Aiemmin Viidakkokirjeissä esiteltyjen lyyraviikunan (Ficus lyrata) ja limoviikunan (Ficus benjamina) seuraan liittyy nyt kumiviikuna (Ficus elastica). Tämä niin ikään mutkaton huonekasvi koristaa syystäkin monia julkisia tiloja ja toimistohuoneita.
Kumiviikuna kuuluu huonekasveina viihtyvien sukulaistensa tapaan samaan laajalle levittäytyneeseen Ficus -viikunasukuun. Luonnossa sitä tavataan Aasiassa, aina Himalajalta Indonesiaan. Kasvi on levinnyt ympäri maailmaa lämpimien maiden puisto- ja puutarhapuuksi. Luonnollisisessa elinympäristössään, trooppisissa metsissä, kumiviikuna voi kasvaa helposti kolmisenkymmentä metriä korkeaksi, usein monirunkoiseksi ja ilmajuurien maahan ankkuroimaksi puuksi. Kasvi kasvattaa tehokkaasti ilmajuuria ja vanhemmiten siitä muodostuu varsinainen jättiläinen, joka hautaa alleen muut kilpailevat kasvit tehokkaasti. Huonekasvina kumiviikuna ei onneksi osoittaudu samanlaiseksi monsteriksi, vaan kasvaa kiltisti ruukussaan. Kasvi haarautuu verrattain huonosti, joten kumipuuta voi uudistaa ottamalla isosta yksilöstä latvapistokkaita uuteen ruukkuun ja heittämällä vanhan yksilön pois.

Kumiviikuna on myös historiallisesti ollut kaupallista arvoa muutoinkin, kuin koristekasvina. Ennen varsinaisen kumintuotantoon käytettävän eteläamerikkalaisen kumipuun (Hevea brasiliensis) löytymistä kumiviikunan maitiaisneste oli luonnonkumin pääasiallinen raaka-aine ja Aasiassa kasvin maitiaisnestettä käytetään vieläkin paikoin luonnonkumin tekoon. Kumiviikunalla on muiden sukulaisviikunoidensa tapaan symbioottinen suhde pölyttäjiinsä viikunapistiäisiin. Kotiseutunsa ulkopuolella koristekasveina kasvavat kumiviikunat eivät lisäänny suvullisesti, sillä niiltä puuttuu siellä pölyttämiseen erikoistunut viikunapistiäislaji. Ehkä osittain tästäkin syystä kumiviikunasta ei ole muodostunut aggressiivista invaasiolajia, vaikka se onkin levinnyt laajalti ympäri maailmaa.

Huonekasvina kumiviikuna on sangen helppohoitoinen ja viihtyy pitkälti samantapaisissa oloissa, kuin useat muut huonekasvina kasvatettavat viikunatkin. Parhaassa kasvupaikassa on runsaasti hajavaloa, mutta kumiviikuna selviää myös pohjoisikkunalla. Suorassa auringonvalossa lehtiin voi tulla helposti polttovioituksia, joten paahteessa kasvi ei viihdy. Liian hämärä kasvupaikka toisaalta näkyy hitaana ja hontelona kasvutapana, joten jos kumiviikunasi tuntuu kasvattavan pelkkää vartta ja vain pieniä lehtiä, kaipaa se todennäköisesti valoisampaa kasvupaikkaa. Kumiviikunan koristeelliset kirjavalehtiset lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa, kuin perinteinen tummanvihreälehtinen lajike.

Vettä kumiviikuna tarvitsee säännöllisesti, eikä pidä kasvualustan kuivumisesta. Kasvia tuleekin kastella siten, että kasvualusta pysyy tasaisen kosteana, mutta ei kuitenkaan märkänä. Talvisin kannattaa antaa pintamullan kuivahtaa muutaman sentin syvyyteen asti, jotta kasvi ei saa liikaa vettä. Mikäli kasvualusta on liian märkä, voivat kasvin juuret tukehtua ja kuolla. Lisäksi märkyys aiheuttaa helposti juuriston mätänemistä ja erilaisia hometauteja. Kasteluveden mukana voi antaa talvisin merileväuutetta ja kasvukauden aikana kasvia tulee lannoittaa joko kasteluveden mukana annettavalla nestemäisellä lannoitteella tai lisäämällä kasvualustaan ravinnepuikkoja tai rakeita.

Keväisin pienemmille kumiviikunayksilöille vaihdetaan uusi kasvualusta. Isommat pärjäävät muutaman vuoden samassakin kasvualustassa, selviten välivuosina vain pintamullan vaihdolla. Tavallinen huonekasveille tarkoitettu kasvualusta kelpaa kumiviikunoille oikein hyvin. Reippaasti kasvejaan kastelemaan tottuneet voivat lisätä kasvualustaan hieman soraa tai kaarnaa mullan ilmavuutta parantamaan. Kumiviikunaa voi vallan hyvin lisätä latvapistokkaista kasvukauden aikana. Pistokkaat voi istuttaa joko suoraan multaan tai juurruttaa vesiastiassa ja siirtää juurien muodostumisen jälkeen multaan kasvamaan uusiksi huonekasveiksi. Helppohoitoisena kasvina kumiviikuna sopeutuu vaivatta vähän huolettomammankin hoitajan sisätiloja kaunistamaan. Kasvin on todettu puhdistavan tehokkaasti huoneilmasta epäpuhtauksia, mutta muiden sukulaistensa tapaan sen maitiaisneste voi aiheuttaa allergiaa herkkäihoisille. Sitä tuleekin sen vuoksi käsitellä varoen ja valvoa, etteivät esimerkiksi pienet lapset tai lemmikit pääse käsittelemään tai maistelemaan kasvia turhan päiten.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *