sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tanssiva neito

Minun ei pitänyt olla yhtään sen kiinnostuneempi orkideoista kuin ananaskasveistakaan. Olihan minulla tietenkin ludisia, joka ei juuri orkideaa muistuta, ja se pakollinen perhoskämmekkä, mutta tarkoitukseni ei ollut lisätä niiden määrää. Veisivät vain mokomat turhaan tilaa saniaisilta.

Eilen kasvien kanssa puuhastellessani kastelin viisi eri orkideaa ja valokuvasin kuudennen aukeamassa olevat nuput. Siinä sitä taas ollaan.

Viimeistään sydämeni suli viime syksynä, kun rujonpuoleinen, loppuun kukkineena ostettu nystykämmekkäni (Oncidium) kasvatti massiivisen, uskomattoman komean kukkavanan. Itse asiassa niin massiivisen, että yli kahdeksankymmenen nupun painosta koko kukkavana otti ja katkesi. No, yritys kai se on tärkein. Huomaavaisesti kämmekkä kasvatti toisen, pienemmän edellisen kukkavanan tyveltä, ja sain nauttia pitkään hehkuvankeltaisista kukkasista.


Nystykämmekkäni on se kaikkein tavallisin ruokakauppojenkin kukkaosastoilta löytyvä lajike. Tarkkaa nimeä en sille ole löytänyt, mutta se lienee jonkinlainen O. varicosum -lajiin pohjautuva hybridi. Englanniksi näitä kasveja kutsutaan nimellä Dancing lady orchid, sillä hyvällä mielikuvituksella niiden kukat voi hahmottaa pieniksi naisiksi, joilla on yllään muhkeat keltaiset mekot. Olivatpa nystykämmekkäni tarkat sukujuuret mitkä tahansa, se on mutkaton hoidokki ja kestää melkoisesti kaltoinkohtelua.

En ole nimittäin koskaan oppinut kastelemaan orkideoitani tarpeeksi usein. Ne orkideat, joilla on tyvellään sipulimaiset varsimukulat eli bulbit, näyttävät olevan kertakaikkiaan juoppoja. Vedenpuutteesta ne ilmoittavat kurtistamalla varsimukulansa säälittäviksi ryppykasoiksi - ja siinä tilassa oma nystykämmekkäni on likimain pysyvästi. Sillä on valoisa ja lämmin paikka akvaariovalaisimen alla, ja epäilemättä se kaipaisi vettä parin-kolmen päivän välein, ehkä jopa päivittäin. Autuaasti unohdan sen ja sen kolme ruukkuihin istutettua orkideatoveria viikoksikin kerrallaan.

Siitä huolimatta urhea kasvi on paitsi pysynyt elävien kirjoissa, myös kukkinut. Kukkimaan sen taisi innostaa parvekkeella vietetty viime kesä. Kostea kesäilma ja satunnainen sade varmaankin auttoivat kastelun puutteeseen, ja monet orkideat tarvitsevat jotakin vuosirytmin tapaista innostuakseen kukkimaan.

Nystykämmekkähybridien kantalajit ovat kotoisin Brasilian eteläosista, osa vieläpä vuoristosta, missä ilmasto ei ole enää aivan trooppinen ja lämpötila saattaa pudota alle kymmeneenkin asteeseen. Niinpä ne sietävät viileitäkin kesäöitä, ja arvostanevat jonkinlaisia vuodenaikoja. Monissa ohjeissa itse asiassa kehotetaan jättämään lepokaudella kastelu lähes kokonaan pois. Oma kasvini ei kuitenkaan keinovalon alla saa mainittavaa lepokautta, vaan vaatii vettä jatkuvasti.

Joka tapauksessa oman kasvini huomattiin kasvattavan kukkavartta elokuun lopulla ulkona vietetyn kesän jälkeen. Lokakuun alussa ensimmäiset nuput vihdoin avautuivat, mutta pian sen jälkeen kukkavarsi katkesi, ja kasvi alkoi kasvattaa uutta. Seuraavista kukista sainkin nauttia vuodenvaihteen tienoille saakka, joten ihan lyhytikäisiäkään ne eivät olleet.
Se on tuo, jonka kaikki osat sojottavat eri suuntiin.

Nystykämmekät ovat useimpien muiden tuttujen orkideoiden tapaan epifyyttejä, eli ne kasvavat luonnossa puiden oksilla ja rungoilla. Nystykämmeköiden kasvutapa on ehkäpä vielä villin lonkeromaisempi kuin useimpien muiden orkideoiden. Ainakin oma yksilöni kasvattaa sekä uusia pseudobulbeja että juuria mitä villeimpiin suuntiin. Sillä on muun muassa lukuisia suoraan kohti taivasta sojottavia juuria.

Kasvualustaksi sille käy samanlainen läpäisevä, puunkuoripohjainen alusta kuin muillekin epifyyteille: omani taitaa kasvaa valmiissa orkideamullassa, eikä se ole asiasta ainakaan valittanut. Ruukku saa olla kasvin kokoon nähden naurettavan pieni, ja kuten muillakin epifyyteillä, se vaihdetaan uuteen vasta kun alkaa näyttää siltä, että kasvi hetkenä minä hyvänsä halkaisee sen tai ryömii ruukustaan ulos.

Tällaiselle juopolle olisi houkuttelevaa laittaa jokin paremmin kosteutta pidättävä kasvualusta, sekoittaa joukkoon vaikkapa turvetta, mutta pelkäänpä, että juuret suhtautuisivat tähän huonosti ja mätänisivät välittömästi. Parempi vain yrittää kastella kasviaan usein, sillä nystykämmeköille tärkeää on nimenomaan kuivan ja kostean nopea vaihtelu.

Hoito-ohjeissa mainitaan myös, että nystykämmekkä tarvitsee kirkasta valoa, eikä pahastu suorasta auringostakaan. En ole kokeillutkaan pitää omaani kovin hämärässä, joten en osaa sanoa, kuinka se siihen suhtautuu. Ainakaan sen lehdet eivät osoita palamisen merkkejä 250-wattisen monimetallivalaisimen alla, missä hennot saniaiset alkavat olla jo kovilla, joten eteläikkunakaan ei varmasti olisi sille hullumpi kasvupaikka. Ensi kesäksi se pääsee lännenpuoleiselle parvekkeelle nauttimaan ilta-auringosta.

Hyvästä yrityksestäni huolimatta nystykämmekkä tuntuu viihtyvän hoivissani, joten kovin vaativa se ei voi olla. Lämpimänkeltaiset kukat ovat hurmaavat, ja hyvälle tuulelle sattuessaan kasvi voi tehdä niitä uskomattoman määrän. Kukkavarsi kannattaa kuitenkin tukea, jos kasvi näyttää innostuvan ihan yli äyräidensä.

Odottamaton pienoiskukka.
Syystä, joka on jäänyt minulle edelleen mysteeriksi, nystykämmekkäni kasvatti kukkavanaansa kahdenlaisia kukkia. Normaaleilla kukilla on suuri, yksivärisen keltainen huuli, elin alin terälehti. Oudoilla pikkukukilla huuli on pieni, kahtia haarautuva ja raidallinen, ja koko juttu muistuttaa lähinnä sarjakuvaperhosta tai -keijua silmineen kaikkineen. Osaakohan kukaan lukijoista kertoa, mitä kummaa kämmekkä oikein puuhaa?

2 kommenttia:

  1. Vau, ihanan pirteä Oncidium! :) Ja tuo pienoiskukka on tosi söpö - aivan kuin siellä keskellä istuisi pieni keiju! Oncidiumillasi on kesken kukkavanan kasvun tapahtunut jokin häiriö kukkien kehityksessä, jonka vuoksi noita pieniä kukkia on muodostunut. On jännää nähdä, toistuuko tuo sama aina seuraavissakin kukkavanoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta! Hyvä tietää, että pikkukukat eivät tosiaan kuulu asiaan: mietin jo, onko niiden olemassaolo vain niin itsestäänselvää, ettei niitä edes mainita orkideaoppaissa. :) Jos Oncidium innostuu kukkimaan ensi syksynäkin, voin katsoa toistuvatko pikkukukat.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...