Siirry pääsisältöön

Kotiviidakko herää

Koska Lily kertoi oman ikkunalautaviidakkonsa heräämisestä kevääseen, täytyyhän minunkin jakaa omien kasvieni piristymisen ilo. Varhainen kevät on huonekasviharrastuksen parasta aikaa: talven ajan murjottaneet kasvit heräävät henkiin miltei silmissä, ja on aika istuttaa siemeniä ja vaihtaa ruukkuja.

Sitruunaeukalyptus (Corymbia citriodora) tuoksuu voimakkaasti sitruunalle pienestäkin kosketuksesta. Se kärsii talven pimeydestä ja näyttää melko hontelolta, mutta kevätaurinko on saanut sen kasvattamaan monta uutta, pirteää haaraa.

Tämä tarkemmin tunnistamaton saniainen asusteli alun perin kasviterraariossani, jonka jouduin viime kesänä pienen kalakriisin vuoksi purkamaan ja muuttamaan uudelleen akvaarioksi. Pelkäsin, ettei saniainen sopeutuisi enää huoneilmaan, ja se näyttikin olevan pitkään kuoleman kielissä, mutta nyt se näyttää tältä.

Dendrobium "Winter Beauty" - puikkokämmekkä, jonka ostin itselleni naistenpäivän lahjaksi kaksi vuotta sitten, alkoi äkkiäarvaamatta kasvattaa kukkavartta ja on juuri avannut ensimmäiset kukkansa. Sen kukat ovat pienet, mutta sitäkin sirommat.

Viime syksynä ostamani Zygopetalum-orkidea ei ole vielä kasvattanut uusia huumaavantuoksuisia, tummanpurppuraisia kukkia, mutta jotakin se sentään tekee. Joidenkin lähteiden mukaan sukunimen oikea tieteellinen kirjoitusasu on Zygopetalon: joka tapauksessa näillä kahdella nimellä tarkoitetaan samaa kasvia.

Joku muukin innostuu kukkimaan. Tämä hassu pallero kuuluu täplätraakkipuulle (Dracaena surculosa), joka on kasvanut jälleen yhden vuoden hyvää vauhtia aivan liian pienestä ruukusta ja valonpuutteesta huolimatta. Aika ajoin se ilahduttaa näillä pallomaisilla kukinnoilla, jotka puhkeavat valkoiseen kukkaan.
Monimetallivalaisimen alla kasvavassa kotiviidakossa ei ole talvea ollutkaan. Sekä Sri Lankan että Bangladeshin kansalliskasvi tähtilumme (Nymphaea nouchali) innostui vuosien jahkailun jälkeen kasvattamaan komeita kelluslehtiä. Mattosuodattimesta sen ylle kohoaa viheradiantumi (Adiantum raddianum), jonka lehtien välistä pilkottavat perhoskämmekän (Phalaenopsis) kukat.

Kommentit

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.