Joulun viettoon!

Joulu on täällä!

Mikäpä voisikaan olla mukavampaa kuin rasiallinen jännittäviä siemeniä joululahjaksi? Ei kovin moni muu lahja! Lähdemme molemmat huomenna joulua pakoon lämpimämpiin maisemiin, joten lisää eksoottisia kasviuutisia lienee tiedossa lähiaikoina...

Toivotamme siis oikein hyvää joulua kaikille seuraajillemme!

Horroksessa

Ohikukkineena Bauhausin alelaarista pelastettu Brassia kukki muuton kunniaksi.

Tällä hetkellä sekä minä että viidakkoni tunnumme vaipuvan pikku hiljaa talvihorrokseen. Tai no, oma blogihorrokseni on kyllä jatkunut jo hieman pidempäänkin. Mitä kaikkea tämän hiljaiselon aikana on ehtinyt tapahtua huonekasvirintamalla?

Kasvit uudessa kodissa

Muutuin loppukesällä keskisuomalaisesta etelärannikon asukkaaksi. Muuttourakka puolensadan kukkaruukun, kolmen akvaarion ja pienen kirjaston kanssa oli tietenkin sitä luokkaa, että uudelleen ei tee lähivuosina mieli vaihtaa sijaintia.

Kasvit ovat löytäneet mieluisiaan paikkoja vähitellen. En ole vieläkään lakannut ihastelemasta, kuinka paljon tilaa ja valoa niille nyt on! Asunnossa on kokonainen huone, joka on varattu ainoastaan eläinten ja kasvien asumukseksi, ja siinä on eteläikkuna ikkunalautoineen. Olohuoneen suuret ikkunat avautuvat jonnekin lounaan ja lännen välille ja parveke on lasitettu. Oi onnea!

Tässä muutamia kuvia ja kokoelmani kuulumisia piristyksenä harmaaseen syyspäivään.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Kukkia ja kameleontteja Kumpulassa

Kävin viime lauantaina Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen hatarissa mielikuvissani pitänyt sitä jotenkin tylsänä paikkana verrattuna Helsingin lukuisiin muihin puutarhakohteisiin, ja pienenä alueena jossain siinä Kumpulan kampuksen ja Vallilan siirtolapuutarhan välisessä kolosessa.

Se ei tietenkään ollut kumpaakaan, vaikka sijainnin olinkin arvaillut suunnilleen oikein.

Kumpulaan minut tietenkin houkuttelivat Hyötykasvipäivät, joita hehkutimme pariin otteeseen Viidakkokirjeiden Facebook-sivullakin. Harkitsevasti aina ajoissa kun olen, saavuin paikalle viimeisenä mahdollisena päivänä vajaata tuntia ennen tapahtuman loppumista. Lisäksi olin tietenkin kiireinen, koska ruokakauppaan piti ehtiä ennen sulkemisaikaa. Anoppi oli tulossa syömään ja kaikkea.

Suurin osa kasvitieteellisestä puutarhasta jäikin vielä näkemättä, joten paikan päälle on mentävä toistekin. Hyötykasvitarhan lisäksi alueella on villejä lauhean vyöhykkeen kasveja eri puolilta maailmaa sekä lääkekasvimaa, jolla kasvaa vanhoja suomalaisia rohdoskasveja. Nähtävää siis riittää.

Villien serkkujen jäljillä

Yökönlehdet ja kihokit ovat tuttuja kukkakaupan lihansyöjäkasvien valikoimasta. Suomessa kasvaa kolme lajia kumpaakin. Tässä karvayökönlehti (Pinguicula villosa) Utsjoella.

Tänään vietetään vuosittaista Luonnonkukkien päivää. Teemapäivään kuuluu olennaisesti retki luontoon ihailemaan kotimaisen luonnon kukkaloistoa, joka on sopivasti juuri nyt koreimmillaan. Huonekasviharrastajankin hoidokit ovat luonnonkukkia jossakin päin maailmaa, ja monilla niistä on yllättävänkin läheisiä serkkuja Suomessa. Luonnonkukkien päivän retkellä voikin hyvin bongailla omien huonekasvien lähisukulaisia ja ihmetellä kasvien evoluution kummia kiemuroita. Eläimiin verrattuna kasvien bongauksessa on sitä paitsi se hyvä puoli, että ne eivät juokse pakoon.

Villejä ananaskasveja tai palmuja meillä ei sentään kasva, mutta kaikenlaista muuta kyllä. Tiesitkö, että Suomen luonnosta voi löytää tyräkkejä, hibiskuksia ja orkideoja?

Akvaariosta pienoisviidakoksi

Viidakkokirjeiden syntyaikoina kokoelmani silmäterä oli kasviterraario, jonka olin perustanut 180-litraiseen vanhaan akvaarioon. Tarkoitukseni oli aina kirjoittaa terraariosta ja sen perustamisesta, mutta ennen kuin sain asian suhteen mitään tehtyä, jouduinkin kalojen huonon käytöksen vuoksi täyttämään lasilaatikon uudelleen vedellä.

Eräs lukija kyseli vähän aikaa sitten sähköpostitse kokemuksiamme terraarioista, kasvukaapeista ja muista sentapaisista virityksistä. Siitä innostuneena totesin, ettei kai ole vieläkään liian myöhäistä kirjoittaa kasviterraariostani. Sain terraarion toimimaan olemattomalla tekniikalla ja simppeleillä materiaaleilla. Kokemuksesta voisi olla hyvinkin hyötyä muille kotiviidakosta haaveileville.

Kohti uusia koteja

Kasveja jaossa.

Viime lauantainen huonekasvidyykkaus sujui mukavan lämpimissä ja kesäisen aurinkoisissa merkeissä. Kipaisimme jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua järjestelemässä dyykattavia kasveja ja teetarjoiluja paikoilleen. 

Etsitään uutta kotia!

Huonekasvidyykkaus tulee jälleen!

Järjestämme jälleen Viidakkokirjeiden huonekasvidyykkauksen, yhteistyössä Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan ja Villikatajan kanssa, Jyväskylän Kortepohjassa. Tapahtumassa on mukana jälleen myös kävijöiden oma vaihtotori, josta tällä kertaa pääsevät osallisiksi myös he, jotka eivät itse tapahtumaan pääse paikan päälle. 

Haiseva kaunotar

Liskovehka (Typhonium venosum) tunnetaan myös vanhalla tieteellisellä nimellään Sauromatum venosum, aaroninsarvena, voodooliljana ja joskus aaroninsauvana, vaikka se onkin oikeasti ihan erilainen kasvi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Liskovehka on kaikessa luotaantyöntävyydessään ihastuttava ja persoonallinen kasvi. Se ei ehkä vastaa useimpien mielikuvaa huonekasvista, mutta omalla oudolla tavallaan se on veistoksellisen kaunis. Sen sanotaan olevan vehkoista kaikkein vaikeimpia saada hengiltä. Ja se haisee raadolta, mikä sen parempi mainospuhe?

Keiki kainalossa

Toisinaan voi käydä näinkin: perhoskämmekän kukkavanassa kehittyy keiki.

Perhoskämmekkäsi (Phalaenopsis) on innostunut kukkimaan. Kukinnan jälkeen se ei kuitenkaan kuihdutakaan kukkavanaansa, vaan kasvattaa siihen epämääräisen möykyn, joka lähemmin tarkastellessa näyttää minikokoiselta kämmekän alulta. 

Messuliput on arvottu

Liput Kevätmessuille on juuri arvottu tällä huipputeknisellä menetelmällä, jonka virallisena valvojana toimi Europasaurus-dinosauruksen kallo. Voittajiksi selviytyivät Annina Lahonen ja Ninie, joihin otamme pikimmiten yhteyttä lippujen perille toimittamiseksi. Kiitokset vielä kaikille kommentoineille erityisesti juttutoiveista ja palautteesta!

Toivottavasti nähdään Kevätmessuilla!

Kevätmessuille!

Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 3.-6.4. Kevätmessut, joinne saimme bloggaajakutsun. Messut koostuvat siis neljästä eri osiosta: Oma Piha, Oma Koti, Oma Mökki ja Sisusta! Näistä huonekasvibloggaajalle antoisimpia lienevät kotia ja sisustusta käsittelevät osa-alueet, joskaan kumpikaan meistä ei ole messuilla aiemmin käynyt, joten nähtävää varmasti riittänee kaikilla osastoilla. Messuille saimme bloggaajakutsun, jonka lisäksi saimme myös lippuja jaettavaksi teille, arvon lukijat!

Kaksin aina kaunihimpi

Akvaarionreunan viidakossani kukkivat parhaillaan yhtä aikaa upea Beallara "Peggy Ruth Carpenter" ja pienikukkaisempi, tarkemmin tunnistamaton orkidea. Molempien kukat tuoksuvat voimakkaasti, mutta kumpikaan ei ole kovinkaan nenää miellyttävä. Kun kukkavanat kietoutuivat yhteen, huomasin, että niistä yhteensä syntyy mitä viehättävin kukkaistuoksu.

Ystävyyden kunniaksi

Viidakkokirjeet toivottaa kaikille lukijoilleen ihastuttavan onnellista ystävänpäivää näiden vaaleanpunaisten kuvien myötä. Viettäkää mitä mainioin päivä!

Talvipäivä tropiikissa

Pala tropiikkia talvipakkasten keskellä.

Trooppisen lämmin ja kostea ilma sulkee syliinsä. Siirtymä kirpeän talvisesta päivästä tuntuu ihanalta, kuin olisi päässyt tropiikin lämpöön yhdellä oven avauksella. Olen saapunut Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneille. Ensimmäisenä vastassa on vaikuttavan korkealle kohoava takoraudasta ja lasista valmistettu Palmuhuone. Se on kasvihuoneiden ketjusta vanhin, vuonna 1889 valmistunut arkkitehti Gustaf Karl Nyströmin taidonnäyte. Sitä ympäröivät pienemmät kasvihuoneet valmistuivat seitsemisen vuotta myöhemmin vuonna 1896. 

Oppivaisia lehtiä ja muita tutkittuja juttuja

Tuntokasvi tienpientareella Sri Lankassa.

Tammikuun tiedeuutiset käsittelevät maatalousmaisemien kasvien monimuotoisuuden vähenemistä, hämmentävää eläimen tapaan oppivaa kukkaa ja kolibria, jolla on molempia hyödyttävä yhteistyösopimus sammalen kanssa.

Hattivatit sateessa

Pienet kalvakat taimet sumuttelun jäljiltä kosteina.

Kylvin tammikuun alkupäivinä erän sekalaisia kaktuksen siemeniä (Cactaceae) aikoinaan jostain marketti- tai Viherlandiareissulta mukaan tarttuneesta pussista. Yksi siemenpussi on erittäin riittoisa, sillä ensimmäisen erän siemeniä kylvin jo vuosi sitten ja vielä tämänkin kylvön jäljiltä jäi pikkuisen siemeniä jäljelle. Ne tosin todennäköisesti kylvän myöhemmin tänä keväänä, sillä eivät kaktuksenkaan siemenet säily ikuisesti. Todennäköisesti.

Kevättalven kaunotar

Erilaisia orkideoita on ehtinyt kotiviidakkoni koristukseksi kertyä jo aika monta (vaikka minunhan ei tietenkään pitänyt harrastaa orkideoita. Ne vain tulivat jostain). Ehkä suosikkini niistä on puikkokämmekkähybridi Dendrobium "Winter Beauty". Se on tyylikkään kaunis eikä ole ylenmäärin pitkälle jalostettu kantalajistaan. Lisäksi se tuoksuu hyvältä ja tuntuu viihtyvän - välillä aika epämääräisessä - hoidossani.

Seikkailu alppimaassa

Geneven kasvitieteellisen puutarhan pääportilta aukeaa palmukuja.

Minulle tarjoutui joulukuun alussa oivallinen tilaisuus yllättävään viikonloppulomaseen Sveitsissä. Aivan mahtavaa, sillä siitä lähtien, kun vietin maassa yhden kseän työharjoittelun merkeissä, olen kaivannut takaisin. Vaikka vierailu ei montaa päivää kestänytkään, onnistuin tehokkaasti sisällyttämään siihen peräti kaksi eri kasvitieteellistä puutarhaa, Geneven ja Lausannen. Seuraavaksi vuorossa ensimmäisen esittely!

Mustan orkidean matkassa

Elina Grundströmin kirjoittama Musta orkidea oli varmasti monen kasvien ystävän joululahjatoivelistalla. Se löytyi myös omasta pukinkontistani, ja haluankin nyt kertoa, mitä tästä epätavallisesta tietokirjasta ajattelin.

Musta orkidea on tarinamuotoinen kuvaus kirjoittajan matkasta yhä syvemmälle orkideoiden, palmuöljyn ja tropiikin ympäristöongelmien monitahoiseen maailmaan, Lohjansaaresta Borneolle. Suomalaisittain tarinamuotoiset tietokirjat ovat harvinaisia, vaikka englantia puhuvassa maailmassa niitä sekä kirjoitetaan että luetaan paljon. Omasta hyllystänikin löytyy niitä jo aika monta.