Siirry pääsisältöön

Hattivatit sateessa

Pienet kalvakat taimet sumuttelun jäljiltä kosteina.

Kylvin tammikuun alkupäivinä erän sekalaisia kaktuksen siemeniä (Cactaceae) aikoinaan jostain marketti- tai Viherlandiareissulta mukaan tarttuneesta pussista. Yksi siemenpussi on erittäin riittoisa, sillä ensimmäisen erän siemeniä kylvin jo vuosi sitten ja vielä tämänkin kylvön jäljiltä jäi pikkuisen siemeniä jäljelle. Ne tosin todennäköisesti kylvän myöhemmin tänä keväänä, sillä eivät kaktuksenkaan siemenet säily ikuisesti. Todennäköisesti.

Kaktuksien kasvattaminen siemenestä on varsin lystikästä touhua: siemenet itävät muutamassa viikossa ja alkuun pienet hennot taimet näyttävät lähinnä kalpeanvihreiltä hattivateilta. Ajan kuluessa niistä muotoutuu enemmän aikuisten yksilöiden näköisiä ja samalla kiinnostava arvailu lajintunnistuksen osalta voi alkaa. Cactaceae -heimoon kun kuuluu arviolta noin 1500-1800 eri lajia. Tunnistamistehtävä saattaa siis osoittautua varsin haastavaksi!


Kommentit

  1. Tämäpä mielenkiintoista. Täytyy kokeiila joskus, mutta kaktusten tunnistuskisaan en osalllistu, kun omillenikaan en kaikille nimeä tiedä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.