Siirry pääsisältöön

Yksityiskohtia

Lieriöitulehti lisääntyy hieman epätavallisemmalla tavalla.

Kasvi, joka kasvattaa jälkeläisensä suoraan lehtiensä kärjissä valmiiksi? Näin tekee Madagasgarilta kotoisin oleva mehikasvi, lieriöitulehti (Kalanchoe delagoense).


Lieriöitulehti on melko vaatimaton mehikasvi, jonka hujoppimaisesta varresta kasvaa paksuja, meheviä ja suloisen täplikkäänkirjavia lehtiä. Näiden lieriönmallisten lehtien kärkiin kasvaa pieniä ruusukkeita, joihin kasvaa pikku hiljaa myös omat juuret. Ruusukkeet irtoavat kasvista kevyestäkin kosketuksesta ja juurtuvat ongelmitta multaan päästessään, jolloin niistä vähitellen kasvaa emokasvin näköisiä uusia yksilöitä. 

Tämä erikoinen suvuton lisääntymistapa on osoittautunut varsin menestyksekkäästi. Oman kasvini ruukun juurella, samoin kuin viereistenkin kasvien ruukuissa, kasvaa säännöllisesti uusia lieriöituehtiä. Lieriöitulehti on menestynyt myös isommassa mittakaavassa. Helppohoitoisena kasvina sitä on maailmalla istutettu paljon puutarhakasviksi ja tehokkaasti leviävänä se onkin nykyään alkuperäiskasveja uhkaava invaasiolaji Australiassa ja Tyynenmeren saarilla. Kaiken tämän lisäksi lieriöiulehti sisältää sydämen toimintaan vaikuttavia steroideja, jotka voivat olla tappavia laidunkarjalle. 


Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.