maanantai 17. joulukuuta 2012

17.

Tänään joulukalenterissa sukelletaankin fiktiiviselle saarelle ja tutustutaan siellä (onneksi) aivan yhtä fiktiiviseen Gourmetica Insularis -vesikasviin.

"Kuta syvemmälle saaren uumeniin tunkeuduin, sitä epätavallisemmaksi kasvillisuus kävi. Kasvien välissä pulppusi pienten purojen ja lähteiden verkosto. Kun rupesin tarkastelemaan niitä lähemmin, totesin, että ne kaikki olivat erivärisiä. Monessa virtasi normaalinvärinen vesi, mutta jotkut olivat valkoisia kuin maito tai keltaisia kuin appelsiinimehu. Kumarruin juomaan keltaista vettä. Ja kas, appelsiinimehuahan se oli!

Kirjan kertojaääni, Kapteeni Sinikarhu, seikkaili jo vauvana merillä
saksanpähkinän kuoressa (kuva Moersin kirjasta kiertää netissä ja
löytyy muun muassa Zamonia Wikistä.)

Valkoiset purot olivat puhdasta, kylmää maitoa. Niiden varrella kasvoi suuria kasveja, joilla oli paksut tummanruskeat siemenkodat. Tönäisin vahingossa yhtä, jolloin kymmenkunta siemenkotaa putosi maitopuroon, avautui ja värjäsi puron vaaleanruskeaksi. Kumarruin kiireesti maistamaan ja totesin nesteen herkulliseksi suklaajuomaksi. 

Joen rannalla kasvoi hedelmiä ja vihanneksia, jollaisia en ollut nähnyt vielä koskaan. Sinistä kukkakaalia, joka tuoksui ja maistui lämpimälle, rapeaksi pariloidulle pihville. Kukkien teriöt olivat täpötäynnä kukkahunajaa, jopa niiden terälehdet olivat syötäviä - ne maistuivat paahtoleivälle. Puista riippui ohuita liaaneja, jotka tuoksuivat lievästi valkosipulille ja joita voi ryystää suuhunsa kuin spagettia. Puut erittivät oksanrei'istään herkullista kastiketta, kun niiden kaarnaa vähän koputti. Sienet, jotka olivat kurpitsan kokoisia, hautuivat omassa liemessään kuin olisivat kypsyneet maanalaisen lämmönlähteen päällä. Ja kun kasvista mursi pienen palasen ja jäi hetkeksi tarkkailemaan tilannetta, niin eipä kestänyt kuin hetken, kun kasvi oli entistä ehompi.

...

Gourmetica Insularis -vesikasvi (tämäkin kuva
on Moersin löytyy Zamonia Wikistä)

Samassa saari alkoi liikkua. Yritin nousta pystyyn, mutta tuskin olin päässyt jaloilleni, kun minua alkoi pyörryttää ja kaaduin. Olin unohtanut seisomisen taidon. 

Palmut ympärilläni kuihtuivat parissa sekunnissa, ne kutistuivat pieniksi, rumiksi, kuiviksi käppänöiksi, jotka näyttivät mustilta, kuivettuneilta käsiltä. Kaikki muutkin kasvit kuihtuivat, ja rehevä pernaruoho muuttui mustaksi matoksi, joka toi mieleen kulotetun sänkipellon. Kaikkialle poksahteli ammottavia pikku reikiä, jotka avautuivat ja sulkeutuivat kuin kalan kita. Olin näkevinäni kidoissa jopa hampaita. Paratiisini oli muuttumassa helvetiksi. "

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...