Talvipäivä tropiikissa

Pala tropiikkia talvipakkasten keskellä.

Trooppisen lämmin ja kostea ilma sulkee syliinsä. Siirtymä kirpeän talvisesta päivästä tuntuu ihanalta, kuin olisi päässyt tropiikin lämpöön yhdellä oven avauksella. Olen saapunut Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneille. Ensimmäisenä vastassa on vaikuttavan korkealle kohoava takoraudasta ja lasista valmistettu Palmuhuone. Se on kasvihuoneiden ketjusta vanhin, vuonna 1889 valmistunut arkkitehti Gustaf Karl Nyströmin taidonnäyte. Sitä ympäröivät pienemmät kasvihuoneet valmistuivat seitsemisen vuotta myöhemmin vuonna 1896. 

Kaakaopuun hedelmät kasvavat lystikkäästi
suoraan puun rungosta.

Palmuhuoneen trooppisten sademetsäkasvien joukosta voi bongata monia syötäviä kasveja: kaakaopuun (Theobroma cacao), vaniljan (Vanilla planifolia) ja maustepippurin (Pimenta dioica). Seinien vierustoille aseteltuilla puunrungoilla viihtyvät epifyyttikasvit. Esillä on laajan orkideaheimon useita edustajia sekä lukuisa joukko muihin kasviheimoihin kuuluvia, päällyskasvin elämää viettäviä lajeja. Oksilla näkeekin muun muassa hyvin monimuotoisia bromelioita eli ananaskasveja sekä erilaisia epifyyttisen elämäntavan valinneita saniaisia ja kaktuksia. Palmuhuonetta hallitsevat myös näyttävästi, tietenkin, pääosassa olevat palmut. 

Huoneen läpi mutkitteleva evoluutiopolku esittelee kasvien evoluutiohistoriaa ja Elävä fossiili –symbolit taas nostavat esiin lajeja, jotka ovat evolutiivisesti hyvin vanhoja, sekä  usein jo ainakin kertaalleen sukupuuttoon kuolleiksi luultuja. Palmusalissa Elävä fossiili –symbolia kantavat useat käpypalmut. 

Matkan jatkuessa muihin kasvihuoneisiin vastaan tulee vielä kuuluisampia Elävä Fossiili –kasveja. Näistä eräs sykähdyttävimmistä on australianwollemia (Wollemia nobilis). Tämä havupuu on sukunsa ainoa elossa oleva edustaja ja se löytyi ihkaelävänä Wollemin kansallispuistosta vuonna 1994. Kasvin löysi kansallispuiston työntekijä David Noble retkeillessään puiston kapeissa ja vaikeakulkuisissa rotkoissa. Australianwollemian ja tieteen onneksi löysi, sillä kasveja oli jäljellä enää alle sata yksilöä, jotka mitä luultavimmin ovat kaikki yhden tai kahden kasviyksilön klooneja. Ja mikä vielä hurjempaa, aikaisemmat havainnot kasvista oli tehty yli 65 miljoonan vuoden takaisista liitukautisista fossiileista!

Wollemia vierellään upeaksi pensaaksi kasvanut kolibrikukka.

Australianwollemian rinnalla sulassa sovussa kasvaa Kaisaniemessä eteläafrikkalainen kolibrikukka (Strelitzia reginae), jota toisinaan huonekasvinakin pidetään. Samassa kasvihuoneessa asustaa myös muun muassa kiiltomikinpensas (Ochna serrulata), joka kasvattaa tavanomaisen näköisten keltaisten kukkien jälkeen hätkähdyttävät hedelmät: kirkkaanpunaisiksi muuttuvien verholehtien reunustamat hedelmät kypsyvät vihreästä kiiltävän mustiksi. Englanniksi kasvia kutsutaan Mickey Mouse –kasviksi, mikkihiirikasviksi. Ilmeisesti kypsien hedelmien ja suojuslehtien punamusta väritys on tuonut nimen antajalle mieleen Mikki Hiiren. 

Kiiltomikinpensaan lystikkäät hdelmät.

Kaisaniemen kasvihuoneiden suojista löytyy vaniljan ja muiden orkideakasvien joukosta eräs erityisen paljon biologeja kiinnostava laji. Madagasgarilainen tähtikämmekkä (Angraecum sesquipedale) kasvattaa kauniin vihreänvalkoiset kukat. Erikoista kukissa on niiden todella pitkä, noin 30 senttimetrin mittainen kannus. Evoluutioteorian oppi-isämme Charles Darwin esitti hypoteesin, jonka mukaan tähtikämmekän pölyttäjänä toimii hyönteinen, jonka imukärsä on yhtä pitkä, kuin kukan kannus. Tuolloin ajatukselle lähinnä naureskeltiin, mutta noin neljäkymmentä vuotta myöhemmin tähtikämmekän pölyttäjä löydettiin: kiitäjiin kuuluvalla Xanthopan morgani-perhoslajilla on reilun kolmenkymmenen senttimetrin mittainen imukärsä. 

Tähtikämmekällä on huiman pitkä kannus, jota ei millään tahtonut saada samaan
kuvaan muun kukan kanssa.

Lummehuoneen pyöreä allas on näin talvella vielä surullisen tyhjä. Muutama lehden alku puskee pinnan alla kohti valoa, mutta parananjättilumme (Victoria cruziana) antaa odottaa itseään kesään asti. Silloin se kasvattaa halkaisijaltaan puolitoistametrisiä lehtiä, jotka pystyvät kannattelemaan jopa 70 kilon painon. Parananjättilumpeen kukintakin on lyhytkestoisuudessaan harvinainen näky. Kukka avautuu vain kahtena yönä: ensimmäisenä yönä valkoisena ja toisena hennon vaaleanpunaisena. Tämän jälkeen se lakastuu ja kukkavarsi vaipuu takaisin pinnan alle. Mikäli kukka on päässyt pölyttymään, kehittyvät siemenet veden alla ja kypsyessään ne varisevat altaan pohjalle.

Talvinen vierailu Kaisaniemen kasvihuoneilla lähenee loppuaan. Lummehuoneen keväisen odottavista tunnelmista paluu kasvihuoneiden läpi Palmuhuoneen kautta eteiseen, ja sitä kautta takaisin talviseen ulkoilmaan tuntuu haikealta. Eksoottisten kasvien parissa kun voisi helposti viettää paljon enemmänkin aikaa. Päiviä, viikkoja, jopa vuosia. Ulkona varhain tummenevassa iltapäivässä kasvihuoneiden valot näyttävät kirkkailta, jopa räikeiltä. Kasvihuoneita ympäröivän puutarhan lumen suojissa lepäävät tuhannet kasvit uneksivat varmaan nekin kesän lämmöstä ja auringosta.