Siirry pääsisältöön

Tyräkkejä jouluksi

Perinteinen joulutähti (Euphorbia pulcherrima) koristaa tänäkin vuonna montaa kotia. Tämä alkujaan väliamerikkalainen pensas kuuluu tyräkkien  laajaan sukuun. Itse asiassa tyräkit ovat koko kasvimaailman laajimpia, monimuotoisimpia ja kaoottisimpia sukuja, joiden selvittely todellinen kasvitieteilijän painajainen.

Lajeja tunnetaan yli kaksi tuhatta, eivätkä yritykset jakaa tämä sotku useaan pienempään sukuun ole toistaiseksi tuottaneet tulosta. Katsotaanpa, millaisia kummajaisia joulutähden serkkuihin kuuluu.



Joulutähti on luonnossa noin nelimetriseksi kasvava, ohutlehtinen pensas. Sen kanssa samantyylinen, mutta mehevälehtisempi on huonekasvinakin tuttu nukkatyräkki (E. leuconeura). Se on saanut nimensä kummallisesta karvasta, jota sen varteen kasvaa. Joulutähti ja nukkatyräkki eivät ole suinkaan ainoat yleisesti huonekasveina pidetyt tyräkit: myös esimerkiksi rujonpuoleinen pylvästyräkki (E. trigona) ja punakukintoinen piikkikruunu (E. milii) kuuluvat joukkoon. Pylvästyräkkiä kohtaan kannan erityistä kaunaa, sillä vuosia sitten äidilläni oli toista metriä korkea yksilö, jolla oli tapana pienimmästäkin hipaisusta kaatua päälleni, piikkeineen päivineen.


Sarvityräkki (E. grandicornis) on astetta epäystävällisemmän näköinen. Lehdettömän, oudosti poimuilevan varren laitoja koristavat tuikeat piikit, jotka takuulla pitävät sitkeätkin kasvinsyöjät loitolla. Mehevärunkoinen kasvi on Afrikan kuivilla seuduilla houkutteleva paitsi muonan, myös veden lähteenä, joten sen on parasta pitää huolta itsestään. Tämä ja loput artikkelin tyräkkikuvat, joiden kuvaajaa en erikseen mainitse, olen kuvannut Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, missä tyräkkejä on hieno valikoima.


Osa tyräkeistä taas on tuntunut kokonaan unohtaneen, mihin kasviryhmään niiden pitäisi kuulua, ja yrittävät olla jotain ihan muuta. Tämä Euphorbia ferox näyttää kovasti kaktukselta (kuva: Wikimedia Commons).

Niin tekee myös melonityräkki (E. meloformis), joskin se näyttää unohtaneen, että asuun kuuluu piikitkin. Tätä hämmentävän monimuotoista tyräkkiä tavataan kolmessa aivan erillään sijaitsevassa paikassa Etelä-Afrikan kaakkoisnurkassa. Etelä-Afrikan nahkealehtinen kasvillisuus onkin tullut kuuluisaksi suoranaisena kasvikummajaisten paraatina.

En edes tiedä, mitä E. guentheri -laji yrittää esittää. Isoja vihreitä toukkia?

Atlasvuorten rinteillä Marokossa kasvava E. resinifera näyttää erehdyttävästi raatokukalta (Stapelia), paitsi, että sen varressa on tiuhassa teräviä, pieniä piikkejä. Sen sisältämää resiniferatoksiinia on muuten kuvattu ultravahvaksi vastineeksi chilien kapsaisiinille. Ei kerrota sitä chiliharrastajille, tai he vaihtavat kasvia (kuva: James Steakley/Wikimedia Commons).

Ja sokerina pohjalla on E. bupleurifolia, joka on, öh, mikähän tämä nyt olisi. Kun lehdet kasvavat isommiksi, tämä kasvi näyttää kovasti pienoiskokoiselta käpypalmulta. Lienee tarpeetonta sanoa, että sekin kuuluu Etelä-Afrikan kummajaisiin (kuva: Frank Vincentz/Wikimedia Commons).

Vaikka tyräkit eivät näytä olevan keskenään edes samalta planeetalta, samasta suvusta nyt puhumattakaan, niillä on kuin onkin yhteisiä piirteitä. Kaikkien kukat ovat surkastuneita ja huomaamattomia: joulutähdenkään komeanpunaiset koristukset eivät ole kukkia ensinkään, vaan varren ylimpiä lehtiä, jotka jäljittelevät puuttuvia terälehtiä. Pikkuruiset, vihreät kukat löytää kurkkaamalla punaisten ylälehtien keskelle.

Kaikki tyräkit tuottavat myös lateksia, luonnonkumia. Eivät sellaista mukavaa kumia, jota vuodatetaan kumipuun rungosta ja josta voidaan tehdä kaikkea mahdollista. Ei, tyräkkien lateksi vuotaa niiden varresta pienimmästäkin kolhusta, maistuu pahalle ja voi aiheuttaa limakalvoille joutuessaan todella kivuliaita oireita.

Joulutähtikin kannattaa siis pitää poissa lasten, koirien ja muiden maistelevien perheenjäsenten ulottuvilta. Myrkyllinen se ei varsinaisesti ole, mutta epämiellyttävä kyllä. Itse saattaisin kyllä ottaa joulutähden sijaan kotiani koristamaan jonkin noista Afrikan kummajaisista.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.