perjantai 7. helmikuuta 2014

Oppivaisia lehtiä ja muita tutkittuja juttuja


Tuntokasvi tienpientareella Sri Lankassa.
Tammikuun tiedeuutiset käsittelevät maatalousmaisemien kasvien monimuotoisuuden vähenemistä, hämmentävää eläimen tapaan oppivaa kukkaa ja kolibria, jolla on molempia hyödyttävä yhteistyösopimus sammalen kanssa.


Tuntokasvi muistaa ja oppii

Huonekasvinakin tunnettu tuntokasvi (Mimosa pudica) hämmentää tiedemaailmaa oppimiskyvyllä, joka muistuttaa pikemminkin eläimiä kuin varsin passiivisina pidettyjä kasveja.

Alkujaan Väli- ja Etelä-Amerikasta kotoisin oleva tuntokasvi on tunnettu kyvystään taittaa sirot lehtensä kiinni pienestäkin kosketuksesta. Näin nopeat liikkeet ovat kuitenkin kasville iso rasite, eikä sen kannata liikkua turhaan. Kasvia tarkastelleet australialaistutkijat arvelivatkin, että kenties tuntokasvin reaktio kosketukseen heikkenee, jos hipaisusta ei seuraa mitään vahingollista, kuten lehdestä palaa haukkaavaa kasvinsyöjää.

Tulokset kuitenkin ylittivät kaikki odotukset. Kun kasvien päälle tiputettiin vaarattomia vesipisaroita, ne reagoivat siihen aluksi sulkemalla lehtensä, mutta lopettivat pian, kun vesipisaroilla ei ollut haitallisia seurauksia. Kuten monet eläimet, tuntokasvitkin oppivat nopeammin stressaavassa ympäristössä kuin ihanneoloissa. Lisäksi kasvit muistivat kerran oppimansa vielä viikkojen päästäkin.

Kasveilla ei ole aivoja tai hermostoa, joten ne eivät opi samalla tavalla kuin eläimet. Niillä on kuitenkin monimutkainen kalsiumioneihin perustuva sisäisten signaalien järjestelmä, jota tuntokasvitkin ilmeisesti käyttävät muistamiseen.

Alkuperäinen tutkimus: Gagliano ym. 2014: Experience teaches plants to learn faster and forget slower in environments where it matters. Oecologia. Sci-News: Mimosa plants have long term memory, can learn, biologists say.

Suomessakin vanhat maaseudun kasvit ovat harvinaistuneet ja maatalousalueiden kasvien monimuotoisuus vähentynyt. Kuvan ketoneilikka luokitellaan meillä silmälläpidettäväksi lajiksi.
Maaseudun kukat ahtaalla

Viime vuosikymmeninä kasvien monimuotoisuus on laskenut maatalousalueilla - pelloilla, laitumilla ja niiden läheisyydessä - kautta maailman. Tärkeimmäksi syylliseksi on esitetty rikkaruohomyrkkyjen käytön hurjaa lisääntymistä. Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan rikkaruohomyrkyt eivät kuitenkaan ole ainoa syy maaseudun kukkaloiston vähenemiseen, eivätkä välttämättä edes tärkein.

Jos rikkaruohomyrkyt olisivat tärkein syy kasvilajien vähenemiseen, maatiloilla sinnittelisivät yleisimpinä ne lajit, jotka sietävät myrkkyjä parhaiten. Niinpä tutkijat vertasivat harvinaistuneiden kasvilajien myrkynsietokykyä sellaisiin, jotka ovat yhä yleisiä. Kävi ilmi, ettei harvinaisten ja yleisten lajien välillä juuri ollut eroja.

Tutkijoiden mukaan muut maatalouden muutokset, kuten maatalouden koneellistuminen sekä karjatalouden ja viljelykasvien siirtyminen eri alueille, ovatkin todennäköisesti tärkeämpiä uhkia kasveille. Myös kasvien elinympäristöiksi kelpaavat pensasaitojen, laidunmaiden, kosteikkojen ja pienten metsälaikkujen tapaiset paikat ovat vähentyneet yhä suurempien yhtenäisten peltoalojen tieltä.

Torjunta-aineiden holtitonta käyttöä tämä ei oikeuta, tutkijat huomauttavat, mutta kasvien suojelemiseksi muut keinot kuin torjunta-aineiden käytön vähentäminen saattavat olla tehokkaampia.

Alkuperäinen tutkimus: Egan ym. 2014: A comparison of the herbicide tolerances of rare and common plants in an agricultural landscape. Environmental Toxicology and Chemistry. Penn State Universityn uutisartikkeli: Herbicides may not be sole cause of declining plant diversity.

Tulipääkolibri. Kuva: Suemili/Wikipedia.

Linnun ja sammalen outo liitto

Kasvien ja kolibrien molempia hyödyttävä yhteistyö on hyvin tunnettua: kolibri saa ruoakseen tarvitsemansa meden kukista ja vastalahjaksi kuljettaa siitepölyä. Uuden tutkimuksen mukaan Chilessä ja Argentiinassa elävällä tulipääkolibrilla (Sephanoides sephaniodes) on toisenlainenkin avunantosopimus kasvien kanssa - tällä kertaa sammalten ja saniaisten.

Kolibrit rakentavat pienet, kuppimaiset pesänsä kasvinosista, mutta pesänrakennusta tarkkailleet biologit huomasivat, etteivät linnuille suinkaan kelvanneet mitkä tahansa rehut. Ne lensivät ohi aivan kelvollisilta vaikuttavien kasvien, ja sen sijaan käyttivät pesänrakennukseen vain kourallista kasvilajeja: yhtä saniaista ja seitsemää sammalta. Ne eivät myöskään poimineet kasvinosia umpimähkään, vaan näyttivät valikoivan niitä osia, joissa oli eniten itiöpesäkkeitä.

Kasvit selvisivät kolibripuutarhurin siirtoistutuksesta elossa ja jatkoivat kasvuaan kolibrinpesän seinäminä levittäen itiöitään uudelle paikalle. Monet kasveista olivat elossa vielä vuoden päästäkin, kun kolibrinpesä oli jo aikaa sitten hylätty. Näyttääkin siltä, että sammalet ja saniainen saavat merkittävää leviämisapua linnulta.

Mitä lintu saa vastalahjaksi on vielä arvoitus. Ovatko nämä kasvit jollakin tavalla parempaa pesänrakennusmateriaalia kuin muut, kenties tukevampia, tai paremmin loisinvaasioita torjuvia, tai tehokkaamman suojavärin pesälle antavia? Ilmiö vaatii vielä tarkempaa tutkimusta.

Alkuperäinen tutkimus: Osorio-Zuñiga ym. 2014: Evidence of mutualistic synzoochory between cryptogams and hummingbirds. Oikos. National Geographic The Loom: A Living Nest?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...