maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kasvi kuin lapamato

Nauhapensaan (Homalocladium platycladum) ulkonäkö aiheuttaa välittömän "mikä tuo on?"-reaktion. Se näyttää nipulta vihreitä lapamatoja, jotka kiemurtelevat ylös mullasta ja levenevät omituisella tavalla latvaa kohden. Englanniksi tämä kasvi tunnetaan sellaisilla vähemmän mairittelevilla nimillä kuin tapeworm plant ja centipede plant: lapamatokasvi tai tuhatjalkaiskasvi. Minusta se oli tietenkin välittömästi täysin vastustamaton.


Nauhapensaalla on litteät, nahkeat varret, joissa näyttää olevan jaokkeita kuin, no lapamadossa. Varsien laidalta kasvaa vaihteleva määrä jotenkin epämääräisen muotoisia, läpikuultavan ohuita lehtiä. Lehdet näyttävät jotenkin ylimääräisiltä, kuin ne kuuluisivat aivan erilaiseen kasviin, ja joku innokas kujeilija olisi leikannut ne irti ja liimannut nauhapensaaseen.

Alun perin nauhapensas on kotoisin Uuden-Guinean ja Salomonsaarten kosteista metsistä. Eksoottisesta ulkonäöstään ja kotiseudustaan huolimatta se kuuluu kotoiseen tatarkasvien heimoon ja on siis läheistä sukua esimerkiksi ojanpientareilla kasvaville suolaheinille. Hyvällä mielikuvituksella yhdennäköisyyttä voi nähdä lehtien muodossa, ja jos nauhapensas innostuu kukkimaan, myös pienissä valkeissa kukissa. Kukat puhkeavat suoraan varsien jaokkeiden välisiin saumoihin, ja näyttävät nekin siltä etteivät lainkaan kuulu tähän kasviin. Kaiken kukkuraksi niitä seuraavat pienet, kirkkaanpunaiset marjat (kuva: Michael Wolf / Wikimedia Commons).



Oman kokemukseni perusteella nauhapensas vaikuttaa mutkattomalta hoidokilta. Tai ainakin sen tappaminen on vaikeaa: ulkonäkö kylläkin kärsii, jos kasvi ei syystä tai toisesta pidä saamastaan kohtelusta.

Nauhapensas on samantapainen pysyvästi kosteiden paikkojen kasvi kuin monet saniaiset ja vehkat, joten kokonaan kuivumisesta se ei pidä, ja kertoo tästä asiaintilasta riiputtamalla lehtiään surkeasti. Se kyllä toipuu pahastakin kuivahduksesta, mutta pudottaa joka kerta muutaman lehden. Kasvia itseään se ei haittaa: lehdet varisevat vähitellen pois luonnostaankin, joten vanhat versot näyttävät vielä nuoriakin enemmän lapamadoilta.



Talvisin kuiva huoneilma saa nauhapensaan kuivattamaan versojensa kärkiä. Suihkuttelu todennäköisesti pienentää tätä ongelmaa, mutta kokonaan se tuskin poistuu, ellei nauhapensasta kasvata terraariossa. Valonpuute nopeuttaa myös lehtien varisemista, joten keväällä nauhapensas ei ole varsinaisesti ilo silmälle. Se kuitenkin tuuhenee hyvää vauhtia kevään mittaan.

Kasvualustaksi nauhapensaalle suositellaan useimmissa lähteissä seosta, jossa on mullan lisäksi turvetta, rahkasammalta ja/tai perliittiä: hyvin vettä läpäisevä, hapan kasvualusta on siis ihanteellinen. Oma kasvini on näyttänyt viihtyvän mainiosti kukkamullan ja lannoittamattoman turpeen seoksessa, joka on salaojitettu ruukkusoralla. Se näyttää lakkaavan kasvamasta, kun ruukku käy liian pieneksi, joten säännöllinen ruukun vaihto suurempaan on paikallaan. Nettilähteiden mukaan nauhapensas saattaa ruukussakin venähtää toista metriä pitkäksi, jolloin se on jo melkoinen sisustuselementti.

Valaistuskaan ei ole ongelma, jos tarjolla on itä- tai länsi-ikkuna. Eteläikkunan paahde saattaa olla nauhapensaalle jo liikaa, kun taas pohjoisikkunalla kasvi näyttää talven jälkeen melkoisen kulahtaneelta ilman lisävaloa. Oma kasvini on viettänyt tämän talven länsi-ikkunalla ilman erityistä lisävaloa. Näyttäähän se vähän harvalta, muttei ollenkaan hullummalta.

Nauhapensasta on kaupan harvakseltaan, mutta se on edullinen ostos ja pakollinen lisä kaikenlaisista kasvimaailman kummajaisista kiinnostuneelle. Kohdalle osuva nauhapensas kannattaa ehdottomasti poimia talteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...