Siirry pääsisältöön

9.


Tänään kalenteriluukusta löytyy katsaus etymologiaan, kun tutustumme orkideoiden nimen alkuperään. 

Orkideat ovat saaneet nimensä eräiden suvun edustajien parillisista juurimukuloista. Nämä mukulat näyttivät jo antiikin kreikkalaisten mielestä kiveksiltä (kreikaksi órkhis), joiden mukaan he rupesivat kasveja kutsumaan. Nimitys mainitaan ensimmäisen kerran Aristoteleen seuraajan Theofrastoksen kirjassa Historia plantarum (Kasvien historiasta). Vuosien 371-287 eaa välillä elänyttä Theofrastosta muuten pidetään kasvitieteen isänä, sekä käytännönläheisten luonnontieteellisten tekstiensä vuoksi myös tieteen popularisoijana. Kreikkalaisten kerran antama nimi oli ilmeisen osuva, sillä itse Carl von Linné luokitteli orkideat Orchis-nimestä johdettuun Orchidaceae -heimoon vuonna 1735 ilmestyneessä teoksessaan Genera Plantanum (Kasvien suvut). 

Ernst Haeckelin upea työ kuvaa orkideasuvun
monimuotoisia edustajia (kuva Wikimedia Commons).

Kreikkalainen myytti kuvailee kasvien synnyn: Viinin jumala Dionysoksen metsässä pitämiin juhliin saapui Orchis, nymfin ja satyyrin poika. Juhlissa virtasi viini ja Orchis, juotuaan liikaa, yritti lähennellä Dionysoksen papittaria. Tästä loukkauksesta suuttuneina muu juhlaväki repi Orchiksen raivoissaan palasiksi. Orchiksen isä pyysi jumalia palauttamaan poikansa yhtenä kappaleena takaisin henkiin, mutta jumalat päättivät toisin ja muuttivat Orchiksen jäännökset kukiksi. Orkideoiden on myös uskottu olevan satyyrien ruokaa, kenties juuri tarun Orchiksen sukujuurten takia. 

Maariankämmekän (Dactylorhiza maculata) esiin kaivettuja
juurimukuloita (kuva BffWikimedia Commons).

Orkideoiden suomenkielinen nimitys, kämmekkä, tulee puolestaan orkideoiden, etenkin maariankämmekän, liuskaiseten juurimukuloiden muodosta. Nämä kun ovat ilmeisesti muistuttaneet muodoltaan enemmän kämmentä kuin kiveksiä. Kerrankin siis myös näin päin: suomalaiset nimenantajat ovat olleet siveellisiä!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.