maanantai 10. joulukuuta 2012

10.

Tässä luukussa kummittelee.

Avokado on tuttu sekä erikoislaatuisena hedelmänä että sievänä, joskin turhankin nopsakasvuisena huonekasvina. Avokadon hedelmää katsellessa on selvää, että se on tarkoitettu syötäväksi kokonaisena: siinä on terveellinen, herkullinen hedelmäliha. Suuri siemen on pahanmakuinen, sillä se on tarkoitus niellä kokonaisena. Kuoressa puolestaan on laksatiiveja, jotka jouduttavat siemenen matkaa ulos eläimen toisesta päästä mukavan lannoitekasan kera.

Avokadoja puussa. Bruno Navez / Wikimedia Commons.
Avokado kasvaa luonnossa Väli-Amerikassa. Mielenkiintoista on se, että sen kotiseuduilla ei elä nykyään ainuttakaan kasvinsyöjää, joka olisi tarpeeksi suuri nielemään avokadohedelmän kokonaisena. Puu onkin varsin harvinainen. Miksi kummassa?

Arvoitukseen tarjoaa ratkaisun Connie Barlown jännittävä kirja The Ghosts of Evolution. Kirjassa kerrotaan, kuinka evoluution mittakaavassa vielä aivan silmänräpäys sitten Amerikan mantereita asutti melkoinen ihmeiden eläintarha: mammutteja, mastodontteja, norsunkokoisia laiskiaisia, jättiläistapiireja, mopoauton kokoisia vyötiäisiä, villihevosia, kameleita... Viime jääkauden lopulla, samoihin aikoihin kun ihminen saapui mantereelle, lähes kaikki isot eläimet katosivat - mutta kasvit eivät ole vielä sitä huomanneet. Amerikkojen luonto on yhä pullollaan merkkejä kadonneista eläimistä.

Tällaisia elävissä olennoissa näkyviä merkkejä niiden kauan sitten kuolleista kumppaneista kutsutaan haamuiksi. Avokado on yksi parhaista esimerkeistä: se on todellakin puu, jossa kummittelee. Avokadon alkuperäinen kumppani oli varmaankin jokin suuri kasvinsyöjä, joka ei ollut märehtijä, sillä niiden mahavarustuksen läpi ei avokadonsiemenen kokoinen möhkäle mahdu. Mastodontit ja mammutit ovat parhaiden ehdokkaiden joukossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...