Siirry pääsisältöön

2.

Joulukuun toisen päivän kalenteriluukusta löytyy jouluinen elävä fossiili.

Sammalmähkää (Selaginella martensii) näkee usein jouluasetelmien koristeena hyasinttien tai joulutähden naapurina. Jouluasetelmissa sen tehtävä on lähinnä näyttää kuusenhavuilta, onhan silläkin pienet, neulasmaiset lehdet. Joillakin lajikkeilla on vieläpä valkokärkiset versot, jotka näyttävät kuin kevyen pakkaslumen peittämiltä (ja sellaista täällä Jyväskylässä sataa, vihdoin!). Mikäpä sen sopivampaa?
Sammalmähkää saksalaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Daderot/Wikipedia.
Lumesta sammalmähkä ei kuitenkaan piittaa, sillä se on aito sademetsän kasvi Väli-Amerikasta. Se tarvitsee sekä kostean kasvualustan että korkean ilmankosteuden, mikä tekee siitä jotensakin haastavan huonekasvin. Lisäksi se tuntuu vahingoittuvan helposti pienistäkin kolhuista, joten jos sen haluaa irrottaa jouluasetelmasta myöhemmäksikin iloksi, sen kanssa on parasta olla hyvin varovainen. Vaikkapa pienessä maljassa omassa viidakkoilmastossaan siitä saa viehättävän koristeen.

Mähkät ovat itiökasveja ja kuuluvat omaan ikivanhaan sukupuun haaraansa, jonka jäseniä kasvoi jo kivihiilikautisilla soilla satoja miljoonia vuosia sitten. Noihin aikoihin ne kasvoivat puiden mittasuhteisiin, mutta nykyään kukkakasvit ovat tunkeneet ne vaatimattomampiin rooleihin.
Keltamähkää (S. apoda) näkee myös toisinaan kukkakaupoissa.

Suomessakin on muuten oma mähkälajinsa, melko harvinaisena Lapin tuntureilla kasvava mähkä (S. selaginoides). Mystistä kyllä, kotimaisen mähkän lähin sukulainen on ainoastaan Havaijilla kasvava S. deflexa. Itiökasvit voivat lähes mikroskooppisten itiöidensä avulla levitä pitkiäkin matkoja, joten niiden joukossa tavataan hyvinkin hämmentäviä levinneisyyksiä.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.