Siirry pääsisältöön

Kevättalven kaunotar

Erilaisia orkideoita on ehtinyt kotiviidakkoni koristukseksi kertyä jo aika monta (vaikka minunhan ei tietenkään pitänyt harrastaa orkideoita. Ne vain tulivat jostain). Ehkä suosikkini niistä on puikkokämmekkähybridi Dendrobium "Winter Beauty". Se on tyylikkään kaunis eikä ole ylenmäärin pitkälle jalostettu kantalajistaan. Lisäksi se tuoksuu hyvältä ja tuntuu viihtyvän - välillä aika epämääräisessä - hoidossani.
Winter Beauty on hollantilaisen Javado Plant -puutarhan tuotoksia. Se on kasvattajan tietojen mukaan risteytys, jonka tärkeimpänä kantalajina on toiminut Dendrobium kingianum.

D. kingianum on kotiseuduillaan Australiassa yleinen laji. Se on levinnyt laajalle, molemmin puolin päiväntasaajaa ulottuvalle kaistaleelle Australian itärannikolle, missä sen kasvupaikkoja ovat yleensä avoimet metsäseudut.

Monista muista tropiikin orkideoista poiketen D. kingianum ei ole puissa kasvava epifyytti vaan litofyytti. Sen kerrotaan kasvavan kallioseinämillä, jotka yleensä antavat pohjoiseen tai itään. Niinpä kasvilla ei ole samanlaisia massiivisia, kaikkialle kiemurtelevia juuria kuin esimerkiksi perhoskämmekällä, vaan ohuempi, heikompi juuristo. Sitä kasvatetaankin yleensä pienirakeisemmassa kasvualustassa kuin epifyyttikämmeköitä - mutta ei sentään mullassa.

Oma kasvini on edelleen samassa ruukussa, jossa se tuli kaupasta vuonna 2011, eikä se näytä vielä esittävän vaatimuksia lisätilasta. Sanoinhan jo, että orkideanhoitoni on joskus vähän epämääräistä? Kasvualustanaan sillä on samankaltaista orkideamultaa kuin muillakin kaupan orkideoilla, mutta hienommaksi silpuksi hakattuna.

D. kingianum on sitkeä kasvi, jonka kerrotaan sietävän lämpötiloja pakkasen puolelta 40 lämpöasteeseen saakka ja suoraa auringonpaahdettakin, vaikkei se siitä varsinaisesti pidäkään. Jotain kantalajin kestävyydestä on tainnut periytyä Winter Beauty -hybridillekin. Se viihtyy mainiosti koko kesän ulkona, sietää aurinkoa ja monimetallivalaisimen paahdetta eikä pahastu, vaikka välillä unohdan sen kastelun.

Hoidan Winter Beautya melko lailla samoin kuin muitakin orkideoitani. Se saa talvisin akvaariovalaisimesta keinovaloa 12 tuntia päivässä, viettää kesäkuukaudet parvekkeella ja saa upotuskastelun akvaariovedessä silloin kun satun muistamaan. Tämän jälkeen kasvualustalla on hyvää aikaa kuivua kokonaan ennen seuraavaa kastelua, kuten sen pitäisikin hoito-ohjeiden mukaan tehdä. Muiden orkideoiden tapaan myös Winter Beautyn juuret mätänevät herkästi, jos ne ovat jatkuvasti kosteat.

Tällä kyseenalaisella huolenpidolla puikkokämmekkä on puhjennut kukaan kaksi kertaa maalis-huhtikuussa. Se kasvattaa usean kukkavarren verran kauniita, miedosti tuoksuvia vaaleanpunaisia kukkia.

Kukinnan jälkeen se alkaa kasvattaa uusia ilmaversoja, keikejä. Niitä ilmaantuu omaan kasviini noin neljä kappaletta vuoden tai kahden välein. Keikien esteettisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin kasvia on niiden avulla helppo jakaa kavereillekin. Mielelläänhän tätä mutkatonta kodin kaunistusta jakaa eteenpäinkin.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pitsiä ruukussa

Jos sinulla on tarjota vain vähän tilaa huonekasviharrastukselle, mutta haluat silti näyttävän kasvin ja olet valmis hoitamaan sitä huolella, voi tämä kasvi olla juuri sinulle sopiva.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu (Dracaena marginata) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja.