Siirry pääsisältöön

9.


Tänään kalenteriluukusta löytyy katsaus etymologiaan, kun tutustumme orkideoiden nimen alkuperään. 

Orkideat ovat saaneet nimensä eräiden suvun edustajien parillisista juurimukuloista. Nämä mukulat näyttivät jo antiikin kreikkalaisten mielestä kiveksiltä (kreikaksi órkhis), joiden mukaan he rupesivat kasveja kutsumaan. Nimitys mainitaan ensimmäisen kerran Aristoteleen seuraajan Theofrastoksen kirjassa Historia plantarum (Kasvien historiasta). Vuosien 371-287 eaa välillä elänyttä Theofrastosta muuten pidetään kasvitieteen isänä, sekä käytännönläheisten luonnontieteellisten tekstiensä vuoksi myös tieteen popularisoijana. Kreikkalaisten kerran antama nimi oli ilmeisen osuva, sillä itse Carl von Linné luokitteli orkideat Orchis-nimestä johdettuun Orchidaceae -heimoon vuonna 1735 ilmestyneessä teoksessaan Genera Plantanum (Kasvien suvut). 

Ernst Haeckelin upea työ kuvaa orkideasuvun
monimuotoisia edustajia (kuva Wikimedia Commons).

Kreikkalainen myytti kuvailee kasvien synnyn: Viinin jumala Dionysoksen metsässä pitämiin juhliin saapui Orchis, nymfin ja satyyrin poika. Juhlissa virtasi viini ja Orchis, juotuaan liikaa, yritti lähennellä Dionysoksen papittaria. Tästä loukkauksesta suuttuneina muu juhlaväki repi Orchiksen raivoissaan palasiksi. Orchiksen isä pyysi jumalia palauttamaan poikansa yhtenä kappaleena takaisin henkiin, mutta jumalat päättivät toisin ja muuttivat Orchiksen jäännökset kukiksi. Orkideoiden on myös uskottu olevan satyyrien ruokaa, kenties juuri tarun Orchiksen sukujuurten takia. 

Maariankämmekän (Dactylorhiza maculata) esiin kaivettuja
juurimukuloita (kuva BffWikimedia Commons).

Orkideoiden suomenkielinen nimitys, kämmekkä, tulee puolestaan orkideoiden, etenkin maariankämmekän, liuskaiseten juurimukuloiden muodosta. Nämä kun ovat ilmeisesti muistuttaneet muodoltaan enemmän kämmentä kuin kiveksiä. Kerrankin siis myös näin päin: suomalaiset nimenantajat ovat olleet siveellisiä!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.