Siirry pääsisältöön

Kaksin aina kaunihimpi

Akvaarionreunan viidakossani kukkivat parhaillaan yhtä aikaa upea Beallara "Peggy Ruth Carpenter" ja pienikukkaisempi, tarkemmin tunnistamaton orkidea. Molempien kukat tuoksuvat voimakkaasti, mutta kumpikaan ei ole kovinkaan nenää miellyttävä. Kun kukkavanat kietoutuivat yhteen, huomasin, että niistä yhteensä syntyy mitä viehättävin kukkaistuoksu.

Beallara tuoksuu kaikkea muuta kuin kukkaisalta: sen haju on polttavan pippurinen ja jotenkin yrttinen. Sen vieressä kasvava orkidea puolestaan levittää ympärilleen imelää, suorastaan esanssista tuoksua, jotain sellaista mitä voisi odottaa nuuhkaisevansa halvasta hajuvesipullosta. Imelyys ja polttavuus tasapainottavat toisiaan niin, että kun akvaarionlaidan ohi nyt kävelee, osuu nenään vain mukava kukkaistuoksu.

Beallara on muuten melkoinen sekasikiö. Tällä nimellä kulkevat orkideat ovat peräti neljän eri suvun edustajien risteymiä: Brassia, Cochlioda, Miltonia ja Odontoglossum. Orkideanjalostajien luovuus ei tunnu loppuvan kesken.

Sekasikiö eli ei, kaunis se on. Tässä se on vielä täydessä kukassa nauttimassa harvinaisesta keskitalven auringosta. Toivottavasti saan sen kukkimaan uudelleenkin. Yritteliäästä laiminlyönnistäni huolimatta useimmat orkideoistani (jotka toki kaikki ovat helppohoitoisia markettihybridejä) kukkivat kuuliaisesti vuosittain. Kun nämä kaksi lopettavat, on puikkokämmekkä Dendrobium "Winter Beauty" juuri avaamassa ensimmäistä kukkaansa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu ( Dracaena marginata ) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja. Hoidossani oleva reunustraakki. Puun kuvaaminen tuotti talvivalossa haasteita, ja se piti nostaa aivan ikkunan eteen, jotta valoa olisi edes auttavasti tarpeeksi.