Siirry pääsisältöön

Tylypahkan kellareissa

Pirunnuora elokuvassa Harry Potter ja Viisasten kivi
(kuva Harry Potter Wiki).
Kasvi, joka viihtyy pimeässä ja kosteassa sekä saalistaa ravinnokseen eläimiä? Kyseessä on ilmiselvästi Harry Potterin velhomaailmasta tuttu pirunnuora!

Tervetuloa Viidakkokirjeiden fantasiakasvien artikkelisarjan pariin. Fantasiakasvit -sarjassa esittelemme kirjallisuudessa ja elokuvissa esiintyviä fiktiivisiä kasveja. Pohdimme näiden kasvien fysiologiaa, ekologiaa ja evoluutiohistoriaa ja vertailemme kasveja todellisiin, olemassaoleviin kasveihin. Fantasiakasvit -sarjan jutuissa esiteltyjä kasveja ei sellaisenaan löydy luonnosta (ja sarjan tunnistaa fantasiakasvit -tagista), mutta saatamme esittää myös varovaisia arvioita kasvien soveltuvuudesta huonekasveiksi, mikäli nämä olisivat todellisia, olemassaolevia lajeja. Toivottavasti viihdytte fantasiakasvien parissa. Ja nyt, pitäkää kiinni taikasauvoistanne ja velhonviitoistanne, sillä sukellamme Tylypahkan kellarin uumeniin!

Tylypahkasta löytyy monta salaisuutta, joista pirunnuora on yksi
 (kuva Harry Potter Wiki).

Pirunnuora (Devil's Flare) on taikakasvi, joka esiintyy heti ensimmäisessä J.K.Rowlingin Potter -kirjassa Harry Potter ja Viisasten kivi. Siinä Pirunnuora kasvaa Tylypahkan kellarissa, jonne se on istutettu estämään asiattomien pääsy viisasten kiven luo johtavaan käytävään (käytävässä on toki paljon muitakin ansoja, mutta pirunnuora vartioi käytävän suuta). Pirunnuora on köynnöstävä kasvi, joka koostuu ilmeisen lehdettömistä, pitkistä varsista ja kärhöistä. Kasvi tunnistaa liikkeen ja tarttuu nopeasti kiinni lähistöllä liikkuviin eläimiin sekä ihmisiin, jos nämä vain epäonnekseen koskettavat kasvia. Mitä sinnikkäämmin pirunnuoran uhrit rimpuilevat, sitä kovemmin kasvi kuristaa. Kun uhrit lakkaavat rimpuilemasta, kasvi vapauttaa nämä, jolloin uhrit mätkähtävät ilmeisen kuolleina kasvin juurelle. Pirunnuora kasvaa velhomaailmassa pimeissä, kosteissa luolissa ja yrttitietoa harjoittavat velhot tuntuvat käyttävän sitä yleisesti puolustus- ja hyökkäysaseena. Kasvi lakkaa liikkumasta, kun siihen osuu valoa ja se karttelee myös lämpöä, etenkin tulen aiheuttamaa. 

Pirunnuoran kammoamia sinikelloliekkejä purkissa
(kuva Kathryn Delacour, Etsy).

Pirunnuoran saalistustekniikkaa käyttävät tosielämässä lihansyöjäkasvit, jotka pyydystävät ravinnokseen useimmiten hyönteisiä ja muita pieneläimiä. Useimmat lihansyöjäkasvit käyttävät passiivisia liima-ansoja, kannuansoja tai kupla-ansoja, mutta kahdella suvulla on nopeisiin liikkeisiin perustuva ansa: Dionacea -suvun lihansyöjäkasveilla, joita useasti on myytävänä huonekasveiksikin, on nopeasti kiinni napsahtavat loukut. Aldrovanda -suvun ainoa nykyään hengissä oleva laji Aldrovanda vesiculosa puolestaan on vesikasvi, joka saalistaa niin ikään nopeasti sulkeutuvilla loukuilla. Molempien kasvisukujen loukkuansat laukeavat vasta saaliseläimen kosketuksesta. Pirunnuoralle olisi siis hyvinkin voinut kehittyä nopeaan liikkeeseen perustuva saalistustapa, joskin paljon energiatehokkaampaa olisi, jos kasvilla olisi jonkinlaiset ansat nopeasti liikkuvien kärhöjen ja oksien sijasta.

Aldrovanda vesiculosa ylhäältä päin kuvattuna. Kasvin loukkuansat
sijaitsevat varren ympärillä tasaisin välein kasvavien lehtikiehkuroiden
päissä (kuva CalPhotosBarry Rice)
Tosielämän lihansyöjäkasvit sulattavat pyydystämänsä saaliin vähitellen ruoansulatusentsyymeillä, mutta pirunnuora kuristaa saaliinsa ja pudottaa sen sitten juurelleen. Koska kasvi ei itse sulata saalistaan, voisi kuvitella, että pirunnuora odottaa surmaamiensa saaliiden hajoamista ja kerää sitten ravinteet talteen maaperästä. Kosteassa, pimeässä ja ilmeisesti viileässäkin - kavahtaahan pirunnuora tulen lämpöä - saaliiden ruumiit kuitenkin hajonnevat verrattain hitaasti. Kenties pirunnuora erittää juuristostaan hajoamista edistäviä entsyymejä tai vaikkapa kemiallisia signaaleja, jotka houkuttelevat paikalle lahottajapieneliöitä.

Harry Potter ja Feeniksin kilta -kirjassa nuori pirunnuora lähetetään lahjaksi sairaalapotilaalle. Myöhemmin kasvi kuristaa hoivaajansa, mikä ilmeisesti on lähettäjän tarkoituskin. Sairaalassa kasvi sekoitettiin harmittomaan livahtajakukkaan, eikä sitä näin ollen pidetty vaarallisena. Tästä voisi päätellä, että pirunnuora on nuorena varsin eri näköinen kuin täysikasvuisena. Kasvi voi myös kehittää saalistamisessa tarvitsemansa nopeat liikkeet vasta myöhemmällä iällä, sillä kasvi oli kuitenkin saatu toimitettua uhrille ilman sen kummempia ongelmia (Ainahan tietysti voi olla kyse myös jonkinlaisesta vähitellen pois kuluvasta lamaannusloitsusta, kun on kyse velhomaailmasta..).

Suomessakin esiintyy useita loisivia kasveja, kuten kuvan humalanvieras
(Cuscuta europaea), joka kuvassa kasvaa nokkosiin kietoutuneena.
Kasvia kutsutaankin myös nokkosvieraaksi (kuva Kenraiz, Wikimedia Commons).

Tulisiko sitten mikään kasvi, myöskään lihansyöjäkasvi, toimeen ilman päivänvaloa? Vaikka valtaosa kasveista hankkiikin energiansa auringonvalosta yhteyttämällä, on olemassa myös kasveja, jotka ovat valinneet toisenlaisen strategian: loiskasvit. Nämä kasvit varastavat energiaa isäntäkasveiltaan joko suoraan imujuurten avulla tai välillisesti, sienijuuren avulla. Loisivia kasveja on eniten koppisieminisissä, mutta myös eräs paljassiemeninen loisiva kasvilaji tunnetaan podokarpuskasvien (Podocarpaceae) heimosta. Useat loisivat kasvit voivat olla täysin lehtivihreättömiä ja turvautua ravinnonhankkimisessaan kokonaan isäntäkasveihinsa. Pirunnuorakin voi siis kenties olla paitsi lihansyöjäkasvi, myös loisia joidenkin muiden kasvien juuristossa.

Pimeässä ja kosteassa viihtyvä lihansyöjäkasvi voisi siis hyvinkin olla mahdollinen, joskaan ei kovin todennäköinen, lisä kasvien ihmeelliseen ja monimuotoiseen joukkoon. Onneksi tosin pirunnuoran kaltaisia, jättiläismäisiin mittoihin kasvavia ihmissyöjäkasveja ei tosielämästä löydy. Tai ainakaan kukaan ei ole vielä selvinnyt ihmisten ilmoille kertomaan löydöstään... 

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.