Kävin viime lauantaina Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen hatarissa mielikuvissani pitänyt sitä jotenkin tylsänä paikkana verrattuna Helsingin lukuisiin muihin puutarhakohteisiin, ja pienenä alueena jossain siinä Kumpulan kampuksen ja Vallilan siirtolapuutarhan välisessä kolosessa.
Se ei tietenkään ollut kumpaakaan, vaikka sijainnin olinkin arvaillut suunnilleen oikein.
Kumpulaan minut tietenkin houkuttelivat
Hyötykasvipäivät, joita hehkutimme pariin otteeseen Viidakkokirjeiden Facebook-sivullakin. Harkitsevasti aina ajoissa kun olen, saavuin paikalle viimeisenä mahdollisena päivänä vajaata tuntia ennen tapahtuman loppumista. Lisäksi olin tietenkin kiireinen, koska ruokakauppaan piti ehtiä ennen sulkemisaikaa. Anoppi oli tulossa syömään ja kaikkea.
Suurin osa kasvitieteellisestä puutarhasta jäikin vielä näkemättä, joten paikan päälle on mentävä toistekin. Hyötykasvitarhan lisäksi alueella on villejä lauhean vyöhykkeen kasveja eri puolilta maailmaa sekä lääkekasvimaa, jolla kasvaa vanhoja suomalaisia rohdoskasveja. Nähtävää siis riittää.