedä myös ulkoilemaan. Oman kokemukseni mukaan kasvin saaminen uudelleen kukkaan on melko yksinkertaista, kunhan muistaa antaa sille tarpeeksi vettä, jotta uusi bulbi pääsee kasvamaan. Tästä uudesta bulbista nimittäin kasvi kasvattaa kukkavanan tai kaksi. Kuten muidenkin orkideoiden kukat, vuylstekearankin kukinto kestää pitkään.

Oma kasvini on saanut noin 3-4 viikon välein mietoa orkidealannoitetta kasteluveden mukana maaliskuusta lähtien. Talviaikaan annan orkideoilleni kasteluveden mukana hieman merileväuutetta. Kasteluväli pitenee talvella orkideoiden ollessa levossa, mutta kuten todettua, vuylstekearan kohdalla bulbien pinnan hienoinen rypistyminen on selkeä merkki veden tarpeesta.

Tämänvuotista kukkaloistoa: toisessa vanassa on seitsemän...

...ja toisessa viisi kukkaa.

Kasvualustan vaihtaminen kävi keväällä hyvin kätevästi Biolanin orkideakasvualustaa käyttäen. Pakkaus sisälsi yksityiskohtaiset kasvualustanteko-ohjeet myös cambria-hybrideille. Näitä ohjeita noudattaen ainakin oma vuylstekearani on viihtynyt vallan erinomaisesti. Kasvusalustasekoitukseen tuli siis turvetta, kaarnaa ja perliittiä. Sopivan kasvualustan saa siis sekoitettua itsekin vaikkapa orkideamullasta, jonka sekaan lisää hieman turvetta. Ruukkuna toimii läpinäkyvä muoviruukku ainakin itselläni parhaiten, ja olen ihastunut orthexin ruukkujen hyvään hinta-laatusuhteeseen. Monien muiden orkideoiden tapaan vuylstekearallakin on vihreät juuret, joten olen katsonut parhaaksi istuttaa myös sen läpinäkyvään ruukkuun (saman sarjan läpinäkyvässä ruukussa tosin kasvaa myös maaorkideana kasvava venuksenkenkäni). Lisäksi läpinäkyvä ruukku helpottaa kastelussa kovasti vesimäärän tarkkailun ja ylimääräisen veden valuttamisen kanssa.

Vuylstekearaa voi hyvinkin olla nyt loppuvuodesta tarjolla yllättävästi pienemmissäkin kaupoissa, joskin markettien orkideavalikoimiin sitä tuntuu ilmestyvän kohtuullisen säännöllisin väliajoin. Kannattaa siis pitää silmänsä auki tämän näyttävän ja helppohoitoisen orkidean varalta!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.