sunnuntai 2. joulukuuta 2012

2.

Joulukuun toisen päivän kalenteriluukusta löytyy jouluinen elävä fossiili.

Sammalmähkää (Selaginella martensii) näkee usein jouluasetelmien koristeena hyasinttien tai joulutähden naapurina. Jouluasetelmissa sen tehtävä on lähinnä näyttää kuusenhavuilta, onhan silläkin pienet, neulasmaiset lehdet. Joillakin lajikkeilla on vieläpä valkokärkiset versot, jotka näyttävät kuin kevyen pakkaslumen peittämiltä (ja sellaista täällä Jyväskylässä sataa, vihdoin!). Mikäpä sen sopivampaa?
Sammalmähkää saksalaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Daderot/Wikipedia.
Lumesta sammalmähkä ei kuitenkaan piittaa, sillä se on aito sademetsän kasvi Väli-Amerikasta. Se tarvitsee sekä kostean kasvualustan että korkean ilmankosteuden, mikä tekee siitä jotensakin haastavan huonekasvin. Lisäksi se tuntuu vahingoittuvan helposti pienistäkin kolhuista, joten jos sen haluaa irrottaa jouluasetelmasta myöhemmäksikin iloksi, sen kanssa on parasta olla hyvin varovainen. Vaikkapa pienessä maljassa omassa viidakkoilmastossaan siitä saa viehättävän koristeen.

Mähkät ovat itiökasveja ja kuuluvat omaan ikivanhaan sukupuun haaraansa, jonka jäseniä kasvoi jo kivihiilikautisilla soilla satoja miljoonia vuosia sitten. Noihin aikoihin ne kasvoivat puiden mittasuhteisiin, mutta nykyään kukkakasvit ovat tunkeneet ne vaatimattomampiin rooleihin.
Keltamähkää (S. apoda) näkee myös toisinaan kukkakaupoissa.

Suomessakin on muuten oma mähkälajinsa, melko harvinaisena Lapin tuntureilla kasvava mähkä (S. selaginoides). Mystistä kyllä, kotimaisen mähkän lähin sukulainen on ainoastaan Havaijilla kasvava S. deflexa. Itiökasvit voivat lähes mikroskooppisten itiöidensä avulla levitä pitkiäkin matkoja, joten niiden joukossa tavataan hyvinkin hämmentäviä levinneisyyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...